Related Articles
Minusta on hienoa että ihmiset ovat alkaneet miettiä miksi Vaasa on epäviihtyisä. Vain muutama päivä sitten viimeksi kuulin erään ammatinharjoittajan sanovan, että minkä tälle tekee, täältä on yritettävä päästä pois,kirjoittaa toimittaja-kirjailija Marjatta Ripsaluoma.
Kaupunki täyttä haisevia pörrääjiä
On mukavaa ajatella torille kaikenlaista. Minun ajatukseni oli se, että mainosten sijaan standeissa voisi olla taiteilijoiden töitä. Grafiikanvedoksia, runonpätkiä, pieniä veistoksia – aivan mitä vain. Minulle on sellainen tunne että kaupungista löytyy sekä tekijöitä että katselijoita. Sen lisäksi taidetta pitäisi olla siellä missä ihmiset liikkuvat.
Kävelykatu
Kävelykatu on liian pieni ja sielläkin saa varoa autoja. Jos autoilijat ovat sitä mieltä että peltikuoressa on päästävä joka paikkaan, niin voisivat ehkä käydä katsomassa autottomia keskustoja. Äkkiä mieleen tulee Munchenin keskusta, joka on täysin suljettu moottoriliikenteeltä. Sen lisäksi naapurimaa Ruotsin kävelykatu, Drottningholm, joka on viehättävimpiä paikkoja Pohjolassa. Tai Oslon veistospuisto.
Autoton keskusta
Autoton keskusta tarkoittaisi ennen kaikkea sitä, että kaupungin läpiajoliikenne loppuisi. En ole nähnyt missään maailmassa kaupunkia, jonka läpi jyrrää raskas rekkaliikenne satamaan – ja aivan keskustan vierestä.
Se vie torilta kaiken viehättävyyden. JOS siellä suunniteltaisiin konsertteja, niin kuka sitä musiikkia kuulisi? Ei kukaan.
Kaupungin johto on väenväkisin ajanut toriparkkeja ja muita kammotuksia. Keskelle kaupunkia sopivat kävelijät ja pyöräilijät – ja esimerkiksi rollaattorit.
Lue myös jatko
Kun itketään sitä, että esimerkiksi lääkäreitä ei tule, onko kellekään tullut mieleen se, että kaupunki on täynnä noita rumia, haisevia ja äänekkäitä pörrääjiä. Ne ajavat säännönmukaisesti lujempaa kuin nopeusrajoitukset sallisivat ja yhtä säännönmukaisesti punaisia valoja päin.
Tiedän monta kaupunkia jossa on kyllä autoilijoita, mutta jotka osaavat käyttäytyä. He hymyilevät, antavat tietä kevyelle liikenteelle, vähentävät nopeutta missä näkevät lapsia, päästävät vanhukset tien yli. En tosin valitettavasti Suomessa. Suomesta puuttuu sivistystä, joka tekisi yhteiselon hyväksi ja viihtyisäksi. Yllä mainitsemani kaupungit isoine kävelykatuineen, joihin usein liittyy puisto (Tukholmassa tähtitorninmäki), ovat edelleen hyviä esimerkkejä.
Minulla ei ole autoa. On joskus ollut, oli pakko työn vuoksi. Mutta en pitänyt yhdestäkään ajokilometristä. Koskaan ei tiennyt kuka tulee päälle jostain sivulta – eikä minun hirviä tarvinnut pelätä. Ne olivat sen verran harvassa.
Minulla on siis kokemusta myös sen peltikuoren sisältä. Ei ollut kivaa aikaa. Silti tiedän että näinä aikoina maalla ei enää selviä ilman autoa. Selviäisi, jos elettäisiin yhdessä, jos naapuriapu toimisi, jos työmatkalaiset oppisivat käyttämään kimppakyytejä, kaikkea sellaista.
Se veisi myös ihmisiä enemmän yhteen. Sitä paitsi linja-autoissa oli ennen tunnelmaa ja auton perään mahtui myös pyörä, jolla saattoi jatkaa matkaa. Moni joutuu käpertymään neljän seinän sisään kun ei pääse liikkeelle. Ei vaikka olisi asiaakin sinne kirkolle kymmenen, kahdenkymmenen kilometrin päähän. Kauemmaksikin.
Esimerkiksi lähimmälle rautatieasemalle.
Vaasassa pyöräilijänä olen kokenut monta kauhun hetkeä autojen vuoksi. Ymmärrän kyllä että moni olisi varmaan iloinen siitä että poistuisin takaisin sinne neljän seinän sisään – mutta kun haluaisi niin nähdä kevättä ja kesää, sen lyhyen ajan kun sitä on.
Helsingissä on tällainen yhdistys:
http://www.hepo.fi/
Jotakin sen suuntaista voisi ajatella tännekin. Täällä on yksinkertaisesti liikaa moottoriliikennettä, että se suostuisi antamaan tietä niille, jotka haluaisivat kuka mistäkin syystä kulkea ehkä vähän kiireettömämmin.
Minusta olisi mukavaa jos meillä olisi esimerkiksi polkupyöräpoliisi, jollaisia on vaikkapa Pariisissa. Heiltä olisi helppo tänne eksyneen turistiraukankin kysyä neuvoa, jos olo tuntuu eksyneeltä, eikö?
Marjatta Ripsaluoma
