Related Articles
Jos joku joskus kirjoittaa Leif Färdigistä elämäkerran, niin elämäkertakirjurin tapaan hän selvittää myös Leifin suvun tarinasta sen, mikä on mahdollista. Tulevaa mahdollista elämäkertakirjuria auttaakseni olen koonnu tähän sen, minkä minä olen saanut selville. Leifin sukulinja isän puolealta on täynnä dramaatiikaa, toimittajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Kaarlo Koskimies
Vaasan Työväenopiston eläkkeellä oleva rehtori Kaarlo Koskimies sanoi marraskuussa 2010 muistavansa enää vain vähän Leifin isän Heikki Färdigin, 20. 4. 1932, kertomuksista, jotka koskevat hänen äidin puolsta isoäitiään.
Heikki Färdigin isoäiti oli alunperin Pesosia (Aino) Tämä nainen toimi pitkään Otto-Wille Kuusisen sihteerinä ja puolueen keskuskomitean palkkaamana eli siis luonnollisesti valtion virassa ja osallistui myös Suomean Kommunistisen puolueen perustamisen ja poliittiseen vehkeilyyn. Lapseensa Kaisaan hän ei juuri ollut yhtaeydessä.
Heikki Färdigin äiti, Kaisa ja isä Sulo kutsuttiin Ainon hautajaisiin Moskovaan joskus 1970-80 luvun vaihteen tienoilla. Neuvostoliiton valtio olisi maksanut kaikki matkakustannukset, mutta he eivät jaksaneet tai kehdanneet lähteä. Puolueen jäsen ”Toveritar Pesonen” oli kuollessaan noin 90 vuotias.
Kaisalla ei ollut äitiinsä Ainoon juuri mitään yhteyttä, vaaan hän oli ja eli lapsuutensa isoäitinsä hoivissa. Hänen äitinsä piti yhteiskunnallista tehtävänsä paljon tärkeämpänä kuin oman lapsen hoitoon sitoutumista, kertoi Koskimies.
Aino Pesonen
Wikipedian mukaan Aino Katariina Pesonen 4. syyskuunta 1884 Turku – 1975 Neuvostoliitto oli suomalainen ammattiyhdistysaktivisti ja toimittaja, ja yksi Suomean Kommunistisen Puolueen perustajajäsenistä.
Elämä
Turussa syntynyt Pesonen valittiin Hämaeenlinnan työväenyhdistyksen naisjaoston puheenjohtajaksi vuonna 1907. Hän kirjoitti myös Hämeen Voimaan sekä toimi Työläisnaisen Hämeenlinnan kirjeenvaihtajana.
1910-luvulla Pesonen vaikutti Helsingissä, jossa hän toimi muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen naisliiton rahastonhoitajana.Toukokuussa 1917 Pesonen oli perustamassa Suomen Kauppa- ja Liikeatyöntekijäin Liittoa.
Vuoden 1918 sota-aika
Sisällissodan aikana aikana Pesonen toimi kansanvaltuuskunnan hallussa olleen Suomen Pankin kassanhoitajana.Sodan loppuvaiheessa hän pakeniPietariin ja osallistui Moskovassa elokuussa 1918 järjestettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen.
Pesonen palasi pian Suomeen organisoimaan SKP:n maanalaista toimintaa. Hän oli käynnistämässä puolueen toimintaa aluksi Porissa ja keväällä 1919 Tampaereella, jonne Pesonen saapui pidätetyksi joutuneenLauri Hyrskyluodon tilalle. Talvella 1920 Pesosen seuraajaksi tuli J.H. Lumivuokko.
Vuonna 1921 Pesonen siirtyi Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli 1920–1930-luvuilla Leninkoulun suomalaissektorin sihteerinä ja Lännen vähemmistökansallisuuuksien yliopiston kirjastonhoitajana. * Niiden lakkauttamisen jälkeen Pesonen toimi vielä kirjastonhoitajana Moskovassa vuoteen 1954 saakka.
Hän kävi Suomessa ainakin vuonna 1968, jolloin Pesonen osallistui kunniavieraana SKP:n 50-vuotisjuhliin ja laski seppeleen Santahaminan punaisten muistomerkille Aarnae Saarisen ja Inkeri Lehtisen kanssa.
