Minä toivoisin tältä “juhlapäätökseltä” kokonaisvaltaista suunnitelmaa siitä kuinka Vaasaa voitaisiin edelleen rakentaa ja kehittää upeaksi merenrannalla olevaksi kaupungiksi.
Ydinkeskustan parannukset ovat mielestäni menneet oikeaan suuntaan. Ydinkeskustan ohella Vaasan kannalta merkittävin alue on mielestäni kaupungin rannat. Näitä on kivenheiton päässä torilta vaikka kuinka paljon. Alueista moni on täysin luonnontilassa. Löytyy risukkoa ja ränsistynyttä teollisuusaluetta. On pystyyn rapistuvaa tyhjää siiloa sun muuta.
Meren äärelle rakentaminen pitäisi saada käyntiin. Suvilahti, Mansikkasaari, Vaskiluoto – kohteita riittää. Pääpaino tulisi olla asuinrakentamisessa, arkkitehtuurissa, uuden maiseman luomisessa, puistoissa, venesatamissa. Ehkäpä sekaan mahtuisi myös tiloja yliopiston tuottamaa huippuosaamista hyödyntäville yrityksille. Kaikki varmaan ymmärrämme, että rantoja ei ehkä kannata rakentaa kovin taloudellisesti ja tehokkaasti täyteen. Liian tiiviiksi pakkaaminen aiheuttaisi liikaa ongelmia esim. sujuvan liikenteen järjestämisessä.
Teollisuusalueet ovat siellä missä niiden kuuluukin olla. Esim. Runsorin alue toimii varsin hyvin sille varatussa tarkoituksessa.
Vanhat asuinlähiöt kasvavat pikkuhiljaa, kysynnän mukaan (tai minkä kaavoittamisen estämiseltä pystyvät). Työvoimavaltaisemmat yritykset kehittyvät ydinkeskustan ulkopuolella - toivottavasti.
Vaasalla on pitkä historia rantaan kohdistuvien suunnitelmien vastustamisessa ja estämisessä. Nykytilanne ei taida olla sellainen mitä kukaan olisi oikeasti halunnut. Näin on kai vaan päässyt käymään kun politiikan hiekkalaatikolla on ollut liian ahdasta. Merkittävä osansa on myös ns. luonnonsuojelijoilla, joiden mielestä kaupungin paikka ei ole kaupungissa. Taustalla luuraa myös aktiiveja, joiden mielestä olisi hyvä jos kaupunki näyttäisi samalta kuin silloin 60-luvulla.
Kyllä Vaasan rannoille mahtuu muutakin upeaa kuin hovioikeuden rakennus. Projekti Vaasan kehittämisestä ”merellisemmäksi” vaatisi toki paljon resursseja ja kohtaisi paljon vastustusta (kuten kaikki asiat Vaasassa). Vaatinee melkoisia valtiomiestason taitoja niiltä poliitikoilta ja virkamiehiltä, jotka tällaista hanketta lähtisivät edistämään. Silti toivon, että tähän uskallettaisiin tarttua. Vaikka Vaasassa riittää peruutuspeilin kautta suunnistavia vastustajia, kyllä tulevaisuuteen uskovia optimistejakin löytyy. Myös tämä jälkimmäinen porukka äänestää ja pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan. Nyt pitäisi vaan päästä pois vastustajien varjosta ja pyrkiä rohkeasti miettimään tulevaisuutta.
Kuten aikaisemmissakin kirjoituksissa on mainittu, nykyisiä ongelmia riittää ja niitä pitäisi korjata. Yhtään nykyisiä ongelmia väheksymättä toivoisin, että tämä ”juhlapäätös” koskisi enemmän tulevaisuuden rakentamista kuin tämän päivän asioihin paneutumista (minkä pitäisi olla itsestään selvyys ilman mitään juhlapäätöksiä).
