Topic: Ruuan laitto on mukavaa; kerro paras reseptisi!

[leena_hallasmaa]

 Ruuanlaitto on  usein välttämätön paha, josta arjen kiireiden keskellä vain on jotenkin selviydyttävä.  Viikonloppuisin voikin sitten keskittyä paremmin ruokalajeihin, jotka  vaativat pidemmän valmistumisajan. Ehkäpä innokkuutta riittää jopa ateriakokonaisuuksienkin loihtimiseen perheen  tai  ruokavieraiden  iloksi.
 
 Ruoka-ohjelmien ja erilaisten  ruuanlaittoa käsittelevien aikakausilehtien suosiosta päätellen meitä kotikokkeja on runsaasti. Olisikin mukava kuulla  muiden onnistumisen  hetkiä. Alku-, pää- ja jälkiruuaan  lisäksi voisi liittää myös viinisuosituksen tai sitten voisi mahdollisesti kertoa uuden arkiruuan, joka maistuu myös perheen pikkuväelle tai helpottaa  kukkaronnyörit kireällä elävien ruuanlaittopulmia silti tuottamalla suussasulavia hetkiä.

[leena_hallasmaa]

No, kokeilkaapas tätä.  Ainekset: 400-500 g paistijauhelihaa, 1 keskikokoinen sipuli, 2-3 valkosipulinkynttä, tölkki  tomaattimurskaa, pieni purkki tomaattipyrettä, rouhittua mustapippuria, timjamia, basilikaa ja meiramia. Suuri   paistokasari +  kookas kattila spagetin keittämistä varten. Riittävyys 2 aikuista ja  4 lasta.

Sipulit  hienonnetaan ja kuullotetaan öljyssä.  Lisätään jauheliha ja ruskistetaan. Lisätään tomaattimurska ja - pyree. Maun mukaan  rouhittua  mustapippuria sekä  timjamia, meiramia ja basilikaa. Suolaa  ei välttämättä tarvitse, koska makua tulee riittävästi näistäkin mausteista ja  muistaakseni  noissa säilykkeissä on  jonkin verran suolaa  mukana. Sillä välin kun kastike hautuu kannen alla lämmöllä 1, keitetään spagetti (durumvehnästä)  ohjeiden mukaan. Ruokajuomaksi  käy mikä  vain maistuu (tosin piimän kanssa yhdistelmä  tuntuisi hivenen oudolta). Valmiin annoksen  päälle sirotellaan vielä  parmesan- juustoa.

 Tämä ruoka valmistuu  noin  puolessa  tunnissa ja käy siis  myös työpäivän  jälkeen tehtäväksi.  Tällä resptillä  olen  spagettikastikkeemme valmistanut jo 25  vuoden ajan, ja vieläkin se maistuu. Taisipa olla ensimmäinen ruokalaji,  jonka kokkasin silloiselle poikaystävälleni,  nykyiselle miehelleni, siis toimii! Respti on testattu on testattu oman perheen lisäksi  myös monilla vierailla ja   aina  on  maistunut! Ruokailijoiden lukumäärän mukaan tietysti kasvatetaan aineksien määrää.

[Toope]

Meitä kotikokkeja on moneksi

Leena on selvästi kulinaristi ja kotikokki. Niin minäkin.  Ainakin lapset ovat sitä mieltä.  Teen etätyötä pc:n ääressä kun lapset ovat koulussa ja vaimo töissä.  Olen ottanut itselleni rutiinin että keskeytän työni ja teen jotain "hyvää" itselleni.  Yritän päästä eroon tyyypillisestä suomalaisen miehen paistettua makkaraa ja paistinperunoita linjasta.  Ruutiinini on että ruoan laittaminen ja syöminen ei saa viedä tuntia pidenpää.

Tänään yhdenmiaehen ateriani oli seuraava:


3 keitettyä perunaa
8  böcklinkiä
Kermaviilikastike, johon tillisilppua ja hieman ketsuppia ja sinappia.
Rukiista leipää (Reissumies) päälle aitoa voita ja juomaksi piimää.

Jälkiruoaksi nautin kaksi kotimaista omenaa.

Minusta lopputulos oli hyvinkin kulinaristinen.

[leena_hallasmaa]

Tämä ruoka käy  myös arkiruuasta, koska  se on aika nopeatekoinen.
Ainekset: Oikeaa  kermaa 2 dl,  jauhettua kanelia, inkivääriä ja curryä, tomaattipyrettä pikkupurkki,  3-8  hienonnettua valkosipulinkynttä, runsas teelusikallinen dijon-sinappia, niukasti suolaa ja  maun  mukaan rouhittua mustapippuria sekä 500-600 g porsaan ulkofilettä.

Aloitetaan keittämällä pitkäjyväistä riisiä  pilahviriisin  tapaan.  Eli kattilan pohjalle lorautetaan  ruokaöljyä,  jossa riisi  (tätä annosta varten 4 dl) nopeasti kuullotetaan. Sitten lisätään 2xriisin määrä vettäsekä niukasti  suolaa. Kattilalle  ei  laitetan  kantta, riisi on valmista kun vesi  on kiehunut miedolla lämmöllä  eli riisistä on tullut irtonaista. Kiehumisen aikana ennättää valmistaa lihan  kastikkeineen.