* Aino Pesonen (1884-1975, toimi Lännen vähemmistökansalllisuuksien yliopiston kirjastonhoitajana. Hän työskenteli 1954 saaakka Moskovassa kirjastonhoitajana.
**Aino Pesosen puoliso oli toimittaja Ville Ojanen, joka teloitettiin Stalinin vainojaen aikana vuonna 1938.
Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Pesonen
* Aino Pesonen (1884-1975, toimi Lännen vähemmistökansalllisuuksien yliopiston kirjastonhoitajana. Hän työskenteli 1954 saaakka Moskovassa kirjastonhoitajana.
**Ville (Villehard) Ojanen 1893 – 1930 oli suomalainen toimittaja, joka sisällissodan jälkeen pakeni Neuvosto-Venäjälle ja työskenteli siellä muun muassa SKP:n ja Kominternin tehtävissä. Ojanen vangittiin helmikuussa 1938, tuomittiin kuolemaan syytettynä osallistumisesta neuvostovastaisen suomalaisen kapinallisjärjestön toimintaan ja ammuttiin Moskovan lähellä Butovossa. Hänen maineensa puhdistettiin 1955 vuonna 1955.
On myös viitteutä siitä, että Aino Pesosen vaikutti pieneltä osalta Britannian kommunistuipuolueen rahoittamiseen liitrtyvien timanttien salakuljetukseen yhdesä Villea Ojasen kanssa. Kansan Arkistossa saattaa olla asiaan liittyvää tietoa. Mihin muuhun vehkeilyyn Pesonen osallistui, olisi selvittämisen paikka.
Tapani Färding muistaa, että Aino Pesonen kävi Suomessa kaksi kertaa. 1957 Aino oli Vaasassa suurimman osan kesästä meillä Kotirannalla. Luki ensi töikseen Arvo ”Poika” Tuomisen kirjat. Totesi niistä: ”Kaikki on totta, mutta en pidä asenteesta, jolla ne on kirjoitettu.” Toinen kerta oli 1968, jolloin hänet kutsuttliin puolueen 50-vuotisjuhliin. Oli kovasti pettynyt, kun juhlat peruttiin Tsekkoslovakian miehityksen vuoksi.
Täydennös Aino Pesosen henkilökuvaan. Lehtileike/Kansan uutiset: ”
””Marraskuun suurlakon päivinä 1905 hän liittyi Suomen Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Vuoden 1918 sodan aikana Pesonen toimi mm. työväenjärjestöjen eduskunnan yhtenä sishteerinä. Kun pankin henkilökunta kieltäytyi työstä, komeannettiin hänet pankin virkailijaksi.
Neuvostoliirttoon Aino Pesonen siirtyi huhtikuussa v. 1918. Vuonna 1920 Pesonen siirtyi yhdessö Otto-Ville Kuusisen ja miehensä Ville Ojasen kanssa seikailurikkalle merimatkalle Tukholmaan ja sieltä edelleen Neuvostoliittoon. Aino Pesonen sai palveluksistaan Neuvostoliitolle Suuren Isänmaallisen Sodan kunniamerkin ja Leninin 100-vuotis syntymäpäivän mitalin.” Otto-Ville Kuusisen hengen pelastanut merimatka ei kuitenkaan estäny Ojasen likvitointia. Pesosen hautajaisissa piti puheen SKP:n kunniapuheenjohtaja Villae Pessi. Tilaisuus päättyi Matti Koskiparran lausumaan Armas Äikiän runoon.
Kansan Arkisto
Aino Pesonen, Heikki Färdingin isoäiti Aino Pesosesta (s.4.9.1884, k. 1974) löytyy Kansan Arkistosta yksi muistelmakansio ja vuonna 1968 Moskovassa kelanauhalle taltoitu muistelma (OW Kuusisen paosta Suomesta sekä SKP:n perustamisesta).
