Related Articles
Pohjalaisen pääkirjoitussivulla (1.2. ja 2.2.) on otettu vahvasti kantaa kuntien ja valtion työllistämistoimiin, sekä yleiseen työllisyystilanteeseen. Teema tulee nousemaan myös kevään eduskuntavaalien pääteemoihin.
Asia on tärkeä, ja uusien työpaikkojen luominen maan talouden kannalta ratkaisevaa. Ydinkysymys on, mistä työpaikkoja keksitään, kun tehtävää työtä ei ole?
Kuten on aiemmin todettu, ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan voimakkaita toimia ja järjestelmän uudelleen arviointia. En pidä loogisena ajatusta, että työpaikkoja luodaan keinotekoisesti lisää julkiselle sektorille, vaan tukitoimet ja panostus tulee kohdentaa yksityisen sektorin työpaikkojen luomiseen.
Keskustelussa kuntien työllistämisvelvoitteista sekoitetaan usein monta erillistä asiaa. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, ei työpaikka.
Se on lakiin perustuva kuntoutustoimenpide, joka on tarkoitettu pitkään työttöminä olleille henkilöille työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan parantamiseksi. Lisäksi se on vain yksi pitkäaikaistyöttömien mahdollisista aktivointitoimista.
Kuntouttavan työtoiminnan jakson pituus riippuu aina asiakkaasta, mutta minimiaika per viikko on 4 tuntia. Kuntouttavasta työtoiminnasta ei makseta palkkaa. Näin ollen myöskään työssäolon määre ei toteudu.
Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yrityksiltä. Kunnille kyse on osaltaan valtion määrittämien tehtävien täyttämisestä, ja myös niiden kuuluisien sakkomaksujen pienentämisestä.
Kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuudesta löytyy varmasti sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Lähtökohta on, että kukaan ei saa syrjäytyä.
Kuntouttavasta työtoiminnasta poiketen kuntien palkkatukityöllistäminen on oikeaa työllistämistä. Kyse on toki määräaikaisesta työsuhteesta, mutta työ on oikeaa työtä josta maksetaan sopimuksen mukaista palkkaa. Palkkatukityöllistämistä ei pidä sekoittaa kuntouttavaan työtoimintaan.
Työttömyys on harvoin henkilön oma valinta. Lähinnä kyse on ajan ilmiöstä. Työelämän koventuvat vaatimukset ja taantuma takaavat kehityksen jatkuvan. Myös avustavien, yksinkertaisten työtehtävien määrä on vähentynyt.
Nuorten työkokemusta vailla olevien työllistymistä pitäisi tukea nykyistä voimakkaammalla valtion tuella. Työkokemusta ei voi olla, jos ei pääse ensimmäiseen työpaikkaan. Vasta ensimmäinen työpaikka avaa ovet työelämään.
Ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien työkyky- ja eläkekartoitukset pitää saattaa tasolle, jossa oikeasti saadaan tilastoista pois ne, jotka eivät enää työntekoon pysty.
Avaus tästä on kannatettava. Tämä takaisi monelle ihmisarvoisen elämän ilman turhaa tilastoissa ja toimenpiteissä pyörimistä.
Myös kannustinloukkuja pitää purkaa ja monimutkaista tukiviidakkoa raivata niin, että työnteko on kaikissa olosuhteissa se taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.
Keskustelu työperäisen maahanmuuton tarpeesta on tässä hetkessä turhaa. Kyseessä on teoreettinen laskelmasta, jolla saataisiin työllisten määrää kestävyysvajeen korjaavalle tasolle. Laskelma perustuu ajatukseen, että töitä tulijoille on tarjolla. Nyt näin ei ole.
Asiasta puhuminen ja lukujen esittäminen nostaa lähinnä raivoa nyt työttömänä olevien keskuudessa.
Marko Heinonen
työllistämistoimikunnan puheenjohtaja eduskuntavaaliehdokas (kok) Vaasa
