Työstä ilos
Viimeviikkoiset uutisoinnit työllisyydestämme ovat olleet mykistävää luettavaa ja kuultavaa. Visio Pohjoismaiden merkittävimmästä energia-alan Eedenistä kalpenee sen todellisuuden rinnalla, jossa tällä hetkellä elämme.
Työttömyys kourii kovalla kädellä klusteria, ja tekniikankin insinöörejä koulutetaan suoraan kortistoon. Pelko oman työn ja toimeentulon puolesta sulkee monet suut, mutta asioista, joista ei saa puhua, täytyy huutaa vieläkin kovempaa.
On totta, että työttömiä on Pohjanmaalla edelleen vähemmän kuin muualla maassa. Ajatukseen tuudittautuminen ruokkii kuitenkin vääristynyttä illuusiota, ja sekavan työllisyystilanteen vakavuus ei millään tunnu välittyvän päättäville portaille.
Yhteisen hymistelyn sijaan on hyvä tarttua Pohjanmaan ELY-keskuksen kuukausittain julkaisemiin työllisyyskatsauksiin, joiden tilastot kertovat alati karuuntuvaa kieltä.
Elokuussa työttömyys kasvoi vuodentakaisesta 10 prosenttia, työttömiä oli alueella 882 enemmän kuin vuosi sitten.
Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyys, joka nousee lähes viidenneksen vuosivauhtia. Kilpailu avoimista paikoista kovenee koko ajan, ja työpaikoilla jylläävä egoismi potkii tavalliset nuoret uraltaan.
Samaan aikaan käydään jatkuvaa debattia moniulotteisesta syrjäytymisestä, jonka ehkäisyn eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu (11/2013) on todennut vaikeaksi tehtäväksi.
Ei se sitä ole.
Täydellisten tähtisuorittajien sijaan on vain peräänkuulutettava perisuomalaista rehtiä työotetta ja sokerilapsia, jotka kykenevät tervehdyttämään työmarkkinoita ja jälleenrakentamaan Vaskiluodon tuhansien onnellisten tarinoiden kaltaisia tehdasyhteisöjä.
Kasvatustieteiden emeritusprofessorimme Kari Uusikylän opetukset kaikuivat taannoin Tikanojan taidekodilla Sjählö9-ryhmän näyttelyn avajaisissa.
Ulkopuolisuuden ja eristämisen ilmiöitä peilattiin Seilin sairaalasaaren ajattomiin kauheuksiin.
Toiseuden tematiikka voidaan liittää myös näihin työpoliittisiin kysymyksiin. Työn menettämisen synnyttämän kriisin päälle on käsittämätöntä, miten tylysti ihmisiä kohdellaan irtisanomistilanteissa.
Menneinä aikoina Seilin seinien sisään hukkui ihmisyys – mihin katoaa tänä päivänä poispotkittavan työntekijän ihmisarvo?
Vaasan seutua markkinoidaan vetovoimaisena, kansainvälisenä, energisenä ja turvallisena ympäristönä asukkaille, yrittämiselle ja korkeatasoiselle osaamiselle.
Kiillotetun pinnan alla yt-viikate heiluu, ja lisäksi houkuttelevuuttamme ajetaan rankasti alas perusopetuksen murtamisella ja sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuksilla.
Hyvinvointiamme runnellaan ennennäkemättömällä tavalla. Upottavan työttömyyskierteen katkaiseminen vaatii nyt radikaaleja tekijöitä ja puoluerajatonta yhteistyötä.
Kasvavasta kurjuudesta huolimatta kaupunki kannattelee käsissään melkoista kultamunaa. Arvaamaton maailmanpolitiikka tuo vielä eteemme muutoksia, joihin emme ole varautuneet, mutta paljoon on mahdollisuus siinä todellisessa InnoVaasassa, jonka opissa kaksi viimeistä vuotta on kulunut.
Pohjalaiset periksiantamattomat (nais)pienyrittäjät ja uudistuva energiatalous luovat uskoa ja toivoa nousevaan työllisyyteen.
RAIJA KOIVISTO
Kirjoittaja on perussuomalainen kestävän yhteiskunnan tutkija