Ulkofile leikataan n. 0,5 cmpaksuisiksi siivuiksi, rasvareuna poisjättäen. Pihvit nuijitaan kevyesti ja  kypsennetään pannulla, johon on lisätty öljyä. Pihvit maustetaan  kevyesti  suolaamalla ja lisäämällä rouhittua  mustapippuria, jonka jälkeen ne voi  asettaa kauniisti  tarjoiluvadille   odottaamaan lämpimään  50  asteiseen uuniin. Hienonnetutu valkosipulit lisätään  pannulle ja kuullotetaan hiukan. Lisätään koko kermapurkki, tomaattipyre ja  sinappi sekä  maun mukaan lisätyt kaneli, inkivääri ja curry (ei  kannata olla kuitenkaan liian  varovainen). Kaikki  ainekset sekoitetaan varovasti. Suurustamista tai suolan  lisäämistä ei tarvita. Sakea kastike kaadetaan uunissa odottaneiden pihvien päälle.

Valmiin ruuan kanssa voi nauttia esim. vihersalaattia, ruokajuoma vapaavalintainen tilanteen mukaan.
Ruoka käy  myös viikonloppuna, jolloin alkuruokana  voi tarjota esim. vihannessosekeittoa.

[Toope]

Kanaa a`la Mitä nyt sattuu löytymään

Etätyömiehen päivittäinen ruoka rekentuu  kiireen ja jääkaapin pohjalle jääneiden värkkien varaan.  Tänään valmistin itselleni kana-aterian.  Olin pari päivää sitten ostanaut marinoituja kanansuikaleita ja päätin ottaa ne käyttöön.  Ei muuta kuin suikaleet pannulle.  Pannulle puolet öljyä ja puolet voita.

No, ennen paistamista olin jo laittanut riisin kiehumaan ja pilkonnut sipulia erittäin hienoksi.  Riisin keitinveteen lisäsin kuution kanalientä.  Kanaliemikuuatiot ovat sen verran suolasia, että mitään suolaa ei tarvita.  Kun riisi oli hieman kypsentynyt lisäsin joukkoon siopulisilpun.

Riisin valmistuessa katselin mitä jääkaapista löytyi höysteeksi ja löytyihän sitä. Yläkaapissa oli Uncle Beans hapanimelää kastiketta ja suolakurkun puolikas ja kaksi säilykepersinkan puolikasta. LIsäksi löyty tomaatteja.

Lohkoin tomaatin ja asettelin lautaselle kurkunviipaleet ja persikanpuolikaat ja jäin odottmaan muun osan vaömistumista.  Vielä sekoinen unclebeans-kastikkeen kermaviiliin, jota terästin valkosipulijauhaeella.  Leiväksi jälleen Reissumiestä ja juomaksi maitoa  ja sitten vain aterioimaan.

Näiden itselle laitettujen aterioiden juju on siinä, että kukaan muu ei ole katsomassa ja voi väänatää vaikka millaista mössöä, kuten tulet näkemään.  Kana-ateria maistui taivaalliselta.

[EX-Vaasalainen]

Toopella on kanan kanssa oiva resepti´,itse laitan usein kanankoipia hurjan paljon vihanneksia ja italiansalaattia kyytipojaksi usein miten raikas vesi mutta myös kevyt maito.
Jälkiruokana jäätelöpuikko ala´ kafee maistuu hyvälle.Aikalailla KEVYT vaihtoehto kun pitäisi saada toistakynmmentä kiloa pois.

[tsailor]

Yksi parhaista vaasalaisiille tarjotuista palvelumuodoista on Kivihaan Citymarketin valmiiksi tehty kotiruoka. Kiitos kauppiaalle siitä. Sen ansiosta aikaa jää enemmän perheelle ja itsensä kehittämiseen.

Mutta, jos haluan kuitenkin yllättää perheeni maukkaalla itse tehdyllä kotiruualla, teen näin:
1 pussi pakaste sipuliperunasekoitetta
1 purkki anjovista
1 purkki ruokakermaa.

Kaikki astiaan ja astia uuniin. Wau! Täydellinen kotiäiti on loihtinut hetkessä maukkaan suolapalan perheelleen.

[Leena]

Olisiko tuosta jäänyt suikaleperunat pois?  Jos on, niin ruoka onnimeltään Janssonin kiusaus!

[Toope]

Makkarasta maukasta

Lupasin itselleni, että en pitkään aikaan syö makkaraa, mutta toisin kävi.  Tuli  hiukan kiirettä ja halusin päästrä syömisestä helpolla.  Näin siinä kävi.  Jääkaapissa oli Atrian herkkulenkkiä.  Katkaisin siitä noin kahden grillimakkaran pituisen pätkän, otin kuoren pois ja tein makkaraan muutaman poikkivillon.

Sivelin makkaran sinapilla.  Sinappia tuli melko paksusti.  Hiukan samaan tapaan kuin Juicen Sika-laulussa. "Sinappihuntu.."  Sinapin päälle ripottelin korppujauhetta.  Vielä laitoin pystyviiltokohtiin polarjuustoa melko paksut viipaleet ja koko makkaran peittelin hellästi edanviipaleilla, joita tuli - vähintäänkin kahteen kerrokseen.

Sitten makkara uuniin vanhassa ja hyvin palvellessä valurautaisessa paistinpannussa.  Pannun pohjalle laitoin pienen määrän ruokaöljyä ja voita.  Kumpaakin arviolta yhtä paljon.  Sitten panu vain esilämmitetyyn uuniin.  Uunipellille paistinpannun viereen laitoin teräsastian. mihin olin laittanut kraanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee.  Tällä varmistin sen, että juusto ei pala koppuraksi.

