Haasteena solidaarisuus
Nyt Euroopan mailta vaaditaan solidaarisuutta. Laittomasti Eurooppaan pyrkivät on unionin päätöksen mukaan sijoitettava unionin maihin. Merkittävää on, että kaikkia maita solidaarisuusvaatimus ei koske. Unkari, Bulgaria, Kreikka ja Italia ovat pakkosijoittamisen ulkopuolella.
Juuri tehdyn päätöksen mukaan Euroopan on pystyttävä vastaanottamaan kaikkiaan 60 000 turvapaikanhakijaa. Suomen taakanjaoksi on tulossa 800 turvapaikanhakijaa kahden vuoden aikana. Tämä määrä tulee aikaisempien sopimusten päälle.
Hallitusohjelmassa linjataan Suomen kiintiöt vähintään samalle tasolle kuin aikaisemmin, eli 700 ihmiseen. Uudet pakkosijoitettavat tulevat tämän määrän päälle.
Hallitusohjelma on siis näiltä osin mitätön. Perussuomalaiset pitivät loppuun saakka sovitusta kiinni, mutta yksin emme pysty sopimusta pitämään.
Välimeren uusien venepakolaisten lisäksi Suomeen tulee tänäkin vuonna noin 8 000 muuta ja muualta tulevaa turvapaikanhakijaa.
Ymmärrän niiden ihmisten hädän, jotka kotoaan lähtevät. Mutta jos me näytämme kokoajan vihreää valoa laittomalle maahanmuutolle, aukaisemne Pandoran lippaan, jota on myöhemmin mahdoton sulkea.
Nyt tarvittaisiin voimakkaita yhteisiä ponnisteluja, jotta Välimeren pakolaiskriisi pystyttäisiin torjumaan. Nyt Eurooppa täyttyy ja Afrikan ongelmat siirtyvät maanosasta toiseen. Meillä ei ole tarjota tulijoille työtä ja toimeentuloa. Euroopan talous- ja työttömyystilanteessa pystymme jakamaan vain kurjuutta.
Australia on saanut värvärien lautat torjuttua, ehkäpä meidän olisi hyvä kysyä sieltä neuvoa rikollisen toiminnan vähentämiseksi. Kokonaan toinen asia on hädässä olevien auttaminen. Tässä tilanteessa voisi olla viisasta viedä apu sinne, missä sitä tarvitaan.
Me voisimne viedä koulutusta, ammattitaitoa ja terveyspalveluita. Uskon, että ihmiset asuisivat mieluummin kotikonnuillaan, oman sukunsa ja kulttuurin keskellä, kuin kylmässä pohjolassa, jos siihen luotaisiin mahdollisuus.
Nyt tehdyillä päätöksillä unioni valitettavasti tukee ja mahdollista rikollisen toiminnan kasvun ja kukoistuksen. Unionin tarkoitus on varmasti hyvä, mutta keinot ovat väärät.
Minä peräänkuuluttaisin kansallisia toimia EU:n suuntaan. Me maksamme pitkälti kolmatta miljardia unionille erilaisia jäsenmaksuja ja saamme unionilta vuosittain 900 miljoonaa vähemmän kuin sinne maksamme. Suomalainen euro sulaa unionin kassassa 40 centttiä. Sillä rahalla pitäisi jo saada hieman sananvaltaakin päätöksentekoon.
Tällä hetkelä tilanne on se, että Kataisen hallituksen tekemät sitoumukset pitävät meidät nettomaksajina aina vuoteen 2020 saakka. Kun tähän päälle ynnätään vaikeudet, joita Kreikasta on tulossa, epäilen suuresti meidän kansallista selviämistä yhteisten taakkojen hoitamisessa.
Maria Tolppanen (ps.)
Kansanedustaja Vaasa