Related Articles
Hartman-talon tulipalo 11.7.1967 palokunnan kesämiehen silmin
Olin ensimmäistä kesää palokunnassa niin kutsuttuna ”kesämiehenä”. Palomieheksi tuleminen oli aina ollut toiveammattini. Toimistotöitä vihasin, ”actionia” sen olla piti!
Tuona kesänä 1967 olin kesämiehenä ja olin ehtinyt olla muutamassa pienessä tulipalossa. Sitten, 11.7. kello 13.07 tuli se ”kunnon” hälytys, tulipalo Vaasan Hartmanin talossa. Hartmanin talo on Vaasassa torin laidalla sijaitseva suuri kivitalo, jonka jokainen Vaasalainen tuntee.
Tuohon aikaan vahvuus, eli vuorossa oleva henkilöstömäärä, oli hieman eri luokkaa kuin mitä se nykyään on. ”Keikalle” paloasemalta lähtivät palopäällikkö Lax, palomestari Herala, paloesimies Piilikangas ja lisäksi 13 palomiestä. Aikamoinen kaarti.
Saavuimme kohteeseen kello 13.15. Tilanne näytti pahalta! Savua oli joka paikassa, kellarissa, kaupassa, rappukäytävässä. Siinä tehtiin normaalit toimenpiteet, eli letkuselvitykset kolmen tuuman letkuilla, joista jakoliittimen kautta savusukeltajat saatettiin palavan rakennuksen sisään. Savusukeltajina toimivat kokeneimmat, meille kesämiehille ei sukellusmaskeja annettu! Tuohon aikaan paineilmalaitteita tosin olikin vain kaksi kappaletta, vaikkakin ilmapulloja oli useita.
Tilanne näytti pahalta, ja omissa silmissäni toivottomalta. Auttaa halusin, mutta kokemusta ei ollut ja tuohon aikaan ei vielä käyty palo-opistoa. Työturvallisuudestakaan ei tuohon aikaan ollut enempää tietoa. Sammutusasuna toimivat kaksiosaiset haalarit, sellaiset perusmalliset, vanhanaikaiset, ”työmieshaalarit”. Päähän laitettiin kypärä ja jalkaan vedettiin tavalliset saappaat ja käsiin laitettiin normaalit kintaat, kaikki varusteet ilman palosuojauksia.
Kaksi kesämiestä, minä ja Hytönen, ”komennettiin” kellariin. Menimme sinne sen myöden mitä ilman laitteita voi mennä. Kuuma oli, kun perhana! Näkyvyys oli hyvin huono ja tulta nähtiin ”siellä sun” täällä ja sitä yritimme parhaamme mukaan sammuttaa. Kellari toimi tuolloin maalivarastona. Maalipöntöt olivat kuumuuden johdosta hajonneet ja koko lattia tulvi maalissa. Ajattelimme Hytösen kanssa, että tällaista täytyy olla helvetissä. Piti kuitenkin tsempata. Olimme lattialla polvillamme.
sammuttamassa ja jäähdyttämässä. Sammutusletku haarojemme välissä toimi ainoana turvana ulos, ilman sitä sieltä ei olisi löytänyt pois.
Sammutustyö oli rankkaa. Välillä kävimme ulkona haukkaamassa happea ja juomassa vettä ja sitten taas nopeasti takaisin sisään. Sisällä ollessamme, yhtäkkiä tunsin jonkun koputtavan olkapäätäni. Käännyin ja kysyin, ketä sinä olet. Hän vastasi olevansa Veikko Jaakkola, eläkkeellä oleva palomies, joka ei voinut vastustaa tulemasta apuun. Autonkuljettaja oli antanut hänelle kypärän ja haalarit kun hän halusi tulla auttamaan … Nykyaikana tämä ei tulisi kuuloonkaan.
Lue lisää:
https://www.pohjanmaanpelastuslaitos.fi/pelastuslaitos/pelastustoiminta/historiaa/