Ateriaan kuului tietysti myös pari keitettyä perunaa, keittovihannessekoitus, tomaatinlohkoja ja muutama viipale suolakurkkua.  Kastikkeen tein nopeasti ruskesta Maizenasta, puolikkaasta kuutiosta lihalientä, maustepippuarista, valkosipulijauheesta ja pariata pruuttauksesta tomaatiketsuppia ja tulista sinappia.

Kun makkara oli kypsä ripottelin juuston pinnalle hiukan paprikajauhetta.  Nälkäiselle miehelle ateria maistui.  En tiedä olisiko maistunut muille.

[Niiskutti]

Kotona ei enää syödä kerkee mutta töissä lounaan valmistin tänään näin:

1.keitä pasta (jotain hassun näkösiä makarooneja) saa mennä vähän ylikypsäksikin.
2.hauduta tomaattimurskaa, sipulikuutioita, kasvissuikaleita (pakaste) ja valkosipulia n.½tuntia.
3.sekoita juustokeittopussi n.3dl kylmää vettä
4.kaada juustoliemi ja pastat tomaattimurskan sekaan ja parin minuutin päästä muona on valmis.

nauti tuoreen patongin ja hyvän seuran kera.

kotoinen Herkkumurkina on ku sekottaa muusia+paistettuu jauhelihaa ja kurkkusalaattia.

Kanakeitto on rumaa mutta hyvää ja valmistuu näin:

1. 4 koipea kattilaan kiehuun 45min
2. pilko sillävälin perunoita tarpeeksi
3. kanat pois ja perunat tilalle
4. perkaa kanat ja tiputa takasi kattilaan
5. vähä currya ja suolaa ja 5min kiehautusta ja bonappetit

Läskilaatikko
Perunaviipaleita ja sian kylkisiivuja sipulia ja lihalientä vuokaan
uunissa 1.5h 175 astetta

[tsailor]

Olisiko tuosta jäänyt suikaleperunat pois?  Jos on, niin ruoka onnimeltään Janssonin kiusaus!

Ei ole jäänyt, koska perunasipulisekoitus (pakaste) sisältää myös suikaleperunaa. Sipulit ja perunat ovat siis samassa pussissa. On varmaan Janssonin kiusaus, oikeastaan tämä voisi olla "uusavuttoman Janssonin kiusaus", kun ei tarvitse edes perunoita sekoittaa sipuliin.

[Toope]

Vielä tississä kiinni?

Olen kovasti miettinyt tuota "uusavuttomuutta" enkä usko että sellaista on edes olemassa.  Kysymys täytyy olla siitä, että kotona äidin pilalle passaama kullanmuru ei edes halua laittaa itselleen ruokaa.  Hän on siis jäänyt roikkumaan tissistä.

Ruoan laitto onnistuu kun vain laittaa ruokaa. Jokainen osaa keittää perunoita kuorittuna tai kuoriperunoita. Jokainen osaa myös laittaa pannulle vaikkapa kaupun valmiiksi leikkaamia lihasuikaleita ja ruskistaa ne yhdessä sipulin kanssa voissa tai öljyssä, lisätä hiukan vettä ja maustepippuria, valkosipulin kynsi sekä antaa kiehua. Hetken kuluttua sekaan 2 desilitraa kermaa ja antaa sen jälkeen muhia pienellä lämmöllä 15-20 minuuttia.

Sitten vain lautaselle tomaatinlohkoja ja suolakurkkua ja perunat ja suikalepata. Hyvää on ja helppo tehdä, ainakin helpompaa kuin downloudata uusin mp3-soitin joltakin saitilta.

[leena_hallasmaa]

Tämän lasagnen yhtenä osana voi käyttää  ylempänä tekstissä olevaa spagettikastiketta. Muita aineksia ovat: noin 1,3 l punaista maitoa, n. 200g juustoraastetta, 2 kukkuraruokalusikallista vehnäjauhoja,  jauhettua muskottipähkinää, rouhittua valkopippuria, ruokalusikallinen  sinappia, vajaa paketti
lasagnelevyjä.

Juustokastikkeen laittaminen aloitetaan kuumentamalla maito mikrossa (aaltosellaisessa) noin 70 asteiseksi, näin   vältetään maidon pohjaan palaminen, teflonkasarin  pohjalle  lorautetaan reilusti ruokaöljyä, johon sekoitetaan vehnäjauhot, hella on  keskilämmöllä. Syntynyttä tahnaa ei  kypsennetä liikaa, jotta saadaan lämmin maito hyvin sekoitettua mukaan. Vispilä on hyvä apuneuvo. Seuraavaksi lisätään REILUSTI  juustoraastetta. Yleensä ohjeissa  sitä on  aivan liian vähän.  Sitten on vuorossa mausteiden lisääminen. Kastiketta sekoitetaan niin kauan,  että se sakenee eli  vehnäjauho on suurustanut kastikkeen.

Minä olen käyttänyt (italialaisia) teflonvuokia lasagnen teossa. Silloin  ei tarvitse liotella  astioita ja tiskaaminen helpottuu. Eli pohjimmaiseksi ladotaan lasagnelevyjä, sitten jauhelihakastiketta +  juustokastiketta jne. vuorotellen.  Lopuksi kerros lasagnelevyjä ja reilusti juustokastiketta.

