Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 89 ja 90”Hansan pöydissä katsottiin, että mikäli Äijällä Itsellään olisi ollut aikaa lukea Johnnyn pakinoita, niin kostamisen sijasta Hän olisi nauranut niin, että maat ja taivaat olisivat tärisseet, kirjoittaa Ojaharju.
jomppa.ojaharju(miuku)gmail.com
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
89. ÄIJÄ OLISI JOHNNYN JUTUT HYVÄKSYNYT
Kun Pekka Haukinen kuoli auto-onnettomuudessa Harjavallassa 1.10.1966 kirjoitti
Uusi Tie:
“Ylioppilaslehden Johnny Walker kuollut! Lauantaiaamuna 1. päivänä lokakuuta
löydettiin ruhjoutuneesta henkilöautosta Lauttakylässä kuolleina kaksi miestä, joista toinen tunnistettiin pakinoitsija ja kirjailija Pekka Haukiseksi. Hänet tunnettiin Ylioppilaslehden pakinoitsijana, Johnny Walkerina, jonka Jumalaa pilkkaavat pakinat jokin aika sitten herättivät suurta huomiota.
Meillä ei ole oikeutta tuomion lausumiseen, mutta tapaus on meille vakava muistutus Jumalan sanan paikkansapitävyydestä: “Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
“Tehkäämme itsekukin parannus niin kauan kuin aikaa on.”
Pekka Tarkka kommentoi edellä olevaa Uudessa Suomessa näin:
“Uusi Tie salaa vaivoin ilonsa vastustajaksi koetun ihmisen kuolemasta. Tämä on tähän asti karkein osoitus siitä epäinhimillisyydestä ja raakalaismaisesta ajattelusta, joka on vielä vallalla vihan ja koston Jumalaan, tuhoavaan majesteettiin uskovien parissa.”
Hansan pöydissä katsottiin, että mikäli Äijällä Itsellään olisi ollut aikaa lukea Johnnyn pakinoita, niin kostamisen sijasta Hän olisi nauranut niin, että maat ja taivaat olisivat tärisseet.
I
Oi, Omar, Sinä, jolle juomaksesi
ei kelvollista ollut halpa vesi,
me tänään tämän maljan
kohotamme
ja juomme pohjaan sinun
muistoksesi.II
Jo maljat toiset seuraavat ensimmäistä,
ja pian selvä tehty on myös näistä.
Kun lähdemme, niin silloin
joukossamme
ei pidä olla yhtään selväpäistä.III
Kun vielä kolmannesti kostuu suu,
jo juttu pian naisiin suuntautuu.
Monikin vanha harppu illan mittaan
huuriksi paratiisin muuntautuu.IV
On viini, laulu, naiset
tunnuksemme,
vaan vanhoina kai enää laula emme,
ja kurkkuamme viini karvasta…
– Suo sentään, Allah, että
kykenemme!V
Jos joku liioin hylkii lasiaan
ja puhuu politiikkaa innoissaan
tai saarnaa parannusta
turhanpäiten,
Omarin haamu kuiskaa: “Asiaan.”VI
Ei ole arjen harmautta enää,
kun vieno puna verhoo joka nenää.
Taas meni kierros että humahti!
Se aine totisesti ei tee tenää.VII
Elämäntyöni usein kautta harhain
on kulkenut, vaan tämän opin varhain:
On oivallisin mieto viini jallu
ja mallasjuomista on viski parhain.VII
Kun tuopit kahdeksannet pöytään
saamme,
ne nopeasti kurkkuun
kaatakaamme,
niin huomaamme: on tullut laulun
vuoro.
Siis laulakaamme, veikot,
laulakaamme.IX
Jos jälkeen naukun yhdeksännen tään
alamme laulun liian äänekkään,
lyhyttä riemua sen älkää vaientako
kenellä viel` on lasku edessään!X
On täytetty jo kymmen
ensimmäinen
on
tarjoilijan ilme hieman jäinen.
Niin maine hukkui maljaan
Omarinkin
ja kunnian vei laulu hurjapäinen.XI
“On viini paljon pahan…” –
tuli hikka
ja päässä takoo kiusallinen tikka –
“… vaan mitä puoleksikaan yhtä oivaa…”
– jo kuuluu paremmin; hei tuopa
lisää, likka!XII
Jo kaikki loppuu, toivo raukeaa,< br>ja pimeys kuin hauta aukeaa.
On lyhyt synkkä hetki kohtalon
ja tippaakaan ei enää lisää saa.XIII
On viini loppu – kaikki katoaa
ja ikiyöhön kerran hukkuu maa
ja tähdet sammuu… – mut mitä
siitä
kun huomenna taas kaupat aukeaa.
Jorma OjaHARJU
Unohaduksen Ulapoilta
TOM DOOLEY
Pekka Haukinen lausui – kiitin miestä siitä, ettei hän laulanut – seuraavan parafraasin vanhan ylioppilastalon uudessa ravintolassa Helsingissä. Toisen säkeistön olen muistin varassa täydentänyt:
Huomasi mrs. Grayson
asian kauhean: kahden karvaisen
pallin maantiellä lojuvan.
Kuohittu on Tom Dooley,
kusee mutt` köyri ei kun
sheriffi Graysonin sakset
häneltä pallit vei.
Silmänsä suuret vilkkui ja
neito nauroi niin, kun ohimennen
pieneks piliäs ilkkui siin.
Itketkö nyt Tom Dooley, kadutko
jälkeen työs?
Murhasit immen nuoren,
itsesi turmelit myös.
Kuohittu on Tom Dooley,
kusee mutt` köyri ei kun
sheriffi Graysonin sakset
<>häneltä pallit vei.POTPOURRI A` LA HAUKINEN
Kun Pekka Haukinen julkaisi vakavahenkisen runokokoelman nimeltä
Pihlajanmarjat, ripotteli hänen alter egonsa Johnny Walker vähemmän totisia säkeitään
pakinoittensa joukkoon:KONKOMMU LILLA SYÖTÄVÄN
Sörkässä on viinakauppa pien,
nyrkin läiske sinne johtaa tien,
mustan pullon sieltä ostan,
vanhat viinavelat kostan,
(rahat nostan kaverini persetaskusta).
Heijaa, viina kirkas tulinen
poliisille sitä anna en…
***<Myös kansantieteellinen ote pilkahti Johnnyn säkeissä silloin tällöin:
Hyykä perju, juupa taalar,
härät tanssaa, mihi haakar,
konkommu lilla syötävän:
viska tanssaa suullen hyppijän.
Konkommi lilla tokka
viska tanssako hoppaa.
***Tyttö tuli metsästä
selkä sammaleessa ja
sukat täynnä hintaa.
***Vanhan kirkon puistossa
on musta pullo piilossa,
ja ken sen löytää
ikuisen kännin hän siitä saa.
