Related Articles
Lepakkoretkeläiset Purolan maisemissa Edvininpolun lähellä. Retki tehtiin puolenyön tietämissä, siitä kesäinen häkärä. Kuvat: Johan Hagström
Tunnetko Korvayökön ja viiksisiipan?
Vaasan Purolassa järjestetylle ’lepakkoretkelle’ osallistui kymmenkunta uteliasta BAT –bongaajaa. Retken toteutti torstaina 10.7. melkein puolenyön maissa Vaasan Ympäristöseuran Anna Swanljungin johdolla.
Tiesitkö, että…
Lepakot ovat läheisempää sukua ihmisille kuin jyrsijöille.
Suurimman lepakkolajin siipienväli on jopa 2 metriä.
Yksi lepakko voi syödä yli 600 hyönteistä tunnissa.
Viidesosa kaikista maailman nisäkkäistä on lepakoita.
Eräät lepakot ovat erikoistuneet syömään kaloja, sammakoita tai toisia lepakkolajeja.
Monilla lepakoilla on tärkeä rooli kasvien pölyttäjinä. (lähde www.wwf.fi)
Lepakot (Chiroptera) ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. Pieneen kokoonsa verrattuna ne ovat yllättävän pitkäikäisiä – ne elävät keskimäärin 10-vuotiaiksi. Vanhimmat ovat tiettävästi saavuttaneet yli 30 vuoden iän.
Lepakot saalistavat kaikuluotaamalla. Ne ääntelevät lentäessään päästäen lajityypillisiä, ihmiskorvalle kuulumattomia korkeita ääniä. Lepakon korvat keräävät ääntelystä heijastuvan kaiun, ja näin lepakko tunnistaa vaikkapa edessään lentävän hyönteisen. Lepakkojen äänten kuulemiseen tarvitaan yliääni-ilmaisin (detektori), joka pudottaa äänen taajuuden ihmiskorvalle kuultavaksi.
Anna Swanljung kertoo lepakoista ja siitä kuinka detektori toimii. Laite ’kuulee’ ihmiskorvalle liian korkeita ääniä ja paljastaa lepakoiden sijainnin 50 metrin etäisyydeltä.
Helpoiten lepakoiden bongaaminen tehdään sekametsässä ja siinä sopivassa kohdassa, että taivasta näkyy. Lepakot on helpompi nähdä taivasta vastaan kuin puiden suojassa. Niiden valokuvaaminen on todellista taidetta, nopeat liikkeet, yllättävät käännökset ja pieni koko vaatii kuvaajalta ja kalustolta paljon. Tosin tavallisellakin kameralla saa kuvan, josta lepakon kyllä tunnistaa, mutta painokelpoinen kuva vaatii sitten harjoittelua.
Tällä retkellä olimme ehkä tunnin liian aikaisin liikkeellä, mutta sen ajan hyödynsimme keskustelemalla lepakoista ja niiden elämästä yleensä. Saimme kuulla, että lepakon ainoa vihollinen olemme me ihmiset. Lepakot sen sijaan eivät häiritse eikä aiheuta mitään haittaa ihmisille. Verta imevät lajit löytyvät (harvassa nekin) lähinnä Afrikan sademetsissä ja elokuvakankaalla.
Yhtäkkiä detektorin odotettu ääni hiljensi koko poppoon. Jess, lepakkoja taivaalla! Upea tunne, vaikka täytyy myöntää, että kesti hetken ennen kuin havaitsin tuon pienen taitavan lentävän nisäkkään. Hetken päästä ilmestyi toinen lepakko samoilla apajille, heillä ei ole omaa reviiriä. Muutaman minuutin päästä, lepakot häipyivät, mutta vain vähän matkan päähän, ja taas saimme seurata yöllistä näytelmää. Detektorista pystyi myös kuulemaan, kun lepakko nappasi saaliin, pieni ’krouske’ kuului kaiuttimesta…
Kaikki lepakot on Suomessa suojeltu luonnonsuojelulailla, ja joskus tämä aiheuttaa kränää uudisrakentamisen yhteydessä.
Lisätietoja (ja valokuvia) lepakoista löydät mm osoitteesta www.wwf.fi tai www.lepakko.org .
Seuraa myös retkiaikatauluja osoitteessa: http://www.sll.fi/yhdistykset/vaasa/
Teksti: Johan Hagaström
