Related Articles
Kaatuva pankki olisi voinut viedä
mukanaan kaksi kolmasosaa muista
Väitös
Mervi Toivasen taloustieteen alan väitöskirjatutkimuksesta käy ilmi, että kotimaisten pankkien tartuntariski on kasvanut 2000-luvun loppupuolella verrattuna 1990-luvun vuosiin.
Aihe on ajankohtainen, sillä finanssi- ja velkakriisi on nostanut pankkien tartuntariskit keskusteluun niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.
– Väitöskirjani kertoo siitä, miten tartuntariski vaikuttaa pankkisektoriin ja mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa. Jos esimerkiksi Suomessa jokin pankki ei pystyisi vastaamaan velvoitteistaan, miten se säteilisi pankkisektorilla, Mervi Toivanen kuvailee aihetta.
Toivanen laski, miten kunkin pankin joutuminen ongelmiin jostain syystä vaikuttaisi muihin pankkeihin ja olisiko seurauksena kaatuvien pankkien dominoreaktio. Hän kävi jokaisen kotimaisen pankin vuorollaan läpi ja sai keskiarvon suomalaisten pankkien tartuntariskille.
– Kun 1990-luvulla noin puolet suomalaisesta pankkisektorista olisi joutunut tartunnan vuoksi vaikeuksiin, niin vuosina 2005–2011 pankeista olisi kaatunut 66 prosenttia.
Toivanen arvioi, että tartuntariskin suureneminen saattaa johtua esimerkiksi Suomen pankkisektorin keskittymisestä.
Artikkeleista koostuva väitöskirja pureutuu myös siihen, mitä jonkin suomalaisen pankin vastapuolena toimivan ulkomaisen pankin kaatuminen aiheuttaisi kotimaisille pankeille.
– 2000-luvulla ulkomaisen pankin kaatuminen olisi vaikuttanut 77 prosenttiin suomalaisista pankeista, Toivanen sanoo.
Tartuntariski voi muhia ranskalais-, englantilais-, saksalais- ja espanjalaispankeissa
Toivanen tutki suomalaisen pankkijärjestelmän lisäksi myös pankkien välisiä tartuntariskejä Euroopassa. Tartuntariskit vaikuttaisivat keskimäärin 70 prosenttiin eurooppalaisista pankeista vuonna 2007 ja 40 prosenttiin pankeista vuonna 2010. Tartuntariskin vähentymisessä näkyy pankkisääntelyn kiristyminen.
Toiven mukaan ranskalaiset, englantilaiset, saksalaiset ja espanjalaiset pankit ovat merkittävimpiä tartuntariskien lähteitä. Tutkimus osoittaa, että pankkien tartuntariskiä Euroopassa lisää pankin keskeinen asema rahamarkkinoilla, lainapositioiltaan suurten pankkien ryhmät, useat linkit ja pankin suuri koko.
Väitöskirjassaan Toivanen analysoi myös euroalueen pankkien sisäisiä vakavaraisuustavoitteita ja sitä, vaikuttaako näihin tavoitteisiin pyrkiminen pankkien taseisiin.
Toivanen kertoo tulosten osoittavan, että euroalueen pankit olivat alipääomitettuja vuonna 2008.
– Täyttäessään pääomavajeitaan pankit supistivat lainanantoa vähemmän kuin arvopaperiomistuksia.
Väitöskirjan viimeisessä artikkelissa Toivanen pureutuu riski-, rahoitus- ja velkakriisisokkien vaikutukseen euroalueella.
– Vuonna 2009 sokit selittävät noin 60 prosenttia euroalueen yrityslainanannon vähenemisestä ja noin kolmasosan vuosittaisen bruttokansantuotteen supistumisesta, sanoo Toivanen.
Väittelijän tiedot
Mervi Toivanen on syntynyt Haapajärvellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Haapajärven lukiosta vuonna 1993. Hän valmistui vuonna 1999 Vaasan yliopistosta kauppatieteen maisteriksi pääaineenaan kansantaloustiede. Toivanen työskentelee nykyään ekonomistina Suomen Pankin rahoitusmarkkina- ja tilasto-osaston vakauspolitiikkatoimistossa.
Väitöstiedot
KTM Mervi Toivasen taloustieteen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ”Essays on Credit Contagion and Shocks in Banking” tarkastetaan perjantaina 28.8.2015 klo 12 Vaasan yliopistossa auditorio Kurténissa (Tervahovi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Koen Schoors (Ghent University) ja kustoksena professori Hannu Piekkola
Vaasan yliopisto kouluttaa vastuullisia johtajia ja asiantuntijoita tulevaisuuden tehtäviin. Tutkimuksen strategiset painoalat ovat energia, johtaminen, monikielisyys ja rahoitus. www.uva.fi