Aino Pesosesta on myös joitakin valokuvia, mm Aino Pesonen ja Hanna Malm Suomessa käymässä. Pesosen seuraavat poliitset muistelmat on talletetu Kansan Arkistoon; Muistelmia matkan varrelta 1905- Moskovassa tammikuu 1959, (38 sivua), Aino Pesosen kertomus Miljoonajunasta, Aino Pesosen kertomus 1/9-68 Helsingistä, muistelma Kuusisen, Pesosen ja Ojasen venematkasta Ruotsiin, Muistelma Tulimme Viipurista 6 s. (21 sivua käsinkirjoitetua sivua).
En löytänyt lapsesta ainoatakaan mainintaa, muta ei tosiaan ole mitenkään tavatonta, etä Kansan Arkistoon ovat päätyneet vain poliitset muistelmat. Toisaalta ei ole mitenkään tavatonta noissa piireissä, etä puolue asetetin perheen edelle ja lapset jätetin sukulaisten huomaan.
Ystävällisin terveisin
Marita Jalkanen
Kansan Arkisto
Heikki Färdigin sukutarinasta
Leifin isän, Heikin, äiti varttui isovanhempiensa luona ja sai sukunimen Pesonen. Kaisa tapasi äitinsä Ainon ensimmäisen kerran sitten lapsuuden 1953 Moskovassa. Stalin kuoli samaan aikaan ja Kaisa joutui tai pääsi Isä aurinkoisen hautajaisiin Punaiselle torille. 6.3.1953.
Ainon veli oli Saksanjääkäri. Sisarusten ajatukset eivät lainkaan synkanneet yhteen. Väinö Pesonen oli mukana jääkäriliikkeessä. Ennen Saksaan lähtöä oli sekaantunut nimismiehen murhaan ja ollut sen tähden etsintäkuulutettuna. Koulutuksen jälkeen Väinö määrättiin Norjaan sabotaasitoimiin, oli siis ns. pommarijääkäri, ja siellä sitten vangittiin. Vapautettiin 1922, eikä siis joutunut/päässyt osallistumaan Suomen 1918 tapahtumiin.
Vihtori Huhta
Heikki Färdigin äidin Kaisan isä, Vihtori Huhta ja oli sukutarinan mukaan Oulun kenraalikuvernööri af Ehnejelmin poika. Vihtori toimi mm. kansanedustajna ja Suomen Sosialidemokraatin pakinloitsijana 16 vuotta.
Huhdan elämäkerrassa jätetään hienotunteisesti mainitsematta, että hän oli muutaman vuoden Siperiassa, mutta venäläismielinen isänsä, Oulun kenraalikuvernööri af Enehjelm sai puhuttua tai lahjottua hänet pois sieltä. Vihtorin sukua kun mennään taaksepäin, niin suoraan alenevassa polvessa tulee vastaan Jaakko Ilkka. synt. 1545.
Färdigin suvun vanhin elossa oleva jäsen Tampereen Ylöjärvellä Asuva (2019) Tapani Färdig kertoo, että Huhta oli hauska mies, jolla oli mieletön muisti ja tarinoita loputtomiin. Suomen Sosiaalidemokraatin toimittaja. Kirjoitti kirjan ”Kaskuja Työväenliikkeen taipaleelta.” Ja omaelämäkerran: ”Monena mies eläessään.”Ja olihan Vihtori eduskunnassakin pariin otteeseen. Tapasin hänet lapsena monta kertaa,
Vihtori oli salaperäinen mies. Hänestä löytyy netissä sellaista tietoa, jota minulla ei ole aikaisemmin ollut. Muun muassa nuo lapsenlapset, joiden sukunimi on Iso-Hollo. Vihtorin muistelmat ”Monena Mies Eäessään” taitaa olla ainoastaan valitut muistelmat, arvelee Tapani Färdig.
Tapani Färdin teki päätyönsä Tampereen kaupunginorkesterin löymäsoittajana. Tapani Färdig on edelleen (2019) aktiivinen somettaja mm. vaasalaisessa Puhetta Vaasasta fb-ryhmässä.
