Kielipuoli potilas Vaasan keskussairaalassa
Vaasassa sotekeskustelu on pyörinyt ruotsin ja erikoissairaanhoidon päivystyksen ympärillä.
Kun olen tarvinnut Vaasan keskussairaalan palveluja, niin en ole asettanut ehdoksi, että henkilökunta osaa Lapuan murretta.
Jos olen huomannut, että lääkäri on ilmeisesti kotoisin Närpiöstä tai ulkomailta, niin olen puhunut selkeää suomea kirjakielellä ja välttänyt vaikeita lauserakenteita.
Ja pitäähän pystyä hoitamaan pientä lastakin, joka osaa vain itkulla ilmaista voivansa huonosti. Tai tajutonta, puhevammaista ja viittomakielistä. Ihminen voi olla sekava aivohalvauksesta, aivojen surkastumisesta, mielenterveysongelmista, huumeista tai viinasta johtuen.
Oman ryhmänsä muodostavat ulkomaalaiset työntekijät, turistit, ja maahanmuuttajat.
Nykyään diagnoosit tehdään entistä enemmän laboratoriokokein ja erilaisilla laitteilla. Tietysti edelleen myös katsoen, tunnustelemalla ja kuunnellen.
Paljon tärkeämpää oman ja hoitajan yhteinen kieli on esimerkiksi palvelutalossa, jossa voidaan asua vuosikausia. VKS:ssä vain käydään.
Olen muistaakseni muuttanut Vaasaan vuonna 1963. Minun ei ole tarvinnut lähteä hoitoa hakemaan VKS:ää kauempaa. Oli huojentavaa, kun pääministeri tuli julkisuuteen katkomaan huhuilta ja peloilta siivet ja kertomaan, että VKS:n hoidot pysyvät entisellään.
Poliitikot esiintyvät mielellään sellaisenkin pelastajina, jota ei olla menettämässäkään. He pyrkivät näin varmistamaan uudelleenvalintansa. Sen mahdollistaa ihmisten tietämättömyys.
Viimeisin hokema on, että lait ovat huonosti valmisteltuja, kun yhdestä sotelain pykälästä puuttuu Vaasan sairaanhoitopiiri.
Tuskin kaikki näin väittävät ovat edes lukeneet hallituksen lakiesityksiä niin, että voivat yleistää. Jos lakiesitys on huonosti valmisteltu, niin eduskunnan pitää palauttaa se uuteen valmisteluun.
MARKUS E. MYLLYMÄKI
Vaasa