Kypsennetään  uunissa 175-200 asteessa 50-60 min. kunnes pinta on kauniin ruskea. Toivottavasti  maistuu!

[Timo]

(Tästä viestistä nyt sitten puuttuu pitkät ohjeet tai edes kokkaamista harrastava kirjoittaja, mutta...)

Tuosta lasagnesta tuli mieleeni laiskan ratkaisu - eli Knorrin Lasagnette-paketti on nopea & helppo tehdä ohjeensa mukaan ja ihan hyvää on sekin. 

[Toope]

Sitä sun tätä

Vaimo sanoi töihin lähtiessään, että jääkaapissa on eilistä jauhelihakastiketta ja kuusikulmaisessa astiassa on perunoita.  Kun nälkä sitten melko tarkkaan puoli kaksitoista tuli, kömmin jääkaapille vain huomatakseni, että siinä kuusikulmaisessa astiassa ei ollut kuin puolitoista perunaa.  Eihän sellainen määrä tee kuin vihaiseksi.

Pienen penkomisen jälkeen löysin alahyllyltä valmiin pizzapohjan, joka ratkaisi asian.  Ei muuta kuin tomaattiketsuppia pizzapohjalle, päälle eilistä jauhelihakastiketta ja joukkoon ohueksi viipaloitua jahtimakkaraa, Ja kaikkea tätä, mitä kaapista löytyi:

Tomaatinviipaleita
Paprikarenkaita
Oreganoa
Persikan puolikas pilkottuna
Kuullotettua sipulia
Herkkusieniä
Valkosipulia
Juustoraastetta

Kaikki leivinpaperin päälle lähes reunattomalle pellille ja 225 asteiseen uuniin runsaaksi 10 minuutiksi.

Kyllä maistui.

[leena_hallasmaa]

Joskus voi kokeiluissa erehtyä tosi pahasti. Näin kävi minulle jotakuinkin vuosi sitten, jolloin katsottuani jälleen kerran elokuvan Pieni Suklaapuoti ja löydettyäni lainassa olleesta naistenlehdestä artikkelin, joka sisälsi reseptejä jossa oli käytetty tummaa suklaata. Muita aineksia olivat kuutioitu broilerin rintafile (useampi), tomaattisäilyke sekä paahdetut seesaminsiemenet mm.

Suurta intoa uhkuen ryhdyin ruuanlaittopuuhiin ja kerroin mahtipontisesti lapsille, kuinka maittavan illallisen he tulevat sunnuntai-illan kunniaksi saamaan. Ruokaan tarvittavat aineksetkin olivat valmiiksi jo kotona. Reseptin toteuttaminen ideasta konkreettiseksi ateriaksi oli pitkäkestoinen ja tuotti vielä aika kasan tiskiä, ja ikäväkseni oli todettava, ettei ollut sen vaivan väärtti, mitä siihen uhrasin.

Suuren h-hetken koittaessa eli kun perhe kerääntyi yhteiselle aterialle, lapset totesivat a) Näyttää kakalta!, b) Onpa hirveetä!, c) En kyllä syö! Omassa mielessäni paljolti yhdyin lasten mielipiteisiin, mutta esimerkkiä reippaasti näyttäen tartuin haarukkaan ja veitseen. Ensimmäisen maistamisen jälkeen totesin, etten voi edellyttää lasten syövän ruokaansa. Elämäni toinen floppi ruuanlaitossa. Ensimmäinen aikuisiän epäonnistuminen on parinkymmenen vuoden takaa leipoessani solmusetsuureja, jotka olivat myös kovin vaivalloisia.

Että jos eteen sattuu Anna-lehti, jossa kyseinen resepti on, kehoitan hyppäämään sen kohdan yli ja syömään suklaan suklaana eikä tuhlaamaan sitä kyseiseen ruokaan.

[kirves]

  Köyhän opiskelija iltaherkku:

Kattilan pohjalle loraus oliiviöljyä (voi lainata naapurista), lisätään 1 kynsi valkosipulia puristettuna, kuullotetaan ja lisätään tomaattimurskapurkki (40 senttiä) ja loraus vettä,  lämmitetään ja laitetaan lautaselle. Pinnalle leikataan mozzarellasiivuja (79 senttiä) ja muutama tuore basilikan lehti ja voila`! Lisukkeena muutama paahtoleivänpala kolmioiksi ileikattuna.
 
Nautitaan hyvän punaviiniin kera hyvässä seurassa (tämä hyvä seura voi tuoda sen viinin)

Tämä ei ole se paras resepti mutta käy myös suuremman ateriakokonaisuuden alkuruokana.

[Mikko R]

Lasagnen valkokastikkeen pohjaanpalamisen ja samalla laktoosit voi välttää käyttämällä kookosmaitoa. Kookosmaito sopii myös munamaitona esim kaali- ja makaronilaatikkoon.
Kookoskermasta saa helposti maistuvan kastikkeen esim kalalle ja curryn kanssa kanalle.

[Näin On]

Mielenkiintoisen vaihtoehtoaterian saa kun paistaa perunoita runsassa sipulissa ja toisessa pannussa paistaa sika-nautapurkin sisällön. Ateriaa voi vielä jalostaa paistamalla kananmunasta häränsilmän.  Palan painikkeeksi punaista maitoa ja ruisleipää, jonka päälle kunnolla voita.

