Olen monta kertaa pohtinut sitä, että mitä pleikkarisukupolvi ajattelisi jos heiltä vietäisiin lelu ja tilanne annettaisiin jousipyssy tai hernepyssy tai ritsa. Meille viisikymmen- ja kuusikymmenluvuilla kasvaneulle nämä, ja monet muut itsevärkätyt lelut ja varusteet olivat täyttä elämää.
Jousipyssy
Yksi keskeisitä leluista oli jousipyssy ja itsevuoltu nuoli. Jousen tekemiseen tarvittiin ehdottomasti katajaa ja jousen jänteeksi nailonsiimaa. Tavallinen jousi valmistettiin kaarevasta katajasta. Kehittyneempi malli oli sellainen, missä kiväärin tukkia muistuttavaan lankkuun nävereettiin nuoliura. Ja jousi kiinnitettiin tukin päähän. Jousi vedettiin pykälän taakse, joka sitten laukaisiin ”liipaisimella” joka oli lyhyt päistään suippeneva puupalikka. Itse tehdyn korvasi Palosaaren poikien kohdalla teollisesti valmistettu jousi ja nuolet, joita sai ostaa E. Holmin polkupyöräliikkeestä.
Ritsat
Ritsa ei ollut mikä tahansa oksan haarukka, vaan sen piti valmistaa pihlajapuun oksanhaarasta. Syy, miksi juuri pihlajasta jäi arvoitukseksi, mutta perinteitä täytyi noudattaa. Potkua kivelle antoi polkupyörän kumista leikattu ohut soiro. Kiven pesäksi taravittiin aito ohut nahan suikale.
Kehittynempi ja kätevämpi oli hitsauspuikosta väännetty ritsa ja kumilenkit. Kiven asemasta ammuttiin rautalangasta väännettyjä ”määlyjä” tai pienikokoisessa ritsassa paperista taiteitettuja määlyjä, joilla saattoi luokassa ampua tyttöjä niskaan.
Propelli
Kaikista vaarallisin oli ”propelli”. Propelliin tarvittin 3,2 mm:n hitsauspuikko, puikkoon sopiva holkki ja suikale peltiä, ruuvipenkki ja metallipora.
Propelli liikkui puikossa kun sitä työnnettiin ylöspäin holkilla pitkin kiharaista puikon vartta.
Hitsauspuikko taivutettiin päät yhdessä ruuvipenkkiin ja väännettiin ”kiharalle”. Pellinsuikaleesta valmistettiin propelli joka taivuteltiin ”aerodynaamiseksi” ja jonka keskelle porattiin kaksi reikään niin että se liikkui puikossa kun sitä työnneetti voimakkaasti ylöspäin. Näin propelli sai kovan vauhdin ja jopa sen lentosuntaa pystyi jonkinvarran ohjaamaan. Henhenvaarallisen propellista teki se, että sen reunat hiottiin niin teräviksi että sillä saattoi leikatata paksua paperia.
Pikkupojat eivät ymmärtäneet että kysymyksessä oli todella tappava ase. Ehkä Palosaaren poikien suojelusenkelit pitivät huolen siitä, että kukaan ei kuollut tai vahingoittunut.
Herneputki ja pyssy
Mainion puhallusputken sai koiranputkesta. Sillä sitten puhallettiin herneitä tai pihlajanmarjoja. Kehittyneempi muoto oli hernepysy. Sellainen syntyi vaikka sähköjohdon suojaputkesta ja kumihanskan sormesta. Se teipattiin ilmastoteipillä ja eristysnauhalla. Ammuksiksi kelpasi hyvin herneet ja pihlajanmarjat.
Muita olivat erilaiset tussarivariaatiot ja tietysti kaupan hernepyssyt ja vesipistoolit. Ehkä tärkeäpää kuin lopputulos, oli puuhastelu omien leikkivälineiden valmistamisessa Täsä nykynuori ei tiedä mitään, eikä taida olla edes kiinnostunut.
Kuva: Harmaja Savoon sivulta
Tapio Parkkari
2019