Related Articles
Kenen lauluja laulat
Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi. Valtavien
vaalibudjettien tultua julki, on syytä kysyä, kenen luottamusta
kansanedustaja toimessaan ensisijaisesti nauttii, äänestäjien vai
rahoittajien, kysyy Harri Hakala.
Viime aikoina on puhuttanut niin mediassa kuin muuallakin, kansanedustajien vaalirahoitus. Eikä välttämättä aiheetta. Sen verran muhkeita summia kansanedustajien tekemissä ilmoituksissa esiintyy, ettei alkaneella vaalikaudella laulettavia lauluja kaikilta osin tule mieltäneeksi edustajan omantunnon ääneksi. Jonka kuitenkin pitäisi toimia kansanedustajan ylimmäisenä moraalinvartijana.
Laki vaalirahoituksen julkisudesta velvoittaa kansanedustajan kertomaan vaalirahoituksensa. Miten paljon on vaaleissa käyttänyt omaa rahaa ja kuinka paljon on saanut tukea ulkopuolisilta yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, puoluejärjestöiltä tai muilta vastaavilta. Yksittäisen ”vaalirahoittajan” lahjoittama summa ja lahjoittajan nimi tulee ilmoittaa, jos määrä on vähintään 1 700 euroa.
Vaalirahoituksen julkisuuden tarkoitus on häivyttää epäilyt, kuka määrää marssijärjestyksen ja laulattaa marssilaulut. Julkisuudessa on esiintynyt joukko kansanedustajien nimiä, jotka ovat saaneet valtaosan vaalirahoituksestaan tukiyhdistyksiltään. Puolueille ja tukiyhdistyksille kun voi lahjoittaa suuriakin summia, joutumatta ”paljastetuksi”. Porsaan tai vähän isommankin sian mentävä aukko! Vaalirahoituslain kirjain täyttyy, mutta henki haiskahtaa.
Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi. Valtavien vaalibudjettien tultua julki, on syytä kysyä, kenen luottamusta kansanedustaja toimessaan ensisijaisesti nauttii, äänestäjien vai rahoittajien? En pääse ajatuksesta, että vaalikassan kartuttaminen on ohittanut tärkeysjärjestyksessä äänestäjän. Ja kysymykset jatkuvat: Kenen asialla (paitsi omallaan) voi olla sellainen kansanedustaja, joka rahalla kykenee ”ostamaan” paikkansa kansanedustuslaitoksessa?
Entä maksajat? Yksityinen henkilö tai yritys voi maksaa suoraa tukea kansanedustajalle 1 699,99 euroa ilman pelkoa, että leimautuisi minkään aatesuunnan tai henkilön kannattajaksi. Miksi kukaan salaa repisi rahaa, ilman odotuksia vastapalveluksesta? Hyviä asioita toki tuetaan julkisesti. Erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin yritykset antavat varoja avokätisesti, mutta samalla pitävät huolen, että päinvastoin kun vaalirahoituksessa – yrityksen nimi näkyy mahdollisimman näyttävästi – vaikka usein hieman farisealaisen makuisesti. Vaalirahaa kuitenkin maksetaan sammutetuin lyhdyin. Ketunhäntäkö kainalossa hävettää? Kun tavallinen äänestäjää toivoo asioitaan ajettavan yhden äänensä painoarvolla, minkälaista vastinetta vaalirahoittaja edellyttää sijoittamalleen summalle?
Vaalirahoituksesta puhuttaessa, mielenkiintoinen yksityiskohta on myös RKP. Sen vaalibudjetti lähenteli suurten puolueiden vastaavaa, mutta ehdokkaita oli vain neljässä vaalipiirissä!