Hyvää on

[Jazzbo]

Opiskelijan kukkarolla joutuu kehittelemään jos jonkinlaista kun "äiree" ei ole katsomassa.  Yksi erikoisuuksistani on seuraava.  Ostan kauppahallin lihamyymälästä "hukkapaloja" siis - makkaranpäitä ja muita sellaisia paloja, joita ei enää kukan muu osta.

Keitän kuorittuja perunoita, jotka sitten murskaan haarukalla. Tämän päälle kaadan kiehuvaa vettä sekä lisään mojovan voinokareen. Puuroon sekoitan pienennetyt hukkapalta.

Todella herkullista.  Eurolla saa ison pussillisen näitä paloja.  Niitä riittää vielä leivänkin päälle moneksi kerraksi.

[leena_hallasmaa]

Meillä vietettiin pikkutyttöjen sukulaissynttäreitä viikonloppuna. Lapsivieraitakin tulee aina  sen verran, että varsinaisesta syntymäpäiväkakusta harvemmin jää tädeille, isovanhemminlle tahi kummeille paljoakaan jaettavaksi. Sitä paitsi useammalle kypsään ikään ehtineelle ihmiselle tuntuu tuo suolaisempi vaihtoehto olevan maistuvampi ja makean kernaasti jättää pikkuväen osaksi.

Valmistelut aloitetaan edellisenä iltana. Tarvikkeet: Kylmäsavustettua kirjolohta sellainen noin 250-300 g:n pala pilkottuna pieniksi kuutioiksi, purkki creme fraichea, kermaviiliä sekä runsas desi majoneesia (voivat kaikki olla kevyttuotteita linjoistaan huolehtiville). Pari kohtuullisen kokoista puolikypsäksi keitettyä kiinteää perunaa sekä  yksi hapahko omena, jotka pilkotaan pienehköiksi kuutioiksi. Purjosipuli puolikas, tuoretta ruohosipulia, kapriksia, rosepippuria jne (mausteiden koostumus vaihtelee mielialan mukaan), mutta suolaa ei tarvitse lisätä. Niin, ja tietysti paahtoleipäsiivuja pieneksi pilkottuina, itse käytän muita kuin vehnäpaahtoleipää. Leipäsiivujen määrä on noin meikäläisen vaaksan verran ehkä kymmenkunta, mutta niitä voi lisätä jos massa tulee liian löysäksi.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Muotiksi valittu laakeapohjainen astia vuorataan tuorekelmulla siten, että reunoille jää ylimääräistä. Tuorekelmu on välttämätönnkakun irroittamiseksi muotista. Massa painellaan vuokaan tiiviiksi kakuksi ja laitetaan kylmään vetäytymään seuraavaksi päiväksi.

Seuraavanan päivänä kakku kumotaan laakealle vadille. Koristeluun voidaan käyttää esim. halkaistuja mustia oliiveita, kapriksia, tuoretta tilliä, sitruunan viipaleita, paprikan suikaleita, kirsikkatomaatteja, kuorittuja mandariinin lohkoja yms.

Mikäli ei satu pitämäänkylmäsavustetusta lohesta, sen voi vaihtaa myös silliin, jolloin kakku sopii erinomaisesti tarjottavaksi vappubrunchilla. Katkarapuja käytettäessä ehkä kannattaa laittaa jonkin verran suolaa ja valkopippuria mukaan. Viikonloppuna käytin savuporoa, jota kannattaa lisätä reilusti, ihan hyvä sekin. Vieraiden lähdettyä tassi oli tyhjä!

[Milja Hahto]

Kannanpa korteni kekoon minäkin:

Tortillat suomalaisittain

Paistetaan broilerinsuikaleita tai jauhelihaa, maustetaan. Sekaan mahdollisesti tomaattimurskaa, ehkä kermaviiliäkin (tms) ja annetaan kiehua sopivaksi. (Toimii kyllä kuiviltaankin) Pilkotaan reilusti vihanneksia: tomaattia, kurkkua, paprikaa, jäävuorisalaattia - sen mukaan miltä tuntuu ja mitä on. Kastikkeeseenkin voi lisätä paprikaa. Käytännössä tomaattia on kiva olla ainakin jossain mukana. Lisäksi mahdollisesti vielä kermaviilikastiketta ja/tai juustoraastetta. Tortilloiksi valitsen itse mieluiten tummaa versiota, ja isompaa kokoa.

Tätä voi varioida lähes loputtomiin, ja kas kummaa kun taas tuli syötyä reilusti vihanneksia ihan huomaamatta... Valmistuu nopeasti eikä vaadi ihmeitä ruokakaapilta. Kiireen takia on joskus broilerin tai jauhelihan käyttötarkoitus vaihtunutkin tähän. Tortillathan säilyvät, ja melkein kaikkea muuta tarvittavaa on yleensä kaapissa.

Edellispäiväinen pastakastikekin muuten käy hyvin tortilloiden seuraksi.

[Toope]

Perhe syö aivan hulluna laittamaani jauhelihakeittoa.  Luulen että salaisuus on paistinjauheliha ja se että en käytä valmiita keittojuureksi vaan pilkon juurekset tuoreesta materiaalista.  Keiton kruunaa se että lisään liha- ja kasvikuution vasta sen jälkeen kun perunat ovat niin kypsiä että ne imevät maukua keitinliemestä.