Suvun vaiheista Luvialla
Sulo Färdingin isä oli Bernt Konstantin Färding. Hänen isänsä oli Karl Ludwig Färding ja hän oli kellonvalaja Luvialla. Luvialla on reliefi sillä paikalla, jossa kellonvalimo sijaitsi. Mm.Turun Tuomiokirkon kellot on tämän kellonvalimon valmistamia. Heikki tapasi joskus 80-90-lukujen vaiheilla Luvialla sukulaisen, joka oli tutkinut Färdingin sukua.
Karl Ludwig kuoli 1893. Valimolle ei löytynyt jatkajaa, joten se lopetti toimintansa. Eri puolella Suomea pitäisi olla hänen valamiaan kelloja. Kellovalimo oli alunpitäen nimellä Rostedt. Karl Ludwig Färding oli vävypoika ja taisi ukon kuoltua olla puljun omistaja. Kellonvalaja Karl Ludwig oli maallikkosaarnaaja ja edusti ns.hyppyherätystä.
Muistoja Lefasta
Minä olen muuttanut Vaasasta pois Hesaan 60 -luvulla ja näin Lefaa hyvin vähän. kertoo Tapani Färdig.
Muistot liittyy Lefan lapsuuteen. Mitään erityistä en osaa kertoa. Lefa oli vilkas, mielikuvitusrikas lapsi. Hesassa nähtiin silloin tällöin ohimennen niihin aikoihin kun eka runokirja” Maailmaa minä rakastan” ilmestyi.
70 luvun-alkupuolelta lähtien olen asunut Tampereella ja näin Lefaa hyvin harvoin. Lefan suhteesta Heikkiin minun on vaikea sanoa mitään. Heikki ei juuri niistä puhunut, ainakaan minulle. Senverran tiedän, että keskustelivat paljon yleismaailmallisista asioista.
Heikki oli tietoviisas mies. Lukenut koko ikänsä: Kirjallisuus, politiikka, historia olivat tärkeitä asioita Heikille ja varmaan myös Lefalle. Heikki oli hyvä kirjoittamaan. Sai jonkun novellin julkaistua muistaakseni Ryhmä 67 nimisessä antologiassa sekä kirjoitti kokonaisen romaanin, jota ei kuitenkaan julkaistu. Kustantajalta tuli ”bumerangi” saatteella ”kehityskelpoinen, mutta ei vielä julkaisukelpoinen”.
Lefan viimeisinä vuosina en tavannut häntä.. Vuonna -83 sain ilmoituksen Tampereelle, että Lefa oli kadonnut….
Leif Färdigin serkku Tony F
Mun muistoni Lefasta poikkeavat paljonkin siitä, mitä olen lukenut. Lefa kuljetti mua Gerbyn metsissä, kun olin alle kouluikäinen. Sitten se aikuinen Leif, jonka muistan, hänelle ei ollut tapahtunut vielä niitä ikäviä asiaoita. Lefa oli skarppi ja lukenut. Oli myös kasvissyöjä, mutta hyvän pihvin nähdessään saattoi hieman joustaa Muistan että sukujuhlat, erityisesti joulut, olivat Lefalle tärkeitä. Silloin hän näytti sitä anteliasta puoltaan itsessään.
Kaarlo Koskimies
Leif oli usein Heikin ja Beritin mökillä Leifin nuoren vaimon Riitan kanssa. Ilmapiiri oli mitä välittömin ja nuoripari äärettömän rakastuneita, niinpä seurauksena sitten olikin Mikko (Sarjanen) . Leif vieraili usein Imatralla Riitan äidin luona ja haaveilee siellä, kun vierailin siellä Heikin kanssa, ihanasta elämästä.
Riitan äidillä oli nimittäin peltoa ja metsää, josta Leif rakenteli mielikuvituksellisia paratiisimaista elinpiiri ihan vakavissaan. Riitan äiti oli muuten jatkuvassa syvämielisessä kirjeenvaihdossa Heikin kanssa.
Tämä viimemainittu on erittäin tärketä, varsinkin jos Riitta Sarjasella on tallella äitinsä kirjeenvaihto. Saattaa olla että kysymyksessä oli kahden valistunaeen vanhenevan ihmisen sielunkumppanuudesta, mutta kirjeet saattavat sisältää myös tietoja Leifista ja Heikin suhtautumisesta poikaansa., Kaarlo Koskimies kertoi.
