Related Articles
Vaasan lyseossa sattui ja tapahtui
Tässä taannoin muistelin oppivuosiani Vaasan lyseossa 1960 -luvulla, ja harmittelin sitä, etten muista läheskään kaikkien opettajieni nimiä. Mutta ”hädässä” ystävää muistetaan ja autetaan. Eli koulukaverillani Pekka Mäkysellä, Antero Finnellä ja Risto Känsälällä näemmä muisti pelaa paremmin. Kiitokset heille avusta.
Aloitetaan Juhani Leppäsestä, eli Tapista, kuten häntä kutsuimme. Nimi johtui hänen koostaan, eli hän ei ollut mikään ”hongankolistaja”, vaan lyhyenläntä mies, jolla oli kengissään korkeat korot. Hän opetti uskontoa ja ihan mukavasti opettikin, kun sain kiitettävän. Olin ilmeisesti ”kiltti” toisin kun ne, jotka uskalsivat heittää herjaa ja saivat tyydyttävän tai heikon arvosanan. Loukkaantuipa jokunen oppilas niinkin pahasti, että erosi kirkosta.
Tappi oli siis värikäs persoona, joten ei ollut mikään ihme, että keksimme erilaisia jäyniä. Hänellä oli muistaakseni harmaa Anglia, joka pääosin seisoi lyseon Kirkkopuistikon pääoven edessä. Niinpä erään talvisena pakkaspäivänä jollain välähti ja sen seurauksena Tapin autio sai psykedeelisen punaisen ketsuppikuorrutuksen. Lopputulos oli mielestämme mahtava, ja niinpä sitä ihasteltiin opettajien harmiksi suurella joukolla Syyllisiä etsittiin pitkään, mutta ei koskaan löydetty.
Toinen jäynä tapahtui keväällä. Irrotimme Tapin autosta renkaat, nostimme sen pukeille ja otimme pyöränmutterit mukaamme. Emme siis irrottaneet vain muttereita, sehän olisi aiheuttanut vaaratilanteen ja kenties jonkun sivullisen loukkaantumisen pyörän/pyörien irrotessa. Tätäkin jäynää tutkittiin, eikä syyllisiä löydetty.
Meillä oli tapana käydä päivittäin ja monesti useasti naapuritalon kaupassa ja/tai tupakalla. Tapin ollessa välituntivalvojana vedimme pitkää tikkua siitä, kuka joutuu uhrautumaan ja jää kiinni. Lyhyen tikun saanut näyttäytyi Tapille ja lähti karkuun Tappi perässään. Saman aikaisesti me muut livahdimme toista kautta lyskan pihalle turvaan.
Juhani Leppänen oli, kuten jo kerroin pätevä uskonnon opettaja, joka osasi esittää esim. raamatun kertomukset värikkäästi, vaikka siinä ohessa joutui kuriakin pitämään. Me poijaat olimme varmasti joskus hänen mielestään tosi ”riiviöitä”.
Muistan senkin, että hän järjesti muutamalle oppilaalleen, mm. minulle mahdollisuuden osallistua oppikoulujen valtakunnalliselle leirille, joka pidettiin Savonlinnassa. Ja hienoa oli, kun oli jo hieman ikääkin ja leirillä myös tyttöjä.
Seppo Kauppi