[leena_hallasmaa]

Tähän käytetään sitä ruotsalaisten ohutrieskaa, tunnebrödiä pohjaksi. Sen päälle sivellään kunnon kerros levitettä, joka tehdään näin: purkki creme bonjouria, esim ruohosipuli, purkki creme fraichea ja pari ruokalusikallista majoneesia, jotka voivat olla kevytversioita omantunnon rauhoittamiseksi. Lisätään joukkoon esim. tilliä, rosepippureita, hiukan valkopippuria sekä pieneksi silputtua punasipulia sekä sekoitetaan kunnolla.

Seuraavaksi laitetaan ohueksi leikattua savulohta limittäin leivälle. Leipä kääritään rullaksi ja laitetaan jääkaappiin vetäytymään. Vetäytymisvaihe on tärkeää myös sen takia, että rulla kovettuu jääkaapissa ja on siten helpompi leikata. Pyöreät suolapalat ovat kauniimpia tillipedillä tarjottuna kuin litistetyt versiot, jotka minä sain aikaiseksi ensimmäisellä kerralla.

Koska levitettä jää runsaasti jäljelle, sitä voi käyttää myös ruisleivän päällä. Hyvää on!

[Toope]

Kiitti hyvästä vihjeestä.  Tuo vetäytyminen oli sitä, mitä kaipasin.  Meillä on lapset laittaneet tunnbrodistä uunissa leipiä ,mutta niistä on tullut koppuroita.  Olisiko mahdollista lämmittää uunin asemasta höyrykattilassa?

[leena_hallasmaa]

Suolapalat tarjoillaan kylminä, mielellään suoraan jääkaapista. Samaa levitettä voi varioida myös muilla mausteilla ja käyttää esim. tuulihattujen tms. täytteenä.

[Salla]

Tunnbröd- herkkurullat ovat myös loistavia vierasvaroja- itse käytän täytteenä ihanaa (mutta melko hintavaa) poronleikkelettä pieniksi palasiksi silputtuna. Koko paketin kun tekee, niin muutama rulla on hyvä laittaa pakasteeseen (valmiiksi rullattuna vaikkapa pakastepussiin), sieltä sellainen sulaa nopeasti yllätysvieraiden saapuessa.

[leena_hallasmaa]

Famiglia Hallasmaa sai jälleen pitkästä aikaa kokea mamma Leenan uusia ulottuvuuksia kauhan varressa. Innoittajana toimi Creative Cooking sarjasta Italian passion and perfection kirja, jonka nyt päätin korkata valitsemalla ensialkuun ruokalajiksi helpohkon antipaston: parsaa, pecorino-juuston ja pancettan kera. Pääruokalajiksi olin kevään kunniaksi päättänyt valmistaa aitoja vietnamilaisia kevätkääryleitä – siis cross-cooking ja jälkiruuaksi kesää odotellessa mansikkapiirakkaa.

Puolison maatessa sairasvuoteella 40 asteen kuumeessa ja innostuksen vähetessä ajan hupenemiseen, totesin että perhe saakin nauttia pääruuaksi edellispäiväistä spagettia. Piiras oli jo valmis ja samoin kevätrullien täyte. Rullat valmistin loppuun tänään, mutta kukaan ei enää jaksanut niitä syödä uunimakkaran ja perunamuusin jälkeen.

Antipaston ainekset: nippu vihreää parsaa, pala kivikovaa pecorino-juustoa, ohuita pancetta-kinkkusiivuja, oliiviöljyä, sitruunamehua, mustapippuria ja merisuolaa. Juustoa leikatessani henkeäkin hennoimmiksi siivuiksi juniori laskeutui rappusia alas ja tiedusteli, oliko joku mahdollisesti oksentanut. Hajuun tottuu, ajattelin tarkemmin juustoa nuuhkaistuani. Onneksi sentään vahdin parsan kiehumista uskollisen lammaskoiran tavoin, se sentään oli hyvää. Kastikekin oli kovin vatsahapon aromia muistuttavaa.

Viikonlopun ruokalistan tarvikkeiden hankkiminen kävi täydestä kuntolenkistä, koska tarvittavia ainesosia ei tietenkään yhdestä kaupasta löytynyt. Anteeksi vain palstan mahdolliset saapasmaan uskolliset ystävät ja samoin signor Berlusconi; pecorinon olisin voinut korvata joskus jääkaapin perälle unohtuneella punakuorisella ja pancettaa olisi voinut sijaistaa kotimainen siivutettu pekoni.

[CGURU]

- Vaikka molemmat olemme avovaimoni kanssa hyvän ruoan ystäviä ja osaamme myös
  tehdä sitä monenmoista itse, niin kuitenkin täytyy myöntää, että myös pula aikaa nähneinä
  tiedämme yksinkertaisen, tai rasvaisen pika ruoankin olevan taivaallisen hyvää,
  mikäli on vain tarpeeksi kova nälkä.

- Tänä päivänä suuren ylitarjonnan, markettien määrän ja kilpailun johdosta, on painopiste
  siirtynyt enemmän puolivalmiste, tai valmisruokapuolelle, varsinkin hinnan ollessa jo kohtuullinen
  tähän päivään verraten.

- Teemme kylläkin ajoittain norm. kotiruokaa, sen kummemmin pröystäilemäti ja lähinnä
  ikuisen nälän vaivaamina.

