Markus, minä jaksan urputtaa
Otsikko viittaa keskusteluun VKS:n puolustamisesta ja kansanedustajan vastuusta. Sinänsä hienoa, että arvostamani Markus Myllymäki (9.3.) liittyy herrasmieskuoroon Matti Jaakkolan rinnalle. Teitä yhdistää ritarillisuus Susanna Kosken suuntaan.
Tutkitaan käsitteitä.
Kansanedustaja on henkilö, joka hankkii määräajoin kansalta valtuudet hoitaa sen asioita parhaan kykynsä mukaan. Markus – aivan oikein – toteaa, että kansanedustajaa sitoo vain perustuslaki.
Mutta sitten tulee että ”käytännössä sooloilija ei pysty vaikuttamaan päätöksiin”. Niinkö?
Homolain kohdalla edustajille annettiin oikeus sooloilla omantunnon mukaan, ja päätös silti syntyi. Mielestäni henkeen ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä pitäisi ainakin omantunnon olla hereillä.
Markus lohduttaa, että Vaasan sairaanhoitopiirin asukkaat pääsevät Seinäjoen avulla laajan päivystyksen piiriin.
Tämä piirileikki valitettavasti 200 kilometriä pitkällä rannikolla johtaa pahimmillaan kolmen tunnin kurvailuun. Siinä ajassa usein yliopistosairaala olisi lähempänä.
Lisähaasteena ruotsin kieli. Nyt Seinäjoella osa hoitajista osaa sanoa ”kääritään hihat” ruotsiksi.
Kepu ei vieläkään usko, että emme halua Seinäjoelta pois muuta kuin omat lähipotilaamme.
Edellä mainitut herrasmiehet ovat huolissaan Susannan mahdollisesta poliittisesta itsemurhasta. Minä ainakin suosittelen aisan yli hyppimistä osana omien äänestäjien valtakirjan käyttöä.
Omien pettäminen on poliittisen itsemurhan lisäksi petos. En tarvitse edustajaa, joka äänestäjän edusta piittaamatta noudattaa puoluekuria edistääkseen omaa uraansa. ”Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa!”
Olen pahoillani siitä, etten Markuksen lailla osaa olla huolissani Susannan poliittisesta urasta. Ehkä joku muu muistaa tehtävänsä? Tyhjän saa pyytämättäkin.
KALLE LANAMÄKI
Vaasa