Related Articles
Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto
Informaatikko Merja Tikkamäki
Suomalaisia nykylyyrikoita- kirjassa sanotaan: Leif Färding oli kesän lapsi ja onnen poika, josta kasvoi onneton mies.? Samaisessa kirjassa todetaan myös, että kolmessa ensimmäisessä runokokoelmassaan Färding kirjoittaa iloisia viestejä ihmisestä matkalla Valoon, osana maailmankaikkeuden suurta hengitystä.
Neljännessä kokoelmassa hänen todellisuutensa ei ole enää yhtä harmoninen ja onnellinen kuin alussa. Lehdistössä Leif Färdingiä ja hänen tuotantoaan on kuvattu mm. seuraavasti:
Ensimmäisen runokokoelman julkaisemisen jälkeen Färding sanoi pyrkivänsä tekemään elämästään taideteoksen eikä usko pettyvänsä. Toisin kuitenkin kävi, koska Färding kertoo kuolemansa jälkeen julkaistussa kirjeessä näin: ?Koska en enää kykene toimimaan sielutietoisuudesta, joka on synnyttänyt parhaat runoni, elämälläni ei enää ole merkitystä.?
Kolmessa ensimmäisessä kokoelmassa Färding oli kuin metsän väkeä, hilpeä menninkäinen, keijukaisten veli. Hän teki pieniä runoja. Itsestään hän puhui, ilosta ja rakkaudesta. Hänellä oli vain muutama teema; kepeyden pohjalla oli pientä kipeyttä. Neljäs kokoelma vaati neljän vuoden kypsyttelyn. Se osoitti Färdingistä tulleen varteenotettavan lyyrikon.?
Helena Sinervon mukaan hengittävä ja vähäisetkin liikahdukset aistiva herkkyys on Färdingin runouden kestävin ominaisuus. Koettu hetki on hahmoteltu muutamalla viivalla kuin japanilaisessa tussipiirroksessa, ympärillä valkoisen sivun avaruus. Kyösti Kelhä kuvaa Färdingiä ja hänen tuotantoaan näin: Leif Färding on runoilijana pienen ilon ylistäjä, pienen ja herkän näkijä, puhtaan tunteen lyyrikko, kaiken elävän ja hauraan rakastaja, mystikko ja realisti samassa persoonassa, joka eniten maailmassa pelkäsi ihmistä ja ihmisyyttä kahlitsevia oppeja.?
Omalaatuisessa Färdingissä vastakohdatvalo ja pimeys- kohtasivat. Viimeiset elinvuodet edustavat intensiivisesti eläneen taiteilijapersoonan synkempää vaihetta.?
Leif Färding syntyi 21.5.1951 Valbossa Ruotsissa. Lapsuus- ja nuoruusvuotensa hän asui Vaasassa. Helsinkiin Färding muutti 70- luvun alussa ja Vaasaan hän palasi elämänsä viimeisiksi vuosiksi 80- luvun alussa. Färding katosi kotoaan 21.11.1983 ja hänet löydettiin kuolleena Gerbyn maastosta keväällä 1984.
Kirjallisuushistoriassa Leif Färdingistä on kirjoitettu todella vähän. Kirjallisuudentutkija Vesa Haapalan mukaan runomuodon uudistajat pääsevät paremmin esiin. Haapala toteaa kuitenkin, että henkilöhistorian puolesta Färdingistä kirjoittaisi värikkäämmän kirjan kuin monesta muusta runoilijasta. (Sanomalehti Pohjalainen 2.9.2003) TUOTANT= Maailmaa minä rakastan (1971) Luominen (1972) Olen onnen poika (1973) Levoton oksa, keinuva sydän (1977) Ihan kuin ihminen kuuntelisi (postuumina 1984) Seitsemän vuoden runot (1979) (sisältää runoja kokoelmista Maailmaa minä rakastan, Luominen, Olen onnen poika ja Levoton oksa, keinuva sydän) Kasvojesi valossa (2000) (sisältää laajennetun version valikoimasta Seitsemän vuoden runot) Lisäksi Leif Färding on suomentanut mm. Kahlil Gibranin teoksia Nimikkoruno teoksesta Ihan kuin ihminen kuuntelisi Menin rannalle. Puhuin kiville ja kylmässä tuulessa väräjöiville lehdille koska oli syksy. Puhuin myös kivien ja kaarnojen ja sammalten samoajille: hyönteisille. Puhuin linnuille ja levottomalle tai tyvenelle merelle, puhuin auringolle. Ja koko ajan tuntui kuin ihminen kuuntelisi. Lähteet: Suomalaisia nykylyyrikoita / Hki: Kirjasto palvelu, 1986 Lehtiartikkelit: Suomi 7: 1984 Vaasa 28.10.79 Helsingin Sanomat 21.5.2000 Pohjanmaan Kansa 28.4.89 Pohjalainen 2.8.03 Pohjalainen 12.10.01n Vasabladet 10.5.84
Pääkirjaston ensimmäisessä kerroksessa on Catharina Kajanderin Färding-ruukku.
Reijo Hoplopainen Leif Färdigistä:
https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Reijo_O._Holopainen_Leif_F%C3%A4rdigist%C3%A4
