Maassamme velloo kaipuu takaisin Suomeen, jossa kaikki oli paremmin.
Kirkkaimmin ajatus kiteytyy perussuomalaisten sloganiin ”Suomi takaisin”. Puolue myös pyrkii nettoamaan tästä kaihosta maksimaalisen poliittisen hyödyn.
Poliittisen viestinnän näkökulmasta katsottuna slogan on vahva, koska se nojautuu nostalgiaan. Sana nostalgia juontuu kreikan sanoista nóstos ja algíā. Ensin mainittu tarkoittaa kotiinpaluuta, jälkimmäinen tuskaisuutta.
Kotiinpaluun tunnemielikuva on yksi kaikkein voimakkaimmista tavoista puhutella ihmisiä. Palaamalla kotiin voimme jättää taakse ahdistavan, monimutkaisen maailman ja tulla takaisin omaan turvalliseen tilaamme. Tunnemielikuva puhuttelee monia, jotka ovat pettyneitä, ahdistuneita tai kyllästyneitä ”nykymenoon”.
Todellisuudessa ”Suomi takaisin” on suomalaisten huijaamista. Ei ole olemassa mitään paluuta entiseen Suomeen. On vain fantasia ja tunnemielikuva, joita voidaan kyynisesti käyttää poliittisessa propagandassa.
Slogan ei ole kuitenkaan vain sanoja. Se tiivistyy esimerkiksi toiminnaksi, jossa maamme pyritään irrottamaan Euroopan unionista. Jos tässä onnistutaan, otamme huikean loikan ulos eurooppalaisesta arvoyhteisöstä, turvallisuuspolitiikasta ja kehittyvästä puolustusyhteistyöstä. Irtaantumisen seurauksena saamme takaisin sellaisen Suomen, joka on entistä vahvemmin osa Venäjän etupiiriajattelua. Ehkäpä juuri tästä syystä perussuomalaiset ovat kovin hiljaa Venäjän opposition nujertamisesta.