- Esimerkkinä vaikka joku Lidlin pyttipannupakaste, (alle 2 e kg ) kananmunalla ja perinteisillä
  kyytipojilla, saa joskus hymyn huulille, jos vain nälkä on kohdallaan, joka meillä ei ole ongelma.

- Koska oma työni hoidetaan käsillä, joiden on toimittava, sekä virkeällä päänupilla, vahinkojen
  ja  mahd.tuotantoseisokkien välttämiseksi, niin sivutuotteena homma tuottaa joskus
  lievää värinää heikotuksen ja vast. energia hävikkien muodossa.

- Tästä syystä joskus tuo kyseinen eineskin ensivaikutelmanaan haarukoitaessa, saa jopa
  joskus kyyneleen herahtamaan silmäkulmaan, niin hyvältä ruoka joskus maistuu,
  heikotuksen hiljaa väistyessä, sekä pötsin täyttyessä.

- Väkisinkin aina muijan ihmeeksi oman Mamenon aikojen takaiset keitokset hiipivät salaa
  mieleen, samalla hihan hipaistessa silmäkulmaa, ennenkuin muija huomaa.

- Yhdessä aina vannotaan, että ensi pyhiksi kyllä tehdään nyt sitä ja tätä, sekä
  viikolla se aina katoaa marketien tiskeillä nojaillessa ja näljän noustessa, jota joskus jo
  Lindan kautta täytyy kauppareisulla lievittää. Lindan rullakebabhan on jo käsite,
  niin maun, kuin hinnankin puolesta.

- Hienoa nähdä, että vielä löytyy reseptiharrastajia, joille tärkein asia on uusien makujen
  ja kokonaisuuksien löytäminen, kunhan vain lompsa antaa siihen mahtollisuuten
  hyvien ideoiden lisäksi.

[leena_hallasmaa]

Viikonlopun sunnuntairuokalistan osasten yhteinen tekijä oli neste: alkupaloissa vesi, pääruuassa valkoviini ja jälkiruuassa appelsiinimehu.

Alkuruokana nautimme simpukoilla täytettyjä avokadoja. Mukana makua antamassa tietysti purjosipulia, tilliä ja sitruunamehua. Vedessä säilötyt simpukat sekoitettiin hakattuun purjoon, hedelmäliha kuutioitiin ja sekoitettiin mukaan. Seos laitettiin takaisin koverrettuihin kuoriin ja päälle puristettiin sitruunamehua. Lapset terveen uteliaita, joskaan kaikki eivät suostuneet maistamaan, vaikka alkupalat olivatkin sairaan hyviä.

Pääruuaksi tarjosin valkoviinissä (puoli pulloa) haudutettuja broilerin suolatut ja pippuroidut rintafileet halkaistuna. Mukaan yrttimausteita sekä voissa kiehautettuja tuoreita herkkusieniä. Koristeena halkaistuja täytettyjä vihreitä oliiveja. Lisukkeena keitettyä riisiä.

Jälkiruuaksi keitin appelsiinimehusta kiisseliä. Tarjoiluastiaan pilkottua banaania, appelsiinia sekä muutama lusikallisen kesällä poimimiamme tyrninmarjoja.

Kaiken kaikkiaan ateria oli hyvä, nopeatekoinen eikä rasittanut liikaa kukkaroakaan. Viinistä jäi sen verran jäljelle, että siitä riitti vielä lasillinen palkkioksi onnistuneesta ateriasta.

[leena_hallasmaa]

Pääsiäisateria on joka vuosi ollut varsin tuskallinen tapahtuma sen jälkeen, kun ruokakunta kasvoi kahta suuremmaksi. Perinteen tapaan olemme valmistaneet lampaanviulun eli lammaspaistia. Osahan on sama lampaan ruhosta kuin minkä possusta asetamme joulupöytään. Lampaalla lihan osuus vain on vähäisempi, mutta jänteiden ja muiden kovien osien osuus suurempi. Tämä on taas aiheuttanut vaikeuksia lasten aterioinnissa; haarukka ei tunnu löytävän kuin jänteitä ja sidekudosta.

Tänä pääsiäisenä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun ja ostoksia tehdessäni valitsin lammasta kyllä, mutta tällä kertaa lampaan ulkofilettä. Siitä paistoimme pannulla maittavat pihvit, jotka oli ensin marinoitu punaviinissä. Ateria sujui leppoisasti, koska liha oli pehmeää ja nuorimmaisetkin saivat itse leikattua pihvinsä. Pyysipä kuopus vielä lisääkin. Lisäkkeenä oli valkosipuliperunoita. Lihan hukkaprosentti oli 0.

[leena_hallasmaa]

Kevät on kiireistä aikaa lapsiperheissä, joissa lasten harrastusten kevätjuhlien harjoitukset tuovat lisärutistusta muutenkin niukasta ajasta. Senpä vuoksi on joskus turvauduttava eineksiin, vaikka nuorimmaisemme kerran kainosti esittikin, että: ”Ethän äiti laita kaupan ruokaa.”

Niinpä eilen kiireissäni nakkasin ransikset töiden jälkeen uuniin ja lämmitin kanapyöryköitä mikrossa. Annoksen kruunasi ketsuppiruusu sekä muutama kurkunviipale lautasen reunalla. Viitisen pyörykkää jäi kulhoon, kun väki häipyi ovesta maailmalle. Mutta mitä ihmettä, kotiin tullessamme ne olivat häipyneet. Syylliseksi paljastui Ursula-kissamme, joka tapaa pudotella pikkuesineitä pöydältä leikkikaluikseen. Kolme pyörykkää löysimme jo illan aikana. Valitettavasti neljäs antoi kuulua itsestään vasta neljän aikana aamuyöllä, kun kissa pelasi sillä jalkapalloa olohuoneen lattialla. Touhusta syntyi melkoinen meteli, kun kissa ensin potkaisi palleron vauhtiin ja syöksyi sitten sen perään.

