Related Articles
Arto Dahlbo on tunnetuimpia vaasalaisia taiteilijoita. Hän yhdistelee luovasti naivismia ja realistista kerrontaa. Töitä voisi luonnehtia symbolistiseksi naivismiksi vahvalla ekspressiivisella panonistuksella.
Taiteilija nyökkää laputukselle. Dahlbo käyttää mielellään lumppupaperia.. Hän löysi lumppupaperin tehdessään erootiikasarjaansa vuonna 2001.
-Lumppupaperi on aivan erinomainen alusta töille. Paperi on sen verran röpelöistä, että viivasta tulee elävä ja jännittävä, kun kynä lipsuu. Kirjoita vielä, että jokaisessa taulussa on tarina tai viesti, sanoo Dahlbo.
Arto elää koko kropallaan
Arto Dahlbo puhuu käsillään ja vartalollaan. Mies suorastaan huitoo puhuessaan. Tämän huomasi myös kuvataiteilija Jani Järvinen, joka pyysi Dahlbon mallikseen.
Dahlbon puheen aiheena on aivan varmasti taide, musiikki tai naiset. Nykyisin tässä järjestyksessä. Vielä muutama vuosi sitten järjestys oli toinen.
Kun Artositten asettuu ohjaamatta oman muotokuvansa eteen, käy kiusaus ottaa ”näköiskuva” täysin kestämättömäksi, vaikka se ei mitään uutta kuvaan tuokkaan. Loppujen lopuksi idea onnistuu kuin itsestään. Kuvan nimeksi annoin ”Taiteilija kohtaa taiteilijan”
Meri ja taivas yhdistää
Kun on tuntenut miehen 7-vuotiaasta lähtien, luulee jo miehen tietävänsä, mutta ei. Arto Dahlbo osaa yllättää. Yllätys koskee sitä helppoutta, millä Dahlbosta on tullut bergöläinen. Kaikkihan tietävät, että Präntööltä lähdetään vain jalat edellä. Arto asuu nyt Bergön kirkon liepeillä ja sanoo viihtyvänsä hyvin.
-Nyt olen täysin tyytyväinen ja vapautunut. Saan olla lähellä luontoa ja tehdä työtä omaan tahtiini: soittaa rumpuja ja maalata.
Tullessaan Bergöhön Arto ajatteli kertovansa jotain itsestään kyläläisille töillään ja järjesti avoimet ovet. Kukaan paikkakuntalaisista ei kuitenkaan uskaltautunut sisälle saakka.
Nyt tilanne on muutunut.
Pohjalaisen toimittaja Juhani Laakso tapasi Dahlbon sunnuntai 12.06.2016
”Dahlbo ei aio muuttaa takaisin Vaasaan, vaikka kaupungista edelleen pitääkin.
Kuvataiteista Dahlbo kiinnostui toden teolla 1968 juteltuaan Tapani Tammenpään kanssa. Dahlbo työskenteli tuolloin talonmiehenä. Tätä aiemmin hän sai leipänsä telakkatyöläisenä. Nuoruudesta löytyy myös puolen vuoden pesti laivapoikana, joka päättyi haaksirikkoon.
Dahlbo piirsi ja maalasi jo lapsena. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä järjestettiin kansakoulussa hänen ollessa vasta 9-vuotias.
Miehen maalaustyyli on muuttunut vuosien varrella, mutta jo pitkään hänet on tunnettu humoristisista, värikkäistä töistään. Ideat hän saa ympäristöstä ja ihmisistä, joita hän tarkkailee mielellään.
– Näkömuistini on vieläkin aivan mahtava, mutta nimet tahtovat unohtua.
Dahlbo maalaa silloin kun hänelle tulee tarve maalata. Hän ottaa usein pohjaksi jonkin vanhan työn, josta hän ottaa kipinän uutta työtä varten.
Kiinnostus musiikkiin lähti ensin Elviksestä ja sitten Little Richardista.
– Kun kuulin Little Richardia ensi kerran, ei Elvis tuntunut enää miltään.
Dahlbon soittoura alkoi rumpupatteriston takana 1962 Tombstone-bändissä (aiemmalta nimeltään Spiders), jonka hän perusti Hasse Westergårdin kanssa. Bändi soitti The Beatlesia, The Rolling Stonesia ja The Shadowsia.
Lähes koko 70-luvun Dahlbo soitti lähinnä omaksi ilokseen. Latinorytmit puraisivat kunnolla 80-luvulla, jolloin hän innostui lyömäsoittimista. Rockarista tuli lattarimies.
Mies on soittanut myös muun muassa jazz-kokoonpanoissa.
– Jazzissa lattariukkokin pystyy tekemään omia kuvioitaan, eli soittaminen on vapaampaa.
Monet musiikkityylit ovat tulleet hänelle tutuiksi.”
Kokosi: Tapio Paarkkari
