-
Taiteen hinnoittelusta
Taiteilija Soile Yli-Mäyry sanoo, ettei maalausta voida hinnoitella taloudellisen laman tai tilan perusteella, mutta kysyn, miksi muka ei voida?
30 000 euroa maksava muotokuva on kallis tällaisena ajankohtana, ajatellaan sitä miltä kantilta tahansa. Lisäksi kyseisen taiteilijan työt ovat aikaisemminkin saaneet kritiikkiä arvostelijoilta, joten tilaus veronmaksajien piikkiin ilman heidän mielipidettään on sikamainen teko.
Maalaukseen tulisi ehdollisen tuomion saanut kansanedustaja, josta ei parhaalla tahdollakaan saa julkiselle paikalle laittaa edes valokuvaa.
Soile Yli-Mäyrylle voidaan sanoa, ettei maalausta voida hinnoitella menekin mukaan. Jos tilauksia tulee harvoin, se ei oikeuta nostamaan töiden hintoja pilviin. 30 000 euroa yhdestä maalauksesta on liikaa. Tosin sen tilaajista pitäisi tehdä arvio, ovatko he tittelinsä tasolla, vaikka selvästi on jo osoitettu, etteivät ole. Kenkää heille välittömästi.
Vaikka pyydetty hinta olisikin jo hyväksytty joissakin piireissä, niin kansa on sitä mieltä, että ei käy. Kaupan peruuttaminen on ainoa oikea vaihtoehto, kun maksajat eivät sitä halua ja koska työtä ei ole vielä aloitettu edes.
Samalla totean, että presidentti Tarja Halosen muotokuva olisi pitänyt jo luovutustilaisuudessa heittää roskiin ja antaa sakko taiteilijalle mallia kohtaan tehdystä loukkaavasta töherryksestä.
Ollaanko taiteen arvioinnissa ja hinnoittelussa yhä samalla asteella kuin sadussa Keisarin uudet vaatteet. Toisin sanoen ei nähdä itse työtä taiteena, vaan sen hinta, joka menee aina yli kaiken arvostelun.
Jos eduskunta on täynnä tällaisia älykääpiöitä, niin ei ole mikään ihme, ettei mitään asiaa saada kunnialla päätökseen. Hyvä Suomi.
Martti Hiltunen
Vaasa