Munansaannokset eli sanamunnikset olivat vaiennettua nuorisokulttuuria viisikymmen ja 60-luvuilla. Ne levisivät sinikantisissa vihoissa lähinnä pojilta pojille. En ole kuulkuut että tytöillä olisi ollut samanlasta kulttuuria. Niiden klassikko oli ”Ollin kuppivuodet”
Muita olivat erilaiset ”isojenpoikien laulut” mm. ”Laulu Maijasta” ja ”Raaspiikkilaulu”, joka alkoi, että ”K:llä tehdään kuninkaita, hienoja herroja runtinaita – raaspiikki, raaspiikki, kuolema raapii p:tä.”
Kerrotaan, että selostaessaan vuonna 1960 Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastusta Pekka Tiilikainen olisi kutsunut muistomerkkiä patsastajarastaaksi. Siinäkin oli kyseessä sananmuunnos.
Pikkupornoilua
Pojat huutelivat sananmuunnoksia vakavalla naamalla kerta toisensa jälkeen niihin kyllästymättä. Esimerkiksi lähikioskin myyjätytölle saatettiin sanoa vakavalla naamalla: ”Onk’s pennuille Jaffaa?”.
Itse sain Ollin kuppivuodet samanikäiseltä kaveriltani Erkki M:tä. Hän oli saanut risaisen sinikantisen vihon sodassa traumatisoituneelta, alkoholismistä kärsivältä sedältään. Luulen että vihko oli sedan tuomisia rintamalta. Tarina piti tietysti kopioida vanhemmilta salaa. Vihossa oli myös tarina ”Kulmalan Ollista.” Näitä saattoi olla liikkeellä muitakin. En tiedä liikkuivatko nämä tarinat myös ns. ”parem missa piireissä , mutta työväenluokkaisen Palosaaren poikajoukkoon ne upposivat hyvin.
Kielinero kansa
Sananmuutokset kertovat suomalaisten enhtymättömästä kiinnostuksesta omaa kieltä kohtaan. Ja luovuudesta väännellä sitä. Kalevalan perilliset ovat luoneet sellaisia klassisia tarinointa kuin ”Ollin kuppivuodet”, joka ovat levinnyt monina muunnoksina myö internettiin.
Nopeasti arvioiden sanmutokset jakaantuvat kolmeen ryhmään: sukupuolielämä, sukupuolielimet ja ruumiin eritteen. Eli sanmuutokset kattavat lähes koko suomalaisen huumorinkrjon.
Joskus tietysti ihmettelee, että kenellä on aikaa tällaisia värkätä. Ollin kuppivuodet linee syntynyt jo viime vuosisadan alkupuolella, sillä isäni kertoi noin 50 vuotta sitten oppineensa tarinan yli 50 vuotta aikaisemmin silloiselta vanhalta mieheltä, joten tarinalla täytyy olla ikää yli 100 vuotta. Sananmuunnoksia on joskus kutsuttu spoonerismeiksi niitä harrastaneen englantilaisen papin mukaan.
olille kurkkuja, ollin kumistajat ollin kurkut ja niin edelleen loputtomiin. Kansan luovuudella ei tunnu rajaa löytyvän.
Tapio Parkkari
Alatyylin sanakirja