Koetan taas noudattaa kuopuksemme toivetta. Toivottavasti löydämme viimeisen kadoksissa olleen pyörykän ennen seuraavaa yötä.

[Toope]

Juniori on huonossa kunnossa ja kotona.  Päätin laittaa meille jotain joka valmistuu suht´ koht nopeasti.  Jääkaapissa on siankylkiviipaita. Tarkoitukseni on paistaa ne sipulin kanssa.  Sen jälkeen siirrän siivut kasariin, missa on on kasvisliemellä terästettyä vettä ja muutama pippuri .  Kastikkeen teen Maizenasta, lorauksesta ketsuppia, sinappia ja kermaa.  Sitten vielä keitettyjä keittojuureksia ja perunaa.  Eiköhön se siinä ole.

[leena_hallasmaa]

....puhelimeen kokatessani siskonmakkarasoppaa. Heti kun yleensä aloitan tämän ruokalajin valmistamisen, alkaa puhelin ja kännykkä soimaan, Murphyn lakiako on. Olen pikapikaa piipahtamassa kotona ja keittelen soppaa perheelle päivälliseksi. Kohta tie jatkuukin illan kokoukseen.

Siskonmakkarasoppa on perinteistä suomalaista perusruokaa ja hyvää sellaista onkin ja kaiken lisäksi edullista. Tavallisesta makkarasopasta se eroaa valmistusaineiden perusteella eli raaka-aineena käytettävä makkara on raakamakkaraa. Makkarapalleroita puristellessa kaikki muu – ellei ole aivan välttämätöntä – saa jäädä. Soppa valmistuu äkkiä, jos muistaa leikata kasvikset tarpeeksi pieniksi kuutioiksi.

No, tällä erää kasvisvalikoima jäi aika suppeaksi; perunaa, porkkanaa ja sipulia. Jääkaapissa ollut luultavasti lanttu, oli muumioitunut lähes tunnistamiskelvottomaksi. Pakasteesta löytyy ehkä herneitä lisättäväksi.

[Niiskutti]

Tää ei oo resepti, mutta suosittelen kokeilemaan Oolannin valmis perunasoseainesta, Tulee muutamassa minuutissa aivan huippumuusia!

[Professional]

Tää ei oo resepti, mutta suosittelen kokeilemaan Oolannin valmis perunasoseainesta, Tulee muutamassa minuutissa aivan huippumuusia!

Mistä tiedät ?

[Niiskutti]

Oon ny kahtena päivänä sitä syöny, koska oon erittäin laiska ruuanlaittaja. Usein ostelen valmista tai puolivalmista ruokaa. En viihdy keittiössä tuntikausia. Joulukinkku on ainut mitä malttaa odottaa
Toi pakaste oli ihan yllättävän syötävää verrattuna pussimuuseihin, niistä kun tapaa usein tulla liisteriä. Kun maito alkaa kiehumaan, kaadetaan aines kattilaan, sekoitus ja kansi päälle ja oleentumaan toiselle levylle sillä välin kun paistaa vaikka lihapullat. Säästää sähkööki ku käyttää vaan yhtä levyä

[Toope]

Tänään syön yksinkertaisesti.  Puhkon haarukalla kuusi nakkia ja laiten ne höyrystymään lävikkökattilaan. Samanaikuisesti laitan valmismuusia, yleensä Mummelia, ja lautaselle vielä kuutioitu tomaatti ja puoliska valkosipulikurkkua ja lusikallinen puolukkahilloa.  Njam.

[Professional]

Teille jotka pidätte pikaruuasta, tai muuten vain haluatte toimia keittiössä nopeasti.

Karistakaa ennakkoluulot ja veivatkaa itsenne Lidliin. Sieltä peräseinältä löytyy sellainen tuote,
kuin Dulano Frikadel, 500gr / 5 kpl. ( n. 2 € ) Huom. ei niitä pieniä, vaan suurempia.

Näitä maistettuanne, paluuta Saarioisten, tai Atrian puuromössö leikkilihapulliin ei ole.

Muusia, pastaa, tai hyvin maustettua riisiä ja näitä jauhelihapihvejä,
vesi valuu solkenaan suusta ja taivas saa odottaa.

Lihan maku, vailla vertaa. Kokeile, et pety.

[Niiskutti]

Näitä maistettuanne, paluuta Saarioisten, tai Atrian puuromössö leikkilihapulliin ei ole.

Samaa kamaa on ne ruottalaiset lihapullat mitkä on kilon rasias. Ei mitään siipieläimiä oo sotkemas makunautintoa.
Muutenkin tuntuu siltä että suomalaiset einekset alkaa oleen niin kuraa etten koirallekkaan syöttäis.
Lidlin  tuotteista pidän myös siksi että niissä HARVOIN on säilöntäaineita... se on sitten miinuspuoli, etteivät säily, mutta ortas ny, onko se joku american paahtoleipä, jota EI saa homehtumaan sitten millään. Kuukauden kaksi oikeen säilytin kaapissa ja koitin.