Related Articles
Kokkobölestä Klemetinsaareksi, vaasalaista nimihistoriaa.
Vuoden 1999 Euroopan rakennusperintöpäivän aiheena oli ”Paikan nimi -paikan muisti” Päivän tarkoituksena oli korostaa nimiperinteen merkitystä asuinympäristön hahmottamisessa. Mutta – niin kuin muistikuvatkin muuntuvat, muuntuvat myöskin paikannimet.
Vaasalainen nimihistoria alkaa tietysti vuodesta 1606, jolloin Ruotsin kuningas Kaarle IX perusti kaupungin Itäpohjan merenkurkkuun. Perustamiskirjassa 2.10.1606 kaupungille annettiin nimeksi Mustasaari paikalla sijaitsevan pitäjän mukaisesti. Nimi tosin kirjoitettiin silloin Mustasari, Mustasarje sockun taikka Mussar.
Nimen alkuperää on perusteltu mm. sillä, että ”saari mereltä katsottuna näytti mustalta”. Mutta niin näyttävät kaikki saaret, kun niitä riittävän kaukaa katsotaan. Yhtä hyvin nimi saattaa juontua metsäpalon mustuttamasta saaresta. Mustasaaren kunta ehkä perustettiin metsäpalon kaskeamalle saarelle, jossa maanviljelys oli helppo aloittaa. Luonto oli hoitanut kulotuksen. Pidetään varmana, että Mustasaaren nimi on muuntunut sanasta Mussar, joka esiintyy vanhoissa kartoissa. Huutoniemellä sijaitsee Mussorintie, joka on tämän vanhan nimen mukaan nimetty.
Nimi uusiksi
Kaupunki ehti käyttää Mustasaari-nimeä vain neljä vuotta, kun 30.1.1611 sen nimi muutettiin kuninkaan isävainajan Kustaa Vaasan mukaan Vaasaksi. Emäpitäjä Mustasaari piti suomenkielisen nimensä vuoteen 1928, jolloin valtioneuvosto hyväksyi sille myös ruotsinkielisen nimen Korsholm. Mustasaari on nykyisin suomenkielinen nimitys. Mustasaaren kunnanvaltuusto ja kirkkovaltuusto tekivät ehdotuksen hallitukselle historiallisen Mustasaari- nimen poistamisesta kokonaan ja korvaamisesta Korsholm -nimellä. Ehdotus hylättiin 20.4.1928. Monesti luullaan, että nyky-Vaasan Korsholmanpuistikko olisi naapurikunnan nimikkokatu, mutta tosiasiassa nimi kunnioittaa Korsholman (linnaa) kruununtilaa, jonka kylkeen kaupunkiasutus aikanaan muodostui. Aivan samalla tavoin Vaasanpuistikko on sen vanhan kaupungin nimikkokatu, joka paloi 1852, ja jätettiin rauniokaupunkina sisämaahan asukkaiden muuttaessa rannikolle uuteen Nikolainkaupunkiin. Muutto tapahtui kymmenen vuotta Vaasan palon jälkeen elokuun alussa 1862. Vaasan kaupunkioikeudet peruutettiin samalla, jäljelle jäi vain nimikkokatu Nikolainkaupunkiin.
Vaasa on Armonluostarin mailla
Uusi Nikolainkaupunki rakennettiin Klemetsöstä maannousun myötä muodostuneelle niemelle, joka katolisella keskiajalla tunnettiin nimellä Kokkoböle. Saaren omisti Naantalin eli Armonlaakson nunnaluostari, jolle sen kerrotan lahjoitetun aneena vuonna 1445. Lahjoitus olin niin suuri, että taisi koko pitäjä saada kerralla syntinsä anteeksi! Kokkobölen sanotaan tarkoittaneen turvasatamaa Hansakaupunkien kauppalaivoille. Kerrotaan että paikalliset talonpojat ja kalastajat tekivät pyhiinvaellusmatkoja Nidarosin luostariin ja tällaiselta ”pilgrimireissulta” palattuaan nimittivät saaren pyhimykseksi julistetun Clemens-paavin mukaan. Saaren nimi on eri aikoina kirjoitettu muotoon Clemensö, Clemetzö, Klemetsö. Klemetinsaareksi nimi muuttui vasta vuonna 1945, jolloin suuren nimiuudistuksen yhteydessä ylioppilas Aatos Säätelä ehdotti Klemetsön suomenkieliseksi nimeksi Heikki Klemetin kunniaksi Klemetinsaari. Nimi ei ole suomennos, sillä Clemensin suomennos on Kleemola. Vanhin asutus saarella lienee Klemetsögårdin talo vuodelta 1548. Toisaalta Erik Österbergin, K. V. Åkerblomin ja Gustav Tegengrenin tutkimusten ja osittain arvelujenkin mukaan nimenantajasuku olisi asunut saarella jo 1400-luvulla. Vasta vuonna 1777 Carl Aifwobäck alkoi käyttää talonimeä Klemetsöhem. Kylä muodostui tällöin saarella olleesta neljästä talosta. Tältä ajalta on vielä yksi rakennus jäljellä. Vaasan palon jälkeen rakennettu uusi kaupunki sijoitettiin niemelle, kun ”muuttopuolue” voitti ”vastustuspuolueen” ja sai keisari Nikolai I hyväksymään siirron 2.2.1854.
