Related Articles
Kirjastojen lakkautuksia
Jaakko Vainionpää
Tässä yhtenä kesäisenä elokuun päivänä kuningas Raha lausahti: Kirjastoja ei tarvita, nehän eivät tuota mitään. Siis lakkautetaan!
Talousviisas Johtoporras tarttui hanakasti ajatukseen ja totesi vähän yllättyneenä: Tosiaan, kirjasto ei tuota, siitä on vain menoja. Ja päätti tykönänsä. Pitää lakkauttaa!
Yksittäiset kaupunkilaiset herra Lehdenlukija, Oliver Opiskelija, neiti Runofani, Pikku-Petteri satujen suurkuluttaja, tiedonhaluinen eläkeläinen, kirjaston ilmapiiristä nauttiva Alli ja siellä kokouksiaan pitävät aktiiviset Aatut ja Amaliat äimistyivät, hämmästyivät ja suorastaan loukkaantuivat ehdotuksesta: Eikö meillä kaupunkilaisilla ja veroa maksavilla ole sananvaltaa tässäkään asiassa? Rahalla näyttää olevan suurin valta, joka jyrää ihmiset ja heidän tarpeensa.
Niin se on! Valitettavasti. Sanoa saa, mutta sanominen ei muuta mitään. Päärökset on usein jo tehty. Raha on ehtinyt puhua. Alistaako Raha myös päätöksentekijät? Toivottavasti ei, niin uskon.
Nyt järjestöillä, yhdistyksillä ja kaikilla on oivallinen paikka näyttää voimansa ja vaikutusvaltansa kirjastojen säilymisen puolesta.
Luulisi muuten parempaakin lakkautettavaa kaupungista löytyvän, jott’ei tarvitsisi tarttua ensimmäiseen, toivottavasti kuolleena syntyneeseen, ajatukseen. Säästämisestä!
Tehtäköön kirjastoille mitä tahansa muuta, mutta ei lakkauteta eikä supisteta toimintoja. Parannetaan ja kehitetään. Lisätään kirjastojen vetovoimaa ja sitä rataa.
Motto: Kokonaisuus, merkitys ja vaikuttavuus ensin; päätökset vasta sitten!
Jälkimiete: Kaupungin sisäinen vuokra on kummajainen. Ylläpito- ja korjauskustannukset ovat ymmärrettäviä, mutta mistä tulevat vapaita vuokramarkkinoitakin kalliimmat sisäiset vuokrat, jotka lakkauttavat kirjastoja ja muita. Ei kaupunki ole voittoa tuottava liikeyritys. Se on yhteisö meitä kaupungin asukkaita varte. Vai onko?
Jaakko Vainionpää, arkkitehti
Vaasassa 26.8.2015
