Related Articles
Pertti Sevolan ”Omakoti” on huima kertomus Vöyrinkaupungin Pitkänlahdenkatu 4-6 asunto-osauuskunnasta yli 100:n vuoden ajalta.
Omakoti kullan kallis
Tapio Parkkari
9/2020
Omakoti – Vuosisata osuuskunta-asumista Vöyrinkaupungilla kirjassa Pertti Sevola pureutuu vuonna 1911 perustetun Vaasan asunto-osuuskunta Omakodin historiaan sadan vuoden ajalta. Kirjoittaja on itse asunut osuuskunnan kodissa perheineen neljänkymmen vuoden ajan. Kirja on julkaistu viime vuonna.
Osuuskunta parustetaan
Rautatieläiset perustivat vuonna 1911 asuntopulan piinaamaan Vaasaan asunto-osuuskunnan, joka sai nimekseen Vaasan Töväen Asunto-osuuskunta Omakoti.
Vöyrinkaupungin kaupunginosaan oli kaavoitettu tontteja, jotka oli tarkoitettu työväestön asuntoja varten. Osuuskunta osti julkiella huutokaupalla niistä kaksi osotteissa Pitkänalhdenkatu 4 ja 6.
Sevolan kirja kertoo asunto-osuuskunnan historista ja ihmisten elämästä eläytyvästi ja ”suurella sydämellä”. Kirja ei ole vain asunto-osuuskunnanhistoria, vaan se antaa syvällistä tietoa Vaasan kehityksestä ja ”tavallisen vaasalaisten työläistaustaisen ihmisen elämästä, toiveista ja haaveista, mutta ei karta elämän nurjan puolen kuvaamista.
Elämä osuuskunnassa
Elämä osuuskunnassa oli vaatimatonta ja useinmyös niukkaa. Tämä näkyi esimerkiksi sähkön käytössä. Vaasassa on ollut sähkövalistus vuodesta 1890, niin myös osuuuskunnassa, mutta sähköä käytettiin hyvin vaatimattomasti. Puuhellalla ruoan teko tuntui paremmmalta ja halvemmalta. Sähköhellat alkoivat yleistyä vasta 1930-luvulla ja kotimaisten sähköhellojen valmistus käynnisti vuonna 1937.
Elämänpiiri
Piharakennuksessa oli ulkohuone, puuliiteri ja jätehuone. Rottia ja kärpäsiä vastaan käytiin jatkuvaa taistaelua. Jätehuoneessaa eli likarrumassa tai paskaruumassa oli myös sianruoka-astiat.
Pyykkitupavesi lämmitettiin pesutuvan padassa. Vasta 1950- ja 60-lukujen taitteessa yleistyivät sähkökäyttöiset pulsaattorikoneet eli ”hooverit”. Pesuvesi joudurttiin lämmittämään erikseen.
Lähin mankeli oli Pitkäkatu yhden kellarissa. Sitä käytettiin maksua vastaan. Mankelia hoiti Nykvisti mankelimamma.
Vörkkärin palokadut
Leimallista Vöyrinkaungille ovat palokadut, jotka jakavat korteleita. Aluksi kortteleiden alussa oli portit, joihin asukkailla oli avaimet. Näin palokaadut olivat turvallisia leikkipaikkoja lapsille.
Palokaduilla pelataiin pelejä ja sinne tuotiin myös veneitä talvisäilytykseen niin kuin nykyäänkin. Keväällä palokaduilla tuoksui terva ja siellä saattoi nähdä miesjokon kumartuneena korjattavan moottorin ympärillä. Pula-aikana palokujalla kasvatettin perunaa ja muita kasviksia.
Onkilahti
Läheisessä Onkilahdessa oli kymmeniä venelaitureita ja lyhyitä ”prykyjä”. Mattolaituri eli ”flota” oli venelaiturin jatkeena. Siellä virutettiin pyykki lähes talven tuloon saakkka.
Kesäisin Onkilahdella kuului vaasalaisten Wickströmin ja Olympia Mooottoritehtaan veneenmoottreiden Vaasalle ominainen putputus.
Onkilahteen laski myös useita viemäreita, joten ainakin keväisin kun vesi oli matalalla Onkilahati tuoksui. Toisaalta lähellä viemäriä oli aina runsaasti lahnoja pyydettäväksi.
Putusillan kaatopaikka
Putusillan Palosaarelle johtavan Putusillan kaatopaikka syntyi jätteistä, joista penger rakentui. Jätteitä ajettiin hevosilla vielä 50-luvulla. ”Jöötä” ”katskilla” piti Prutkun Aki, joka yritti pitää metallinesijät ja rottajahdissa olvat pikkupojat loitolla.
Talvisin oli Onkilahdella harmailla siirettäviilä aidoilla aidattu paana eli luistinrata. Luistinradalla järjestettiin rusettiuluisteluja ja pelattiin jääpalloa. Rusettiluistelu tarkoitti sitä, että pääsylipuissa oli tytöillä ja pojilla sama numero, joita siten etsittiin. Ja kun sama numaero löytyi sai pyytää tytön luistelemaan kanssaan. Luistinradalla oli mys grammarimusiiikkia eli aikakauden iskelmiä.
