Strømleverandører | Hvem tilbyr Forbrukslån i Norge | Beste varmepumpe | Betongsagingsfirma | Billig Forsikring | Husalarm | Kredittkort | Billigste Mobiltelefon
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasan rockskene

Näe syvemmälle Vaasaan: Vaasan rockskene

Vaasalainen tutkija ja kirjailija Sven Erik Klinkmann on koonnut vaasarokin historian yhtenäiseksi esitykseksi.

-Tutkimukseni kattaa vuodet 1960-2005. Pyrin kartoittamaan kaikki rockin ja popin alueella toimineet suomenruotsalaiset, kaksikieliset ja suomenkieliset yhtyeet tuolla ajanjaksolla. Kysely ja haastattelulistalla on kymmenkunta musikkoa Vaasasta ja ympäristöstä, joilla on ruotsinkielinen tai kaksikielinen tausta, sanoo Svven Erik Klinkman.

Julkaistu vaasalaisia.infossa lokakuu 28, 2005

Kuva: lokakuu 2008, Strampaen

-Haluan myös selvittää miten muutamat ruotsinkieliset ja kaksikieliset muusikot pystyivät luomaan raamit, jotka sittemmin tunnettiin nimellä Vaasaskene. Työ on vasta alkuvaiheessa. Kaikki muistot ja näkemykset aiheesta ovat tervetulleita. Minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

Klinkmannin mukaan vaasarokki on selkeäti suomenruotsalaista tai kaksikielistä..

-Suomenruotsalaisia on melko vähän ja he ovat hyvin organisoituneita, joten kulttuurivaikutteiden tuominen on ollut helppoa. Suomenruotsalaiset ovat kautta aikojen saaneet vaikutteita suoraan Ruotsista ja toimineet näin välittäjinä suomenkieliseen valtakulttuuriin. Tämän yhteyden tutkiminen ei kuitenkaan ole tutkimuksessani kuin yksi sivujuonne.

-Aivan yleisesti voidaan sanoa, että suomenruotsalaiset ovat toimineet välittäjinä ja vaikuttajina aina varhaisen rock and rollin alkuajoista lähtein.

-Se että Vaasan suomenruotsalaisten keskuudessa on paljon tunnettuja populaarimusiikin edustajia ei mielestäni johdu mistään erityislahjakkuusesta, vaan siitä että kieliryhmän sisälle on syntynyt kansainvälisempi perinne kuin suomenkielisellä puolella.

-Minun mielestäni voidaan puhua vaasarokista, niin marginaalista kuin se onkin koko maan rokkihistoriaa ajatellen.

Populaarikulttuuri on jakautunut

Klinkmannin mielestä Vaasan populaarinen musiikkielämä on tänään melko selvästi jakautunut kielellisesti, niin että on olemassa rock-kulttuuri joka on enimmäkseen suomenkielisten suosima ja jolla on yhteydet esimerkiksi Welmu-yhdistykseen sekä sellaisiin ryhmiin kuten Good Mood Club ja levykauppa Kråklund Records.

-Ruotsinkieliset taas suosivat sellaisia paikkoja kuten Doo-Bop Club sekä muutamia levytysstudioita kuten Slangar-siskojen studiota Vaskiluodossa missä työskennellään erityisesti popmusan piirissä, ja vieläpä aika menestyksekkäästi.

-Vaikuttaa siltä että ruotsinkieliset musiikinharrastajat Vaasassa suosivat etenkin sellaisia genreja kuten soul, moderni jazz, funk, mutta myös pop, kun taas suomenkielisellä puolella sellaiset genret kuten heavy, blues, klassinen rock näyttäisivät olevan enemmän suosittuja.

-Tämä on ainoastaan alustava johtopäätös tutkittuani vaasalaista rockia ja erityisesti suomenruotsalaista ja kaksikielistä rockia ja poppia nyt puolitoista kuukautta. Työ jatkuu ja tulee toivottavasti näyttämään mitkä ovat tämän tyypisen rajakultuurin erikoispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja vaikeuksia.

