Related Articles
KOLUMNI: Luovasti yhdessä
Raija Koivisto-Rasmussen
Syksyn alussa soi puhelin, ammattiopiston opiskelija vailla harjoittelupaikkaa. Aina sitä yksi joukossa kulkee, ajattelin. Päivien päästä yhdestä tulikin kaksi ja kahdesta lopulta kolme. Yhteistä matkaa on tätä kirjoittaessa jäljellä enää viikko, ja takana lukuisia mieleenpainuneita hetkiä diginatiivien kanssa. Olo on yhtä aikaa haikea ja kiitollinen.
On ollut herättävää havaita, miten eri tavoin tietoyhteiskunta meille näyttäytyy. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti kyberturvallisuus ja digitalisaatio, ja näiden nuorten kautta ovat avautuneet ovet ilmiöiden erilaisiin, kiehtoviin maailmoihin. Kansainvälisiin hyökkäyksiin valjastetut mummojen zombikoneet, hunaja-ansat ja älyautoihin hakkeroivat maantierosvot ovat saaneet pään aina hetkittäin pyörälle.
Menneiden kuukausien on oppinut paljon uutta asioista, joita ei ole arjessaan aiemmin enempiä ajatellut. Viimeisin keskustelumme lähti Windows 10 -käyttöjärjestelmästä. Whatsuppissa on iltamyöhälle pohdittu sitä, mikä on tämän muutoksen merkitys, kun maailman varantojen ehtyessä datasta on tullut jo arvokkaampaa kuin kulta ja kaapatun tiedon kautta raha kulkee mustille markkinoille.
Kaupungissa useat verkostot tekevät tällä hetkellä kovasti töitä sen eteen, että energiakeskittymän rinnalle saadaan nostettua myös peliscene. Joululoman lähestyessä harjoittelijoilla oli edessään yksi puristus. Muutamassa viikossa sadat koodirivit yhdessä visuaalisten elementtien kanssa muuntuivat demopeliksi, ja pelinkehittäjät pääsivät mukaan Vaasa Game Days -tapahtumaan.
Vuodenvaihteen jälkeen bittinikkarit ovat panostaneet toiseen unelmaansa, verkkopelitapahtumaan. Tavoitteena on kasvattaa rakentuvaan Wasa Stationiin yhdet Suomen tärkeimmät lanit ja tiivistää yhteistyötä myös Merenkurkun yli. On ollut etuoikeutettua saada seurata, miten yhdestä pienestä kotimatkalla heitetystä ajatuksesta lähtee kehittymään jotain näin suurta ja inspiroivaa.
Yleinen viesti seutumme opiskelijoilta on jo pitkään ollut se, että työ- ja harjoittelupaikkoja on hankala löytää. Maksuttomat harjoittelijatkin nähdään valitettavasti enemmän rasitteena kuin sijoituksena tulevaan. On nurinkurista, että harjoitteluun et pääse, kun oletetaan, että mitään et osaa.
Teettäväthän he työtä ohjaajilleen, mutta kunpa yritykset tekijöineen havahtuisivat huomaamaan, miten paljon enemmän jo yksikin harjoittelujakso puolin ja toisin antaa kuin ottaa. Meidän jo uraputkessa olevien on pidettävä huolta siitä, että nuoret pääsevät eteenpäin omilla poluillaan ja löytyvät paikkansa yhteiskunnassa. On tehtävä töitä ja annettava itsestään sen edestä, ettei yksikään enää huku kortistoon ja syrjäydy elämästä.
Koko Suomi huutaa nyt kasvua. Menestys ei kuitenkaan synny pakkolaeista, vaan yhteistyöstä, ymmärryksestä ja avunannosta ja siitä, että annetaan tilaa innostukselle ja luovuudelle. Annetaan aikaa erilaisille persoonille ja elämäntavoille, jokaisen ainutlaatuisille ajatuksille ja syvällisille keskusteluille. Tulevaisuus on näissä nuorissa, joilla on rohkeutta hypätä pois mukavuusalueeltaan ja tarttua uusiin haasteisiin.
Raija Koivisto-Rasmussen
Perussuomalainen kestävän yhteiskunnan tutkija
