Related Articles
Turhuuksien turhuus
Joskus on sanottu: Voi kun ihmiset tietäisivät miten vähällä järjellä tätä maailmaa pyöritetään. Taas kerran tuntuu siltä, että sittenkin tiedämme. Voisikohan nimensä julkistaa se arvatenkin korkeasti palkattu veroideoitsija, joka ehdotti uutta verolähdettä.
Palautustölkeistä ja -pulloista saadut panttimaksut olisivat veronalaista tuloa mikäli palauttaja ei ole itse nauttinut sisältöä. Nuorilla on tähän osuva nimitys – aivopieru.
Tämä veronero ei ilmeisesti ymmärrä panttimaksun käytännön merkitystä. Tarkoitushan on saada tyhjät pakkaukset kiertoon pois ympäristöä saastuttamasta.
Mielestäni yleisiä alueita kiertävät, välinpitämättömien ihmisten jälkien siivoajat ansaitsisivat panttien lisäksi palkkion ympäristön hoitamisesta. Tuo toiminta on mielestäni marjanpoimintaan rinnastettavaa tulonhankintaa tai vieläkin hyödyllisempää, sillä metsään jääneet marjat eivät ole ympäristösaastetta kuten pakkaukset.
Kaipa tämä valtiontalouden einstein haluaisi verolle ne marjat ja sienet, joita poimija ei ehdi yhdessä satokaudessa syödä? Tässä aiheessa turhauttaa se, että samanaikaisesti valtiolla olisi tällekin nerolle ihan oikeaa työtä yritettäessä pelastaa maan talous. Esitän, että verotarkastaja sidotaan palautusautomaattiin pitämään gallupia siitä, voiko palauttaja todistaa juoneensa itse kaikki sisällöt.
Samana päivänä edellisen aiheen kanssa sai lukea, kuinka muutama turha julkkis oli hissattu nosturin nokkaan syömään ”taivasateriaa”. Hivenen hämäräksi jäi, miksi puolen sivun uutinen kuvineen ylitti julkaisukynnyksen. Otaksun, ettei asianomainen ravintola ollut maksanut puffijutusta. Jäljelle jäävät ruokailijoiden esilläolon tarpeet. Saipahan yksikin ruokailija kertoa sen tärkeän tiedon, että jalka on paketissa. Nou hätä, konehan porukan ylös vinssasi. Mielestäni ”sky dinnerissä” olisi ollut aiheellista kerrottavaa, mikäli kaupunginjohtaja huomionkipeiden julkkujen sijaan olisi kutsunut yläilmoihin syömään leipäjonon sata ensimmäistä.
Puolivalmis potkupalloareena saa isännöidä eläkeläiskonsertin. En tarkoita yleisöä, vaan osin esiintyjiä. Kaupungissamme enemmistönä ovat sellaiset veronmaksajat, jotka eivät katso pallopelejä, eivätkä maksa maltaita kuullakseen vuosikymmenten takaisia slaagereita. Kun nämä kuitenkin tahtonsa vastaisesti osallistuivat areenan maksamiseen, on vähintä, että he ilman eri korvausta saavat tutustua areenaan. Ei siellä esittelyn aikana tarvitse mitään tapahtua – riittää, että saamme nähdä, mitä rahoillamme on syntynyt. Mikäli tulos on kyllin hyvä, saattaisi tutustuminen poikia jonkin maksullisen käynnin myöhemmin. Tätä ideaa saa käyttää korvauksetta.
KALLE LANAMÄKI
Vaasa
