Related Articles
Musiikista, metelistä ja vähän muustakin
Useimmat meistä muistavat elävästi ensimmäisen hankkimansa äänilaevyn sekä lapsuuden musiikkielämykset. Varsin monet kuuntelevat nyt aikuisena yhä lapsuutensa musiikkia. Leena Hallasmaa muistelee tässä kolunissa oman lapsuutensa musiikkielämyksiä ja vertaa niitä ttyttärensä vastaaviin. Onko mitään kehitystä tapahtunut?
Ystävyyteni musiikin kanssa
Love Story. Samanniminen oli myös ensimmäinen ostamani soundtradklevy 60 ja 70-lukujen taitteessa ollessani 10-vuotias. Siitä alkoi ystävyyteni musiikin kanssa lähinnä kuuntelijana. Radiosta ei liiemmin pop-musiikkia tullut, tiistaisin Heikki Harman eli Hectorin juontama Kovan päivän ilta ja lauantaisin Nuorten sävellahja. Kirjasin niissä soitettujen kappaleiden nimet vihkooni aika pitkään. Musiikin nälkä oli niin kova, että yöllä virittelin vielä radion Radio Luxemburgin taajuudelle, jotain musiikinomaista kuului välillä pihinöiden ja kohinoiden välillä. Siispä äänilevyjen ostaminen oli tuon nälän tyydyttämiseksi pakollinen toimenpide. Kokkolan kaksi musiikkikauppaa saivat minusta vakioasiakkaan, toisessa niistä oli myyjänä Rexi, joka myöhemmin voitti Syksyn sävel- kilpailun. Levyjä ostelen edelleen ahkerasti, mutta vinyylit ovat vaihtuneet CD formaatiksi. En tiedä onko minusta astumaan enää MP3 kauteen.
Vanhempi tyttäremme Tuuli on nyt yhdeksänvuotias ja on nyt ottamassa ensimmäisiä askeliaan populaarimusiikin maailmaan, mielelläni saattelen häntä sinne johtavalle polulle. Tuuli omistaa muutaman CD-levyn, joista kaksi on, kuinkas muuten on Antti Tuiskua. Huomasin Tuiskun keikkajulisteen käydessäni viikolla musiikkiostoksilla Anttilassa. Tuulia ilahduttaakseni ostin kaksi lippua perjantaiseen konserttiin. Tuuli oli innostunut konserttiin lähtijä, ja yksissä tuumin lähdimme Kauppikselle illan mittaan. Lyhyehkö jono alkoi muodostua ulko-ovelle hiukan ennen seitsemää. Suurin osa jonottajista oli Tuulin ikäisiä ja vieläkin nuorempia tyttöjä. Tulipa joku pikkukuuntelija paikalle rattaissa istuen. Odottavan aika on pitkä, ja tunnin odotus asetti Antti Tuiskun fanien kärsivällisyyden koetukselle.
Kärsivällinen odotus palkittiin, ja Antti Tuisku bändinsä kanssa asteli lavalle hurjan kirkumisen saattelemana. Yleisöä oli kyllä melkoisen vähän, ehkä noin 150 kuulijaa oli saapunut paikalle. Ensimmäinen kappale alkoi valtavalla volyymillä. Tuuli laittoi äkkiä kädet korvilleen ja samoin näytti tekevän moni muukin yleisön joukossa. Onneksi sain järjestysmiehiltä kourallisen korvatulppapakkauksia. Tulpat korvissa musiikin seuraaminen oli huomattavasti mukavampaa. Kumma kyllä tulpat eivät kelvanneet kellekään muulle tarjouksista huolimatta. Mixereillä ja esiintyjillä näytti olevan tulpat korvissansa.
Viikolla uutisoitiin, että noin 20 %:lla amerikkalaisista nuorista on alentunut kuulo. Tämän on arveltu johtuvan ahkerasta musiikin kuuntelusta nappikuulokkeilla. Äkillinen kova melu saattaa vaurioittaa kuuloa pysyvästi. Samoin tapahtuu altistuttaessa jatkuvalle kovalle metelille, joka voi olla myös koneiden aiheuttamaa. Tapasin lauantaina kaupassa tuttavani, jonka mies kertoi viimeksi mainitusta omalla kohdallaan. Hän ei enää voinut kunnolla erottaa puhetta, mikäli taustalla oli esimerkiksi musiikkia. Voi käydä myös niin, että korvissa alkaa ”soida” jatkuvasti, jota kutsutaan tinnitukseksi. Hiljaisuutta ei silloin voi kokea laisinkaan.
Sulavat hanget antavat lupauksen pian lähestyvästä kesästä. Varsinkin alkukesä on ihanaa aikaa. Mietin, kuinka ihanaa on istuskella huvilan kuistilla, kun lapset ovat vihdoin ja viimein menneet nukkumaan. Ilma on vielä kuulas ja valo terävää. Melkein jo kuulen korvissani, kuinka mustarastas laulaa.
