Vanha sarkastinen kansanviisaus kertoo jotakin vinoutuneesta yhteisvastuusta. Maatalouden nauttimista kansallisista tuista hyötyvät myös kuluttajat keinotekoisina hinnanalennuksina. Kansainvälisesti katsoen terve kilpailu hämärtyy, kun siihen sotketaan EU:n ja kansalliset tuet. Näin ei ole yksin maataloudessa, mm. telakkateollisuuden ajankohtaiset ongelmat todistavat samaa.
Törmäsin hiljattain kahdesti tilanteeseen, joka liittyy edellä sanottuun. Sain kokea millaista elämää vietetään ABC-liikenneasemien pihoissa Jalasjärvellä ja Lapväärtissä viikonloppuisin.
Keulivat moottoripyörät ja mopot kertoivat, etteivät vanhemmat tiedä kuinka nuoriso öitään viettää. Vaikeampaa on käsittää, ettei viljelijäisä välitä mitä maatilan uudella liikennetraktorilla puuhastellaan. Vai onko niin, että ”poika saa näyttää minkälaiseen käyntikorttiin meillä on varaa”.
Koska kansallisten tukien kautta sinä ja minäkin omistamme pienen siivun näistä ökykoneista, ei tunnu oikealta, että niitä käytetään mopon korvikkeena p-rallissa. Koska ne kulkevat yli 50 km/h ja painavat pahimmillaan liki 10 tonnia, ei pitäisi ihmetellä miksi joutilas kaahailu liikenneasemien pihoille kertyneiden pimujen iloksi pelottaa ja ärsyttää aikuista asiakasta. Orastava testosteroni ja liikenneväline ovat tappava yhdistelmä.
Ongelmia on muitakin. Kun yhdelle tarkoitetussa hytissä matkustaa kuskin kolme tyttöystävää, on varmasti kyseessä turvallisuusriski itselle ja ulkopuolisille. Yhteiskunta tukee maanviljelyä myös mahdollisuudella käyttää verotonta polttoainetta talon töissä. Maantierahti on ajettava verollisella dieselpolttoaineella. Kumpaa isukki tankkaa lastensa leikkeihin?
Nousi kova poru, kun Suomi ei saanutkaan EU-tukia maatalouden vientimenetyksiin. Eivät ne menetykset näy viikonloppuöiden tuhlailussa. Jos maatalo on tiukilla, ei isäntä anna parhaita tuotantovälineitä leikkikaluiksi. Voisi edes poliisi vierailla tarkastamassa kullannuppujen traktorirallia.
Kalle Lanamäki
Vaasa