Related Articles
Tutkija Ruokapäivänä: Suurin osa ruokahävikistä olisi pelastettavissa
Ruokahävikki on yksi keskustelunaiheista YK:n maailmanlaajuisena Ruokapäivänä 16. lokakuuta. Tutkijan mielestä suurin osa hävikistä olisi pelastettavissa. Se ei ole väistämätöntä.
Markkinoinnin tutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta tarkastelee ruokahävikkiä piakkoin julkaistavassa väitöskirjassaan. Tutkimus pureutuu leivän matkaan leipomosta jätteeksi.
Länsimaissa kuluttajat tuottavat määrällisesti eniten hävikkiä, joten kuluttajan rooli on ollut mediassa paljon esillä. Alhonnoro tutkii ruokahävikkiä kokonaisuutena, joissa kaikki tekijät vaikuttavat yhdessä lopputulokseen.
– Kyse ei ole vain kuluttajien toiminnasta, vaan esimerkiksi reseptiikalla, pakkauksilla, pakkauskoolla ja myymäläsijoittelulla on vaikutusta hävikin määrään.
YK:n mukaan yli 800 miljoonaa ihmistä elää nälkäisenä ympäri maailmaa samalla kuin kaikesta ruuasta hävikkiä on jopa kolmannes.
Alhonnoro päätyi kollegojensa kanssa tutkimuksessa siihen, että ruokakauppa voisi vähentää omaa ruokahävikkiään esimerkiksi valikoimaa rajaamalla. Hän huomauttaa, että supermarketeissa leipäosaston valikoima on valtava.
– Toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa leipä on lähinnä vaaleaa vehnäleipää, Suomessa leipää tehdään useasta viljasta ja niiden sekoituksista. Eri puolilla Suomea on erilainen leipäperinne, ja päälle tulevat erikoisruokavaliot ja trendit, kuten karppaus ja gluteenittomuus.
Leipävalikoimaan vaikuttaa myös, että brändien alla on monenlaista leipää ja paistopisteissä on tarjolla tuoretta leipää.
– Paistopisteen tehtävä on houkutella tuoksulla. Kuitenkin samaan aikaan pitäisi pystyä vähentämään hävikkiä.
Älykäs hinnoittelu auttaa
Leipomon on myytävä aamulla leivottu leipä samana päivänä, jotta hävikkiä ei syntisi. Kaupassa taas eletään parasta ennen -päiväysten mukaan, ja kuluttajalla hävikki voi määrittyä vielä paljon laveammin. Kuluttajan näkökulmasta leipomon päivän vanha leipä on vielä varsin hyvää.
Alhonnoron mukaan hävikkiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi hinnoittelulla.
- Yksilöllinen hinnoittelu, jossa leivän hinta alenee sen vanhetessa, voisi auttaa ratkaisemaan ongelman. Älykkäät tekniset ratkaisut, kuten digitaaliset hintalaput tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Oleellisinta kuitenkin on, ollaanko valmiita hakemaan uusia ratkaisuja, Alhonnoro korostaa.
Alhonnoron tutkimus tuo myös esiin, ettei teknologialla automaattisesti ole vain ruokahävikkiä vähentävää vaikutusta. Teknologia on osa kokonaisuutta, ja on tärkeää huolehtia esimerkiksi siitä, että työntekijöillä on riittävä osaaminen ja työvälineet teknologian hyödyntämiseksi ja ruokahävikin vähentämiseksi.
Ruokahävikin vähentäminen on tärkeätä siksikin, että se on merkittävä tapa hillitä ilmastonmuutosta. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC nosti ruokahävikin näkyvästi esiin elokuussa ilmestyneessä raportissaan. - Ruoantuotanto, kuten peltojen raivaus ja viljely, lannoittaminen ja kastelu, laitumet ja eläintenpito, tuottaa valtavan määrän kasvihuonepäästöjä. Kun kolmasosa ruoasta päätyy hävikiksi, tarkoittaa se valtavaa määrää hukattuja resursseja ja päästöjä.
Jos ruokahävikkiä saadaan vähennettyä, tarvitaan vähemmän peltopinta-alaa ja karjaa, jolloin tilalle voidaan istuttaa esimerkiksi metsää.
Alhonnoro puhuisi ruokahävikin sijaan ylijäämäruuasta. - Jos puhuisimme ruokahävikin sijaan ylijäämäruoasta, se voisi ohjata meitä toimimaan eri lailla. Hävikki toki pitää sisällään ajatuksen, että ruokaa on mennyt haaskuuseen. Englanninkielinen food waste taas luo kuvaa väistämättömästä jätteestä.
Ruokahävikki on Lotta Alhonnoron aiheena myös Vaasan yliopiston Minä & tiede -yleisöluennolla ”Ruokaa vai roskaa?”. Luennolle on vapaa pääsy ja se pidetään torstaina 7. marraskuuta klo 18 yliopiston päärakennuksen Kurtén-salissa.
Myös Vaasan yliopistolehti Vox cordis tarttuu aiheeseen marraskuussa ilmestyvässä numerossaan, johon Alhonnoroa on haastateltu. Koko lehden kokoavana teemana on tällä kertaa vastuullisuus.
Kuvateksti: Suurin osa ruokahävikistä olisi pelastettavissa, sanoo väitöskirjan aiheesta tehnyt tutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta.
