Related Articles
Pöydässäsi on syöjiä enemmän
kun pystyt laskemaan.
Kuten eräs kirjoitaja on todennut ”julkinen sektori on Todellisuudessa pienistä paloista koostuva äärettömän monimutkainen kokonaisuus. ”
Tässä juuri on koko totuus, joka saa aikaan sen ettei mikään kehitys ole mahdollista arjen käytännössä.
Esimerkkinä voisin ottaa vaikkapa tavallisen ihmisen pihapiirin. Omalla omistamallaan tontilla hän ei todellisuudessa päätä mistään, ei siis mistään.
Kaikki mitä hän tekee on julkisille laeille ja asetuksille alistettu. Jopa laho puu, joka on vaaraksi omaisuudellesi, on toimenpiteiden osalta julkisten hallintojärjestelmien lupien varassa.
Jos hänellä on omia varoja, ei siis pankin lainaamia, hän ei siltikään voi päättää siitä mitä hän tontillaan tekee.Kaikkeen tarvitaan monimutkaisten järjestelmien kautta haettava lupa, siihen kohdistuvine maksuineen.
Pieniin hankkeisiin ei kannata lainkaan ryhtyä, siksipä pressukauppa käy hyvin. Suurissa hankkeissa taas velkarahalla näytetään voivan tehdä vaikka kuinka suuri lasku itselle ja perikunnalle hoidettavaksi. Velkojen muuten pitäisi periytyä, niin tulisi tolkkua elämän menoon.
Jos tarvitsen 70 neliön suuruisen katosalustan (rakennuksen) niin sen värkkien, sekä pohjan materiaalien hinta on n. 9000 euroa. Työ päälle 13500 euroa Työn hinnassa on julkisia kustannuksia suurin osa. tämän lisäksi tulee valvonta ja lupamaksut noin 4500euroa. Jos paikka on vaatinut erityisiä toimia on kustannukset vielä osin tuplautuneet. Aikaa on tärveltynyt myöskin puoli ikuisuutta.
Kustannukset joita en havainnut, sekä ns.hartiapankkityö veroineen voivat olla vielä myöskin useita tuhansia, lisäksi kiinteistövero nousee.Todennäköisesti se nousee vielä kokonaisuuden takia tuplasti entistenkin tilojen osalta.
On mahdollista että et saa lainkaan rakentaa ja kustannuksia on silti syntynyt useita tuhansia, Voi kysyä oikeutetusti, kuka aivan itse omilla toimillaan rahansa ansainnut ryhtyy tälläiseen riskinottoon, rakentamaan itselle tiloja, jotka esimerkiksi helpottaisivat elämää ja parantaisivat tuottavuutta omassa arjessa, tukisivat esim omaishoitoa.
Julkinen sektori on siis onnistunut näin tukahduttamaan kaiken toimelisaisuuden yksityiseltä sektorilta. Perheet hakeutuvat muihin ratkaissuihin, koska lait ja asetukset siihen ohjaavat omalla prutaalilla tavallaan.
Tästä päästään näitä ratkaisuja tukevaan muuhun julkiseen lainsäädäntöön sosiaalilakeineen. Kannattaako tätä selvitystä edes jatkaa. Normien purkamisesta puhuminenkin jo masentaa.
Suomelle on käynyt kun entiselle puutarhurille, joka kulkeilla ollessaan näki kauniin kukan, poimi sen matkaan, istuttaen hartaudella parhaalle paikalle puutarhaansa. Muutamien vuosien jälkeen onneton puutarhuri ei edes Rounrubilla selvinnyt ongelmistaan.
Mitkään kosmeeettiset muutokset julkisella sektorilla eivät nyt riitä, jos mielitään tosissaan toimivaan yhteiskuntaan päästä takaisn.
Mustakarhun murinaa
Poimittu lyhytviesteistä 12. 05. 2015