Korttelikauppoja
Vöyin kaupunki palokujineen, saunoineen, pesutupineen,, liitereineen ja paskaaruumineen on aidointa vaasalaista työväenluokkaisen väen elämää.
Vöyrinkaupungilla oli vielä 1980-luvulla useita korttelikauppoja, joista saatiin päivittäin maito ja siirtomaatavaroita. Ja mm. parturi, jota kutsuttiin luurangonalaihan parturi Torvisen mukaan luurankoparturiksi.Vielä 1980-luvualla Vöyrinkaupungilla kiersi huutokauppiaita, jotka järjestivät esimerkiksi kuolinhuutokauppoja.
Eämällä oli myös nurja puolensa
Sevola kuvaa varsin karusti myös elämän nurjaa puolta, mutta luo samalla myös idyllin menneestä ajasta. Lähes puolet osuuskunnan elinkaarestsat on ollut levonta aikaa. Vuosiin 1911-1960 mahtuvat vallankumoukset, sortokausi, ensimmäinen maailmansotka, vuoen 1917 yleislakko, vuodenn 1918 kansalaissota, 30-luvun pula-aika ja poliittset vainot, toinen maailmansota, talvi- ja jatkosota ja sodanjäleinen sotakorvausrten maksaminen ja hidas toipuminen 50-luvulla.
Leipä, maito jopa polttopuut joutuivat kortille, joten apuviljelmät palokaduilla ja omassa pihassa sekä palstat etisen Matkahuollon tontillá olivat välttämätön lisäruoan lähde. Myös Onkolahti ja Varisselkä ja perhekalastus toivat lisää särvintä pöytäään . Elintarvikehuolto ja Vaasankaupungin sosiaaliapu ja trokarit olivat tarpeen. Kaikki tämä kehitti yhteisöllisyyttä ja napuriapua.
Osuuuskunta tänään
Vuonna 1983 Perustettiin yhdistys Vöyrinkaupunki ry. Yhdityksen tavoitteena oli saada Vöyrinkaupungille uusi asemakaava. Rinnan uuden asemakaavan kanssa käynnistettiin myös Vöyrinkaupungin perusparannuskokeile. Useita perusparannushankkeitä käynnistyikin kokeilun aikana. Myös osuskunta Omakoti hyödynsi mahdollisuuutta saada valtion korkotukilainaa peruskorjaukseen.
Monet osuuskunnan jäsnet käyttivät tilaisuutta hyväksen. Entiset työväen asunnot muuttuivat vanhan väen postuessa ja heidän lasstensa perityä vanhat asunnot arvoasunnoiksi. Asunto-osuuskunta Pitkälahdenkatu 4:n ja 5:n tonteillä on tämään moderni Suomalainen nuoremman sukupilven asuinyhteusö, joka on ylpeä perinnöstään.
Perti Sevola
-Omakoti osuuskuntamme on juhlinut 80, 90 ja 100 vuotisjuhliaan. 2021 juhlimme 110 vuottamme. Kun osuuskunta täytti 100v. aloin koota historikkia mm juhlapuhetta varten. Jatkoin vähitellen hajallaan olevien tietojen keräämistä, kertoo Sevola
– Mielessä oli oivallus, että osuuskunnan satavuotisessa taipaleessalähes puole ajasta oli erilaista poikkeustilaa: Venäjänvallan loppuajan levottomuudet, itsenäistyminen, sisällissota, talvi ja jatkosota, erolaiset pula-ajat ja säännöstelyt jne.
– Osuuskunnan historiikkia ei voinut kirjoittaa kokonaan irrallaan muusta menosta Suomessa ja maailmalla. Eritryisesti maailman tapahtumat koskivat rautateillä työskenteleviä.
-Yleisesti ottaen minua on kiinnostanutr kaavoitus ja rakennussuojeluasia. Mm Vöyrinkaupungin asemakaavan muuttamiseksi nykyiseksi, puutalojen säilymisträ paremmin tukevaksi tehtävässä työssä olin aikoiunani mukana, kertoo Pertti Sevola kirjan taustoista.
Kirja
Koko nimeke: Om vuonna 1911 Omakoti, vuosisata osuuskunta-asumista, Pertti Sevola; Laajuus: 129 sivua : kuvitettu, karttoja ; 25 cm. Kieli: Suomi. ISBN: 9789529426072. Hedmanin säätiö on tukenut kirjan julkaisemista. Taitto: Anita Kataja.
Kirja maksaa 30 euroa ja sitä voi kyselle puhelin 0400667664. tai pertti.sevola@gmail.com tai Facebookinkautta: https://www.facebook.com/pertti.sevola Sevola on luvannut toimittaa kirjan kotiovelle Vaasan kaupunkialueella käteismaksua vastaan.
