Related Articles
Poliittista ja yhteiskunnallista kenttää seuratessa huomio kiinnittyy karulla ja häpeällisellä tavalla siihen, että ne perusasiat ja arvot, joille Suomi on rakentanut hyvinvointinsa ja menestyksensä pienenä kansakuntana, ovat vaarana täydellisesti rapautua, kirjoitaa, SDP:n vaasalainen kuntavaaliehdokas Marianne Walterman.
Politiikka imaisee ja sokaisee
Suomi on saanut ylpeillä hyvällä, maailmalla tunnustetulla koulutusjärjestelmällä ja toimivalla terveydenhuollolla, joka ei katso ihmisen asemaan, arvoon tai kukkaroon. Suomi on ollut tasa-arvon ja demokratian mallioppilas ja aivan aiheellisesti.
60- ja70-luvuilla työstetty yhteiskunnallinen rakennemuutos oli erittäin haasteellinen sekä poliittisessa että inhimillisessä mielessä. Voidaan sanoa että koko Suomi rakennettiin uudelleen. Eikä siinä onnistuttu lainkaan huonosti. Toki maaltamuutto, työttömyys ja esim.lähiöasuminen aiheuttivat monelle suuriakin ongelmia, joita ei tule vähätellä. Tällöin rakennettiin kuitenkin myös uusi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä luotiin pohja tasa-arvoiselle koulutukselle.
Peruskoulu oli suorastaan vallankumouksellinen asia, joka katkaisi pitkän perinteen, jolloin lapsen tulevaisuus sinetöityi noin kymmenvuotiaana. Ohjautuminen kansa-tai oppikouluun ei läheskään aina tapahtunut pelkän oppilaan osaamisen tai lahjakkuuden perusteella. Sen tietävät kaikki tämän koulujärjestelmän käyneet.
Entäpä nyt; mitkä asiat ovat otsikoissa? Järkyttävät laiminlyönnit lasten- ja vanhustenhuollossa, perheiden pahoinvointi, ongelmat peruskoulussa. Suomessa, maassa jossa toden totta on tähän asiaan panostettu. Ratkaisuksi ongelmalle ollaan nyt tarjoamassa mm. palveluiden ja jopa koulujen yksityistämistä. Vanhemmat koulushoppailevat, etsivät omalle lapselleen parasta mahdollista koulua ja osa vanhemmista ihmisistä katsoo jo etukäteen itselleen rahalla ostettavaa, lokoisaa paikkaa vanhuusvuosille täyden palvelun kera. Ilmiö on ymmärrettävä, joskin myös erittäin huolestuttava.
Kohta tai oikeastaan jo nyt, olemme tilanteessa, jossa pyörä on keksittävä uudelleen, Mädäntyneet rakenteet uusittava ja perustukset korjattava.
Miten näin on voinut käydä? Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ole hohdokasta jatkuvasti valtuustossa tai eduskunnassa puhua peruspalveluista, vanhuksista tai vammaisista. On paljon ”seksikkäämpää” luoda uusia visioita, istua ideariihissä (workshopeissa) ja tulla esille jonkun mahtavan jutun kanssa – vaikkapa hevosurheilukeskuksen- ja saada oma nimi siihen liitetyksi.
Politiikka imaisee ja sokaisee, tämä tunnetaan ja tiedetään historiastakin. Mutta eikö voitaisi ajatella, että juuri tämä yltiöpäisyys ja yksilöllisyys on jo itse asiassa aikansa elänyttä.
On aika palata perusasioiden äärelle, aika unohtaa kilvoittelu ja oman edun tavoittelu. Itse asiassa on ihan pakko suunnata kaikki tarmo yhteiskunnan ja oman kunnan perustusten korjaamiselle, ennen kuin on liian myöhäistä.
Marianne Walterman sd Lehtori FM
Kuntavaaliehdokas, SDP
Vaasa
