Related Articles
HARRY LÖNNROTH & LIISA LAUKKANEN (TOIM./RED.)
VAASAN YLIOPISTON JULKAISUJA TUTKIMUKSIA 304
Näkökulmia kaksikielisen kaupungin monikielisyyteen
Vaasan kieli Vaasan kieli perustuu murteisiin ja kieliopillisiin virheisiin. Se on omalaatuinen sekoitus suomen ja ruotsin kieltä. Ruotsinkielisen vaasalaisen puheessa kuulee kaikua suomenkielisistä pohjalaisista murteista. Hän saattaa sanoa esimerkiksi, että ”Me tuun kyll’ käymähän, kun me saan paikka rengassa”, taikka ”Se päremoottori jyrrästä kun kauhia”. Samaten saattaa suomenkielinen vaasalainen sanoa, että ”Minä laitoon se penkki sinne”, tahi ”Minä jakasin ne tiilet yhtä suuriin kasoihin”. Jonkinlaisen tarkemmin määrittelemättömän kotiseuturakkauden tahi yhteenkuuluvaisuuden tunteen vuoksi kaiketi käyttävät tätä Vaasan kieltä myös ne, jotka eivät kirjoitetussa tekstissä tuollaisiin virheisiin sortuisi. Eikö? Sana ”eikö” on tunnusomaisinta Vaasan kieltä. Vai mitä, hä? Tai ”lohikinkku”! Missä muualla syödään lohikinkkua? Vaasalaista ei harmita. Häntä kryynii. Omenoita ei varastettu Metsolan puista vaan kiffittiin. Juuri svetisistisen perintönsä vuoksi on Vaasa jotakuinkin puhdas hurrivihasta. Sitä ei esiinny täällä samalla kuin esimerkiksi Helsingissä. Ja juuri sen vuoksi humajivat Veikko Vennamon kielipoliittiset käsitykset ohi näiden jatkuvasti kolmea kieltä kuuntelevien korvien. Neljäs on tietenkin televisioenglanti.
Jorma Ojaharju teoksessaan Vaasalaisia
Kirjan yhdeksässä artikkelissa tarkastellaan vaasalaista kieliyhteisöä eri näkökulmista: alueellisen (murteentutkimus) ja sosiaalisen vaihtelun (sosiolingvistiikka), paikannimistön sekä kaupunki- ja kulttuurihistorian näkökulmista. Artikkelien kirjoittajat ovat Vaasassa ja muualla Suomessa työskenteleviä tutkijoita, ja he lähestyvät kirjan teemaa omista tutkimuksellisista lähtökohdistaan käsin. Kirjan punaisena lankana on, että siinä esitellään Vaasan monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta tarkastelemalla kaupungissa eri aikoina vaikuttaneita keskeisiä kieliryhmiä. Artikkelit koostuvat suomen- ja ruotsinkielisistä katsauksista vaasalaiseen kieliyhteisöön sekä empiirisistä tutkimuksista. Kirjoittajat ymmärtävät kieliyhteisön hyvin väljästi ja pragmaattisesti, jolloin sillä tässä kirjassa lähinnä viitataan nykyisen Vaasan kaupungin alueeseen ja sen hallinnollisiin rajoihin.
Suomalaisessa keskustelussa Vaasaa pidetään yleisesti kaksikielisenä kaupunkina, jossa suomi ja ruotsi elävät rinnakkain (esim. Palosaaren kaupunginosan kaksikielisyydestä ks. Ehrström 2005: 147–151, 2010: 334–343). Kaupungissa ilmestyy esimerkiksi sanomalehtiä molemmilla kotimaisilla kielillä (Pohjalainen ja Vasabladet), ja siellä on sekä suomen- että ruotsinkielinen alueteatteri (Vaasan kaupunginteatteri ja Wasa Teater). Vaasassa on kuitenkin aikojen saatossa puhuttu myös monia muita kieliä, joista tietämyksemme on toistaiseksi varsin vähäistä. Kaupungissa on ollut ja on edelleen myös kieliä ja kieliryhmiä, jotka eivät juuri näy eivätkä kuulu kaupungin kielellisessä maisemassa. Yllättävää on kuitenkin ennen kaikkea se, että kaupungin pääkieliä suomea ja ruotsia on tutkittu varsin vähän eikä esimerkiksi murrekarttoihin suomen kieltä ole käytännössä merkitty juuri lainkaan, mihin myös Pirkko Nuolijärven artikkelin otsikko viittaa.
Lue lisää:
file:///C:/Users/tapio/Downloads/isbn_978-952-476-589-3(3).pdf