Sakari Topelius töpeksi
Lukiessaan Vaasan maistraatin kokoukselle ja kaupunginvanhimmille keisarin siirtopäätöksen uusi pormestari Withander ilmoitti jonkun porvarin saattaneen keisarin tietoon toivomuksen, että keisarin nimi lisättäisiin kaupungin vanhaan nimeen. Pormestari Withander ehdotti 5.4.1854 maistraatille, että kaupungin nimeksi anottaisiin Vasa-Nikolaistad. Porvaristo suostui ehdotukseen muristen, mutta koska sitä oli jo varoitettu nimenmuutoksen mahdollisuudesta kaupungin siirron yhteydessä, 13 jäsentä allekirjoitti anomuksen. Kirjelmää ei esitetty keisarille, vaan kenraalikuvernööri ja ministerivaltiosihteeri palauttivat sen laadintaohjein varustettuna. He pitivät kyseenalaisena sanontaa ”kaupungin vanhan historiallisen nimen ohella”. Pormestari kutsui koolle uuden kokouksen ja esitti sille uuden kirjekonseptin. Nyt anomuksen laatijana oli professori Sakari Topelius, ja nimiehdotuksena pelkästään Nikolaistad (Nikolainkaupunki).
Uuden anomuksen allekirjoitti läsnä olleista porvareista vain neljä, mutta myöhemmin kävi yksitoista porvaria lisäämässä nimensä anomukseen. Keisari Nikolai I kuoli 2.3.1855 ja uusi keisari Aleksanteri II hyväksyi nimianomuksen 27.4.1855. Kaupungin asemakaava vahvistettiin sitten 1.8.1855. Taustalla lienee, paitsi periruotsalainen tapa mielistellä hallitsijaa ritarinmerkkien toivossa, mutta myös kiitollisuus keisarin anteliaisuudesta kaupungin palon jälkeen. Saattaa olla, että keisarin anteliaisuus johtui Vaasan ruotsinkielisten tuntemasta vedosta entiseen emämaahan, jolloin keisari halusi kääntää mielet puoleensa. Kun tieto uuden kaupungin nimestä levisi asukkaiden keskuuteen, nousi siitä vastalauseiden myrsky, Topeliusta ja porvaristoa kohtasi ankara arvosteluryöppy. Topelius koetti pelastautua väittämällä anomuskirjeensä tulleen väärennetyksi. Konseptikirjansa avulla hän todisti anomuksen koskeneen Palosaaren satamaa: sen nimeksi hän oli ehdottanut Nikolainsatama- nimeä. Rehellisesti ajatellen konsepti oli helppo kirjoittaa jälkeenpäin, keisarillisessa arkistossa oleva anomuskirje puhuu puolestaan. Topelius menetteli itse asiassa aivan samoin kuin nykyisetkin poliitikot: töpeksittyään hän koetti pelastautua väittämällä että hänet on ymmärretty väärin. Niin voimakkaasti arvostelu vaikutti Topeliukseen, että hän kertoi sairastuneensa pahasta mielestä. Kun kaupungin porvarit metelin takia anoivat keisarilta Vaasa- nimen palauttamista, keisari syytti porvareita huikentelevaisuudesta.
Nimikilvet myöskin venäjäksi
Toisen venäläistyttämisohjelman seurauksena Vaasan kadunnimet käännettiin myös venäjäksi ja kadunnimikilvet vaihdettiin keskikesällä 1911. Kolmivärisessä kilvessä venäjänkielinen kadunnimi oli ylinnä, ruotsinkielinen keskimmäisenä ja epävirallinen suomenkielinen alinna. Keisarivallan kaaduttua Venäjällä kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 19.3.1917 muuttaa kaupungin nimen Vaasaksi. Uusi nimi vahvistettiin senaatissa 18.10.1917. Katunimikilvet vaihdettiin ruotsin- ja suomenkielisiksi ilman hallinnollista päätöstä. Virallisesti Vaasan kaduilla oli vain venäjän- ja ruotsinkieliset nimet aina vuoteen 1945 saakka. Venäjänkieliset nimet aiottiin tosin poistaa jo vuonna 1918, jolloin Rahatoimikamari teki asiasta esityksen kaupunginvaltuustolle (Maistraatti 16.5.1918, §370). Kaupunginvaltuusto käsitteli asiaa 14.7.1918, §24. Asia poistettiin esityslistalta, eikä siihen sen jälkeen palattu.
Setterbergin asemakaava sisälsi liikenneidean, jossa kaupungin maantieliikenne ohjattiin pääsuuntaisesti Vaasanpuistikon ja Hovioikeudenpuistikon yhdistettyyn itäpäähän.(asemakaava) Tämän puistikkoparin väliin ja vierille keskitettiin sekä maallisen että hengellisen vallan temppelit. Vaasanpuistikko päättyi länsipäästään rantapuistoon ja mereen, Hovipuistikon länsipäässä on Hovioikeuden palatsi. Itäpäähän suunniteltiin teatterirakennusta, mutta rautatien tulo kaupunkiin “söi” teatteritalon tontin. Korsholmanpuistikon itäpäähän oli myös tieyhteys Klemetsögårdista ja Hovioikeudenpuistikon päähän vanhalta Bölentieltä (yhteys Uusikaarlepyyhyn, Pietarsaareen ja Kokkolaan).
Jussi Kangas