Rokkia kahdella kahdella kielellä mutta samalla tunteella

Sven-Erik Klinkman lähestyy tutkimuskohdettaan käsitteen ”arkipäivän kaksikielisyys” pohjalta. Tämä on sitä kieltä, mitä puhutaan musiikkikaupoissa ja klubeissa. Klinkman on huomannut ainakin yhden kieliongelman.

-Rokki ja suomenkieli ovat iso ongelma. Juuri tästä syystä monet yhtyeet laulavat joko englanniksi tai ruotsiksi. Voidaan kai sanoa, että Wantons olisi varmasti levettänyt jos olisi laulat englanniksi. Hyvä esimerkki on Wild Force, joka on levytgtänyt vain englanniksi.

-Tyypillistä suomenruotsalaisille ja kaksikielisille yhtyeille on se, että vaikutteita on haettu Tukholmsta mutta ei juuri Helsingistä Monet Vaasan ruotsinkieliset ovat muuttaneet Tukholmaan ja toimivat siellä edelleen. Nämä ovat vasta ensivaiheen havaintoja.

-Työni teen suomenruotsalaisen Svenska litteratursällskapet i Finland-yhteisölle. Työni on määrä saada valmiiksi vuodessa eli suunnilleen ensi vuoden syyskuussa.


Vaasalainen rockskene viehättää

Vaasalainen rockmusiikki ja erityisesti ruotsinkielisten ja kaksikielisten harrastama rockmusiikki on voimakkaasti marginalisoitu kansallisen rockin historiankirjoituksessa. Sellaiset vaasalaisbändit kuten Wantons, Slippers tai Wild Force eivät ole laisinkaan mainittu muuten varsin kattavassa rockhistoriikissä nimeltään jee jee jee, suomalaisen rockin historia (1998).

Toisaalta sellainen sinänsä mielenkiintoinen kuriositeetti kuten Reflexbandet joka levytti yhden vinyylin suomenruotsiksi 80-luvun alussa, on mainittu kirjassa.

Reflexbandetin jännittävä, mutta tuskin kovin vaikutusvaltainen yritys
lanseerata suomenruotsalaisen vastineen Blood, Sweat & Tears- sekä Chicago-yhtyeiden jazzrockille jäi merkilliseksi yksittäiseksi muistoksi vaasalaisen, suomenruotsalaisen rockin eräästä historian käänteestä. Useampi ryhmän jäsenistä oli silloin melko uuden Peffanin eli Vaasan ruotsinkielisen pedagoogisen tiedekunnan opiskelija, ja henkilökohtainen
tausta heillä oli enemmän ruotsinkielisellä pohjalaisella maaseudulla kuin Vaasan kaupungissa.

Koska olen tutkinut ruotsinkielisen ja kaksikielisen vaasalaisrokkin taustaa ja vaikutteita ainoastaan puolitoista kuukautta – eli olen aivan tutkimustyöni alkutaipaleella – en pysty tällä hetkellä vielä vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tutkimastani aihepiiristä. Sen verran voin kuitenkin sanoa että vaikuttaa vahvasti siltä että entisen kaupunginjohtajan

Seppo Sanakosenahon aikanaan esiin tuoma ajatus Vaasasta ja vaasalaisesta kultuurista koostuvan oikeastaan kolmesta eri kulttuurista –suomenkielisestä, kaksikielisestä ja ruotsinkielisestä kulttuurista – näyttäisi pitävän paikkansa aika hyvin mitä tulee rockmusiikkiin kaupungissa.

Toisaalta vaikuttaa myös siltä että viime vuosina on tapahtunut tietty käänne vielä voimakkaamman kielellisen jakaantumisen suuntaan. Samalla voidaan odottaa että yllättävän vahvasti kaksikielinen rock-kulttuuri kaupungissa saaattaa tulevaisuudessa kokea muodonmuutosta ja ongelmia tästä johtuen.

