Vaasan Lyseo vietti 8.10.2005 koulun 125-vuotisjuhlia.
Vuonna 1880 Vaasan suomalainen poikalyseo aloitti toimintansa Etelä-Pohjanmaan ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna rehtorinaan Eliel Levón.Vuonna 1890 perustettiin myös tyttölyseo Kouluun perustettiin iltalinja vuonna 1973.
Onkilahden lukio (Onkilahden yhteiskoulu per. 1957) liitettiin Vaasan lyseon lukioon vuonna 1994. Samana vuonna iltalinjan nimeksi tuli Vaasan lyseon lukion aikuislinja. Vaasan yhteiskoulun lukio (Vaasan yhteiskoulu per. 1923) ja Kirkkopuistikon lukio (Vaasan suomalainen tyttökoulu per. 1891) yhdistettiin ja sen nimeksi tuli Vaasan yhteislukio.
Vaasan lyseon lukio ja Vaasan yhteislukio yhdistettiin vuonna 2006 Vaasan lyseon lukioksi. Koulu toimii kahdessa kiinteistössä: Vaasanpuistikko 8 (arkkitehtina J. Ahrenberg 1898) ja Kirkkopuistikko 27 (arkkitehtina A. W. Stenfors 1909).
”Alussa oli…”
Laihislainen maanviljelijä Mikko Iipponen lähetti 19.3.1879 vuonna 1878 perustettuun Vaasan Sanomat -nimiseen lehteen artikkelin koulun tarpeaellisuudsta. Artikkeli julkaistiin lehdessä kesäkuussa. Kirjoituksen alussa Mikko Iipponen tuo esille Vaasan merkityksen Etelä-Pohjanmaan kaupan keskuksena. Tähän vaasalaiset itse ja Vaasan ympärillä asuva ruotsinkielinen väestö olivat hänen mukaansa hyvin tyytyväisiä.
Kirjoituksensa
hän päättää sanoihin: ”Suomalaiset! Meidän on näyttäminen,
että meillä on tarve, ja että meillä on vastustamaton ja
masentumaton tahto tätä tarvetta täyttämään; että me tunnemme
velvollisuutemme kansalaisina, isänmaanystävinä, sivistyksen ja
kansallisuutemme kohottamisen todellisina harrastajina.”
Kirjoitus
oli ensimmäinen julkinen lausunto suomenkielisen korkeamman
oppilaitoksen tarpeellisuudesta Etelä-Pohjanmaalla. Koska se tuli
kansan syvistä riveistä, sen merkitys oli entistä suurempi.
Köllinimi
Jokaisella Vaasan lyson opettajalla oli lempinimi. Näitä olivat mm. Vateeni, Koppelo ja Vektori. Tietenkin myös oppilailla oli omia laempinimiä.
Seppo Kauppi
Aloitetaan Juhani Leppäsestä, eli Tapista, kuten häntä kutsuimme. Nimi johtui hänen koostaan, eli hän ei ollut mikään ”hongankolistaja”, vaan lyhyenläntä mies, jolla oli kengissään korkeat korot. Hän opetti uskontoa ja ihan mukavasti opettikin, kun sain kiitettävän. Olin ilmeisesti ”kiltti” toisin kun ne, jotka uskalsivat heittää herjaa ja saivat tyydyttävän tai heikon arvosanan. Loukkaantuipa jokunen oppilas niinkin pahasti, että erosi kirkosta.
Tappi oli siis värikäs persoona, joten ei ollut mikään ihme, että keksimme erilaisia jäyniä. Hänellä oli muistaakseni harmaa Anglia, joka pääosin seisoi lyseon Kirkkopuistikon pääoven edessä. Niinpä erään talvisena pakkaspäivänä jollain välähti ja sen seurauksena Tapin autio sai psykedeelisen punaisen ketsuppikuorrutuksen. Lopputulos oli mielestämme mahtava, ja niinpä sitä ihasteltiin opettajien harmiksi suurella joukolla Syyllisiä etsittiin pitkään, mutta ei koskaan löydetty.
Toinen jäynä tapahtui keväällä. Irrotimme Tapin autosta renkaat, nostimme sen pukeille ja otimme pyöränmutterit mukaamme. Emme siis irrottaneet vain muttereita, sehän olisi aiheuttanut vaaratilanteen ja kenties jonkun sivullisen loukkaantumisen pyörän/pyörien irrotessa. Tätäkin jäynää tutkittiin, eikä syyllisiä löydetty.
Meillä oli tapana käydä päivittäin ja monesti useasti naapuritalon kaupassa ja/tai tupakalla. Tapin ollessa välituntivalvojana vedimme pitkää tikkua siitä, kuka joutuu uhrautumaan ja jää kiinni. Lyhyen tikun saanut näyttäytyi Tapille ja lähti karkuun Tappi perässään. Saman aikaisesti me muut livahdimme toista kautta lyskan pihalle turvaan.
Juhani Leppänen oli, kuten jo kerroin pätevä uskonnon opettaja, joka osasi esittää esim. raamatun kertomukset värikkäästi, vaikka siinä ohessa joutui kuriakin pitämään. Me poijaat olimme varmasti joskus hänen mielestään tosi ”riiviöitä”.
Muistan senkin, että hän järjesti muutamalle oppilaalleen, mm. minulle mahdollisuuden osallistua oppikoulujen valtakunnalliselle leirille, joka pidettiin Savonlinnassa. Ja hienoa oli, kun oli jo hieman ikääkin ja leirillä myös tyttöjä.
Seppo Kauppi
Tunneattuja lyskalaisia
´Tunettuja lyseolaisia ovat mm. Lauri J. Ingman (uskonnon ja suomenkielen opettajana 1895-1901, myöh. pääministeri, arkkipiispa), Yrjö Alanen (uskonnonfilosofi, professori), Juho Hollo (kasvatustieteilijä, kansleri), Mauri Honkajuuri (pankkimies, pääjohtaja), Jaakko Ikola (lehtimies, ”Vaasan Jaakkoo”, päätoimittaja), Heikki Klemetti (säveltäjä), Toivo Kuula (säveltäjä), Jussi Lappi-Seppälä (arkkitehti, pääjohtaja), Eemu Myntti (taidemaalari), Viljo Revell (arkkitehti), Johan S. Sirén (arkkitehti, professori), Ilmari Turja (kirjailija, päätoimittaja), Jaakko Numminen (ministeri), Jorma Ollila (Nokian ex-pääjohtaja), Matti Alahuhta (Koneen ex-toimitusjohtaja), Pekka Puska (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ex-pääjohtaja), Kari Uusikylä (kasvatustieteilijä, professori), Matti Kuusimäki (ex-valtakunnansyyttäjä), Jari Niemelä (Helsingin yliopiston rehtori), Vesku Jokinen (muusikko) sekä Vaasan tyttölyseon ajoilta Vappu Taipale (poliitikko, ex-pääjohtaja) ja Onkilahden yhteiskoulun ajoilta Timo Airaksinen (filosofi, professori) ja Tapio Luoma (arkkipiispa)
Tutki täältä lisää: