Papparäppäri herkkoo11 ei petä tälläkään kertaa. Herkkoo on tarttunut aiheeseen, joka ei vanhene, sillä kylähullut ovat uusiutuva luonnonvara. Tässä räpissä niin Amigo, Pikku-Tiia, Tokio, Snorkkeli-Pappa ja moni muu ikuistetaan tuleville sukupolville.
Vielä 50- ja 60-luvuilla jokainen vaasalainen tunnsi ja tiesi kylähullunsa. Sitten he vain katosivat tai ainakin heidän määränsä väheni huomattavasti. He olivat yleensä harmittomia ja ympäristön hyväntahtoisen pilkanteon kohteita. Varsinkin vanhempi väki muistelee heitä rakkaudella: oli Hullu-Lauri, Pomppa-Sulo, Topi, Storgårdin Hullu Veli ja monta muuta.
Heidän kohtaamisensa pakotti miettimään asioita ja ehkä jopa muuttamaan asioiden tärkeysjärjestystä. Nyt nämä ihmiselämän koetinkivet on siivottu kaduilta laitoksiin ja hiljennetty kemikaaleilla, vaan ei ehkä aivan kaikki.