Wantons ja Gubbrockarna

Erityisesti sekä Wantons että Gubbrockarna yhtyiden voimahahmo Krister Kuljun haastattelu, jonka tein muutama viikko sitten, viittaa selvästi tällaiseen käänteeseen. 60- ja 70-luvuilla Vaasassa tapahtui paljon kanssakäymistä kielirajojen yli muun muassa baari- ja koulutanssikulttuurissa.

Oli olemassa useampi täysin integroitunut kokoontumispaikka kuten Valio-baari, Wivex, oppikoulujen koulutanssit jne. Tänä päivänä jako suomen- ja ruotsinkielisten kesken baarien, ravintoloiden ja muiden kokoontumispaikkojen suhteen näyttäisi olevan selvempi. Tämä ilmiö on ilmeisesti seuraus siitä tosiasiasta että Vaasaan on viime vuosikymmeninä muuttanut yhä enemmän opiskelijoita eri maakunnista.

Kielellisesti jakautunut

Vaasan populaarinen musiikkielämä tänään näyttäisi siten olevan tietyssä määrin melko selvästi jakautunut kielellisesti, niin että on olemassa rock-kulttuuri joka on enimmäkseen suomenkielisten suosima ja jolla on yhteydet esimerkiksi Welmu-yhdistykseen sekä sellaisiin ryhmiin kuten Good Mood Club ja levykauppa Kråklund Records kun taas ruotsinkieliset suosivat sellaisia paikkoja kuten Doo-Bop Club sekä muutamia evytysstudioita kuten Slangar-siskojen studio Vaskiluodossa missä työskennellään erityisesti popmusan piirissä, ja vieläpä aika menestyksekkäästi kansallisissa Euroviisu-puitteissa (jotka tosin kansainvälisesti eivät ole olleet tähän asti kovin menestyksellisiä).

Ruotsinkieliset modernimpia

Vaikuttaisi siltä että ruotsinkieliset musiikinharrastajat Vaasassa suosivat etenkin sellaisia genreitä kuten soul, moderni jazz, funk, mutta myös pop, kun taas suomenkielisellä puolella sellaiset genret kuten heavy, blues, klassinen rock näyttäisivät olevan enemmän suosittuja. Tämä on ainoastaan alustava johtopäätös jonka esitän tutkittuani vaasalaista rockia ja erityisesti suomenruotsalaista ja kaksikielistä rockia ja poppia puolitoista kuukautta. Mutta työ jatkuu a tulee toivottavasti näyttämään tarkemmin mitkä ovat tämän tyypisen rajakultuurin erikoispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja vaikeuksia.

Työni teen suomenruotsalaisen Svenska litteratursällskapet i Finland-yhteisölle. Työni on määrä saada valmiiksi vuodessa eli suunnilleen ensi vuoden syyskuussa.

Sven-Erik Klinkmann on folkloristiikan, erityisesti
populaarikulttuurin tutkija Åbo Akademissa sekä Svenska litteratursällskapet i Finlandin tutkija. Klinkmann väitteli vuonna 1999 tohtoriksi Åbo Akademissa. Väitöskirjan nimi on Elvis Presley – Den karnevalistiske kungen. Eli suomeksi Elvis Presley – Karnevalistinen kuningas.

sven-erik.klinkmann@netikka.fi

Sven-Erik Klinkmann

Populaarikulttuurin tutkija, SLS, Åbo Akademi

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Näe syvemmälle Vaasaan: Wolffilla oli suurperhe

Ulkovaasalainen/Heikki Halonaen/ 25.7. 2015 Kauppaneuvos C.G.Wolffin perhe on jo 1800-luvunkin säätyläisten mittapuun mukaan suurperhe, vaikka …

Vastaa