Related Articles
Nykyään Hämeenlinnassa asuva entinen vaasalainen Osmo Salonen luovutti 6.07.09 Palosaaren merimuseon Unski Lintalalle isäntä Yrjö Salosen 1940-luvulla valmistaman omatekoisen veneenmoottorin eli viraapelin tai firaapelin.
Viraapeli on vaasalainen veneenmottori
Vaasan Puuvillatehtaan korjaamossa, Rahkolan levyteollisuustehtaassa sekä monissa muissa vaasalaisissa verstaissa ja konepajoissa valmistui viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä useita kymmeniä, ehkä satoja viraapeleja tai firaappeleja.
Viraapeli oli alun pitäen Puuvillatehtaan korjaamossa luvan kanssa tehty omatekoinen veneenmoottori, mutta ajan myötä siitä tuli nimi kaikille omatekoisille tai itse vaasalaisille viritellyille veneen moottoreille.
Viraapelillä oli myös suuri sosiaalinen merkitys. Tuohon aikaan vuosisadan alussa pihassa kuin pihassa oli liiteri ja liiterin yhteydessä aina jonkinlainen tila värkkäämistä varten. Palosaarelaisten miesten tyypillisin asento olikin kädet taskussa seurata, kun joku teki jotain tai sitten puolikumarassa asenossa neuvoja jakaen.
Yrjö Salonen
Yrjö Salonen, s. 1907 oli töissä Rahkolan levyteollisuustehtaassa Sundin rannalla. Salonen oli työkaluviilaaja, jonka työtehtäviin kuului mm. prässityökalujen valmistus. Näillä prässityökaluilla sitten valmistettiin mm. Rahkolan lapiot ja kuokat.
Näissä työpajoissa ammattimiehet ryhtyivät vapaa-ajallaan valmistamaan omia veneenmoottoreita, jotka nimettiin viraapeleiksi tai firaapeleiksi. Nimi oli tietysti vitsi kaupungissa, missä oli maan vahvin moottoriteollisuus. Aina 1800-luvun lopusta tähän päivään saakka on vaasalainen moottoriteollisuus ollut maan eturivissä.
Yrjö Salosen moottori syntyi vasta 40-luvulla, joten se edusti lajityyppinsä viimeisimpiä omatekoisia moottoreita. Perinteen mukaisesti Yrjö Salonen lainasi osan sieltä ja täältä ja työkaluviilarina teki myös omia osia.
Salosen moottori on yksipyttyinen ja sen vauhtipyörä on varustettu kädensijalla. Moottorissa on vapaakoplinki ja koteloitu venttiilikoneisto. Moottori on vesijäähdytteinen, sanoo Yrjön poika Osmo Salonen.
Palosaaren merimuseon Unski Lintala on tyytyväinen viimeisimpään viraapeliin. Vahvistaahan se vaasalaisen moottoriosaamisen mainetta.
-Meillä on nyt merimuseossa kolme samantyyppistä moottoria, joita yhdistää sama Wickströmin sylinteri.
-Wickström myi aikoinaan tämän 1 hevosvoiman mootorin vaasalaiselle Mekanolle, joka teki siitä riisutun ja halvemman mallin. Yrjö Salonen sai ehkä Mekanolta silinterin ja liitti sen omaan moottoriinsa.
Unski Lintala on tutkinut Salosen moottorin tarkkaan ja hahmottanut sen syntyhistorian niin pitkälle kuin se on enää mahdollista.
-Salosen moottorin kampikammio viittaa vaasalaisen Rukkisen moottoritehtaaseen. Rukkisen moottoritehdas sijaitsi tuohon aikaan Onkilahdenkadulla. Oli varsin tyypillistä, että osaavat ammattimiehet hankkivat valmiita osia paikallisilta moottorinvalmistajilta. On myös olemassa merkkejä siitä, että jotkut käyttivät omia valuja.
Saareen piti päästä
Osmo Salonen kertoo, että hänen vanhempansa hankkivat 40-luvun lopulla kämpän Torviikinlahden rannalta Kuusisaaresta aivan Makkarareijän alkupäästä. Sinne piti päästä tietysti omalla moottorilla. Kämppä on vieläkin suvun hallussa, sanoo Osmo Salonen.
Osmo Salonen on puuhastellut kansakoulun jälkeen koko työhistoriansa ajan sähkön kanssa. Ensimmäinen kidekone valmistui vuonna 1952. Keskikoulun jälkeen Osmo suoritti armeijan ilmavoimien viestijoukoissa ja opiskeli sen jälkeen heikkovirtainsinööriksi. Tämän jälkeen meni useita vuosia Yleisradion ja Philipsin palveluksessa.
Viimeiset työvuotensa ennen eläkettä Osmo Salonen toimi Finlandiatalon teknisenä päällikkönä toisen vaasalaisen, Martti Kivisen, alaisuudessa.
Tapio Parkkari