Suuri puute Suomen kirjallisuudesta
Leif Färdigin elämäkerran puurtuminen on iso tappiuo Suomen kirjallisuudelle. Leifin tunteneita on vielä (2019) elossa ja heidän tietonsa olisi syytäö saada talteen.
Kukaan ei ole kuitenkan uskaltanut ottaa haastetta vastaan. Färdigin kirjalliseen arviointiin löytyy kyllä tekijöitä, mutta hänen monipolvisen elämänvaiheidensa kuvaaminen sattaa tuntua monaesta lähes mahadoftomalta tehtävältä.
Kirjailija esseisti Antti Nylen kartoi vuosikymmene alussa harkitsevansa esseekokoelman tekemistä Färdigistä.
Fädigin runoja ruotsiksi käntäny vaasalainen Göra Ekströn kertoi vuonna 2009 keräävänsä Lefasta tietoja kirjailija-esseisti Antti Nylénille. ”Hän aikoo kirjoittaa Lefasta kirjan. Kiersimme kesällä 2009 katselemassa paikkoja, missä Leif Färding oli asunut. ”
-”Kävimme myös Färdingien saarimökillä ja vielä metsässä, johon hän meni viimeiselle levolle. En silloin tiennyt tarkempaa paikkaa, mutta kerroin Antille metsässä tästä ”kynttilä otsalla” tarinastakin. Hänkin kiinnostui siitä, ja päätin yrittää selvittää sen todenperäisyyttä.” Tämän jälkeeen Nylenin hankkaeesta ei ole kuulunut mitään.
Pike Viitanen
Leifin kouluaikaisen ystävän Bosse Viitasen sisko Pike Viitanen otti yhteyttä vuosikymmenen puolivälissä. Ja kertoi halustaan kirjoittaa Leifistä elämäkerta.
Meilejä
”Kylla ma ainakin kovasti aion yrittaa. WSOY mulle tuttu, mutta niiden kustannuspolitiikka on nykyaan mita on. Mut sinne tietty ensin kyselya. Sen jalkeen aion lahetystya noita uusia pikkukustantamoja, ne on enemman undergroundiin kallellaan ; ? Mutta ei kukaan kiinnostu ellei ole esittaa aika pitkalle viety versio aiheesta, joten hommat ensin ja sitten kauppalopoksi. Rikastumaan talla proggiksella ei ihan varmasti paase.”
Myöhemmenin
”WSOY avaa mulle arkistonsa. Riitta S. luultavimmin suostuu juttelemaan. Haavisto lahettaa matskua. Pari muutakin tyyppia kontaktoitu (Yhtaan haastattelua en ole ehtinyt tekemaan)Voi olla etta tasta jopa syntyykin jotakin.”
Sovimme tapaamisesta vuosikymmenen puolivälin tienoilla mitä ei koskaan tapahtunu.Viimeisin tieto Pike Viitaselta on maaliskuulta 2017:
”Hiljaiseloa klisheessa eli huhuu – onko taalla ketaan? Selasni viikonloppua Ojaharjun Kosmos-kirjaa, eika silmiini sattunut Färdingin nimea. Tietaako kukaan kertoa Ojaharjun ja LF:n suhteesta? Tai mainitsiko Lefa koskaan (ja mita mainitsi, jos mainitsi) toista vuonna 1971 debytoinutta vaasalaisrunoiljaa, Risto Rasaa? ”
Teemu Korhonen
Viime vuonna 2018, Teemu Korhoseksi esittäytynyt nuorimies kertoi tekevänsä gradua ja pyysi käyttöoikeutta hallusani olevaan materiaaliin. Annoin tietysti ilahtuneena luvan, mutta edellytin että valmiissa gradussa mainitaan lähde asianmukaisestati. Sen jälkaeen en ole asiassta kuullut.
Nyt siis vain odottamaan, että joku vakavasti otettava käsitirjoittaja tarttuisi haasteeseen. Elämäkertateos pitäisi mielestäni käsitellä koko aikakutta 70-luvun intellikentsian vinkkelistä.
