Nyt kun ollaan yhteiskunnan taholla tultu pisteeseen, jossa vanhat keinot eivät enään auta. Eivätkä ihmiset niihin enään usko. On vallanpitäjien kannalta erittäin kiusallista tälläinen vapaa foorumi. Jossa kansalainen voi oikeasti ilmaista tuntojaan mailman menosta.
Kaikki ei olekaan enään niin itsestään selvää. Ydinvoimakysymyskin tulee uuteen valoon, jos siihen liittyy suunnitelmia ulkomailta tuotavien ydinjätteiden loppusijoittamisen tiimoilta. Omat jätteet hyväksytään. Mutta siinä on kysymys omista kansallisista eduista ja tavoitteista, joiden vuoksi se on perusteltua. Myös muissa asioissa tämä tuntuu ja on kiusallista.
Nyt esimerkiksi Seinäjoki on osoittanut kuntaliitoksien myötä todeksi sen että liitettävät pienet kunnat ja niiden ihmiset olivat vain tarkoitetut muuttamaan Seinäjoen keskustaan. Sen varmemmaksi vakuudeksi lopetetaan kaikki ihmisten peruspalvelut lähipalveluina, niin Ylistarosta kun Peräseinäjoeltakin. Rakennuslupiakaan ei enään myönnetä kun satunnaisesti.
Pian on halpoja kiinteistöjä pitäjillä, eikä niitä siltikään osteta. Sinne lahoavat ja uudet täytyy kustantaa Seinäjoen keskustan liepeille. Tämä on yksityisen ihmisen omaisuuden tarkoituksellista tuhoamista.
Ironisinta tässä on se että koko parashanke, ei koskaan tarkoittanut tätä. Vaan aivan muuta jossa ihmisten asuinpaikalla olisi ollut yhä vähemmän merkitystä. Vaikka julkisen sektorin palvelutuotanto olisi tehostunut merkittävästi, nimenomaan päällekkäisyyksien poistamisen sekä volyymien kasvun seurauksena. Näin pienemmillä kustannuksilla olisi lähipalvelut voitu pitää lähes ennallaan. Nyt ylistarosta täytyy sadan ihmisen lähteä sidotuttamaan yksinkertaista haavaa Seinäjoelle, sen sijasta että yksi ihminen Seinäjoelta voisi tulla Ylistaroon töihin, sitomaan sata haavaa päivittäin. Kustannustehokkuus olisi paljon parempi. Jos se ei onnistu julkisena työnä, niin yksityistämisen ja yrittäjyyden helpottaminen, johtaisi lyhyessä ajassa kilpailevien toimintojen järjestämiseen, kun kysymys on perustoiminnoista. Joiden investoinnit ovat mitättömiä, verrattuna erikoissairaanhoidon vastaaviin.
Sanotaan nyt vaikka niin että haavoja ei voi sitoa päällekkäisesti. Sensijaan palkkoja varten tarvitavilla ohjelmistoilla vois hoitaa palkanlaskennan, koko vanhan Vaasanläänivainaan alueella. Samoin kun muunkin potilastietokannan ylläpidon. Haavatyöläiset sitten ahkeroivat joka niemen notkossa ja saadelmassa hoidellen mummot ja vaarit sekä kylän vaivaiset. Jotka tarvitsevat vähän isompaa remonttia voisi sitten lähettää joustavasti kehittyneisiin erikoisyksiköihin.
Näistä asioista ei kuitenkaan ole suostuttu puhumaan, koska silloin jollain muuttuisi elämä toisenlaiseksi. Ja kun on kysymys virkaurista niin silloin on kysymys myöskin pyhistä arvoista.
Tavallisen ihmisen pitkä ponnistelu jossain Ylistarossa oman elämän ylläpitämiseksi ja omaisuuden kartuttamiseksi vanhuuden varalle, ei ole minkään väärtti.
Tässä vähän valotusta niille, jotka ihmettelevät kuntaliitosten nihkeyttä. Olen varma että jokainen kansalainen suostuisi liitoksiin, jos näkymät olisivat oikeasti myönteisiä ja tulevaisuutta vahvistavia.
Tämäkin oli taas myrkkyä monille päättäjille.
