Related Articles
Leif Färdigin nuoruudenrunot löytyi
kotitalon yläpohjan puruista
Viime kesänä löytyi runoilija Leif Färdingin ( 1951-1984) entisen kotitalon piharakennuksen yläpohjan puruista nippu runoilijan nuoruuden runoharjoitelmia. Runoja on laskutavasta riippuen vajaat 30.
Vaikuttaa todennäköiseltä, että Färding hylkäsi runoharjoitelmat, koska koki ne epäkypsiksi, mutta ei hennonnut hävittää niitä, vaan piilotti ne asumansa pihamökin yläpohjan puruihin. Vuosi oli karkean arvion mukaan 1966-67, jolloin tuleva runoilija oli n. 16 vuotias.
Runojen löytyminen viime kesänä 2014, ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa, sillä Berit ja Heikki Färdigin entisen kotitalon nykyinen asukas, oli lapsena leikkiessään löytänyt osan niistä pihamökin puruista ensimmäisen kerran 80-luvun puolivälin paikkeilla. Hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt löytämillään parilla omituista kirjoitusta sisältävällä paperiarkilla ja laittoi ne takaisin sinne mistä oli ne ottanutkin.
Tilanne muuttui sattumalta kesällä 2014 kun hänen ystävänsä Riku Vahtera kysyi, että kuinka hyvin hän tiesi omistamansa talon historiaa, tiesikö tämä runoilija Leif Färdingin asuneen nuoruudessaan pihamökissä.
Silloin palapelin palat alkoivat loksahdella paikoilleen ja nykyinen omistaja alkoi muistella lapsena löytämiään outoja papereita ja miehet päätttivät tarkistaa, että oliko löydös ollut sitä mitä sen arveltiin olevan.
Runoja välipohjan puruista
Oli, ja oli paljon enemmän kuin oli uskallettu odottaa. Parin paperiarkin sijasta löytyi lopulta kokonainen nippu luonnoksia levinneenä yläpohjan eristeenä käytettyjen purujen ja sanomalehtien päälle ja joiltain osin myös eristeiden sekaan. Ampiaiset olivat käyttäneet osan muutamasta lehdestä pesänrakennusaineeksi, mutta pahemmin vahingoitamatta varsinaista tekstiosuutta.
Löydöksen jälkeen on selvitelty runoluonnosten tulevaa kohtaloa mm. ottamalla yhteyttä SKS:ään ja Leifin poikaan, jolle ne ensisijaisesti kuuluu. Tapio Parkkari tuli kuvioihin mukaan kun Vahtera kuuli, että Parkkari kokoaa Färdingistä materiaalipakettia mahdollista elämäkertakirjuria varten.
Runonippu
Runonippu on selvästi sormiharjoittelua, mutta runoista kuultaa jo tulevan mestarin runoilijan ääni. Osa harjoitelmista on kirjoitettu useaan kertaan ja tuleva runolilija on kokeillut erilaisia ratkaisuja:
Näyttaeitä
Olen sukupuolielin ikuisuuden ruumiissa ja minä
ruiskutan kauneuden siitteen
maailman kasvoille, tulkaa alastomina kuin lapset,
riemuitkaa Jumalassa, joka
on yhdyntää.
…
Olen sukupuolielin ikuisuuden ruumiissa ja minä
ruiskutan kauneuden siitteen
maailman kasvoille, tulkaa alastomina kuin lapset,
yhtykää yli kaikkien rajojen,
riemuun, joka on vapaus.
…
Olen sukupuolielin ikuisuuden ruumiissa ja minä
ruiskutan kauneuden siitteen
maailman kasvoille, tulkaa alastomina kuin lapset,
vapaus on ihmisen riemu.
…
Olen sukupuolielin ikuisuuden ruumiissa ja minäruiskutan kauneuden siitteen
maailman kasvoille, tulkaa alastomina kuin lapset,
Jumala on yhdyntää.
Kypsempää runoa edustaa vaikkapa tämä:
linnunradan värähtelevä terälehti on minin
sanomani tänään
kun tulen tähtien välistä tai soivien kukkien
ja päivä on niin kuin avaruus
avoin
tai
minun rakastettuni on viisas kuin maa ja
hetken tullen muuttuu kuuksi.
Ja minä jatkan
Tapio Parkkari
