Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 84, 85 ja 86 ” Pikkurikolliset luovat tärkeän harjoittelualueen
poliisille, sanoi Lundèn. – Sillä tuo rikollisryhmä koetaan yhteiskunnallisesti välttämättömäksi ja rakenteita ylläpitäväksi. Tuskin mikään horjuttaisi suomalaista yhteiskuntaa yhtä pahasti, kuin pikkurikollisten pitävä viiden vuoden lakko; vakuutusyhtiöt valittaisivat ääneen, koska eivät voisi korottaa vakuutusmaksuja jatkuvien varkauksien vuoksi.”, kirjoittaa Ojaharju.
jomppa.ojaharju(miuku)gmail.com
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
UnohduksenUlapoilta
84. TURVENUIJAT
Jukka Sarjala on julkaissut kirjasen urheilevista kirjailijoista. Siitä löytyy monista tunnetuista uutta tietoa. Minulle oli uutta se, että juoksijalahjakkuus Dennis Johansson (1928-1991), jolla oli useita Suomen mestaruuksia ja arvokkaita maaotteluvoittoja, julkaisi vuonna 1972 kantaaottavan urheilukirjan nimeltä “Turvenuijat.”
Hän kirjoitti myös dekkarin nimeltä “Operaatio Berliini”, jota ei kaiketi yleisemmintunneta. Kirjan julkaisi edesmenneen psykiatri Armo Hormian kustannusliike Tajo.
Uutta oli – ainakin minulle – se, että legendaarinen radioselostaja Martti Jukola osallistui 400 metrin aitajuoksuun Pariisin olympiakisoissa mutta karsiutui.
Koirasmarttasäätiön triviakilpailuissa olen päässyt muutaman kerran pätemään Sarjalan hankkimilla tiedoilla: Mika Waltari kertoi vuonna 1957 julkaistussa kirjassaan “Vallaton Waltari”, että kirjailija Unto Seppänen oli painin asiantuntija. Hänellä oli toisen luokan painituomarin kortti.
Sitä ei tiennyt edes Eero Salo. Eikä tätä:
Tunnettu urheilutoimittaja Harri Eljanko vedettiin katsomosta vuoden 1925 Ruotsi Suomi-maaottelussa tuuraajaksi 800 metrille. Eljanko tuli toiseksi.
Kuvitelkaa tilanne, jossa keihäsvalmentaja hihkuisi kentän laidalla, että onko siellä suomalaisia?
Joku huutaa takaisin, että tottakai on!
-Äkkiä kentälle! Meiltä puuttuu yksi heittäjä ja Thorkildsen tulee pian heittopaikalle.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
85. NAKKIVARKAAT TYÖLLISTÄJINÄ
Vartijat kiikuttavat pöytämme ohi myymälävarkaan hissiin ja mutkaista tietä näkymättömiin. Kukaan ei paheksu nuorta miestä, joka ei vaikuttanut humalaiselta. Muistissa sensijaan oli rodulliseen vähemmistöömme kuuluva Valte, joka kaupan kassalla jonottaessaan pyörtyi.
Karvalakki lensi päästä ja sieltä vieri esiin pakastettu broileri. Kylmyyden aste oli niin korkea, että vei tajunnan. Valten mukana ollut Manne kiljaisi:
– Kuka heitti Valtea kanalla?
Syntyi pitkään jatkunut kähinä siitä, oliko kysymyksessä kasku vai tapahtunut tosiasia.
Vuonna 2002 edesmennyt lakimies Reiska Lundèn jakoi rikollisuuden kolmeen eri ryhmään:
Refl eksi, – ammatti- ja kuppikuntarikollisuuteen. Ensin mainitut ovat pikkurikollisia, jotka varastavat kännipäissään tyydyttääkseen epätoivoiset olosuhteensa.
Maassa on pilvin pimein tuomareita, jotka kokevat näitten onnettomien ruoskimisen yhteiskunnallisesti arvostettavaksi tehtäväkseen ja odottavat kiitosta ankaruudestaan.
Oikeudenjakajien mukaan juuri nuo onnettomat ovat vaarallisia rikollisia; eivät suinkaan kuppikuntien valehtelevat ja rosvoavat pankinjohtajat, kauppaneuvokset
ja toimitusjohtajat. Ruustinnahenkisten puuteriperseitten enemmistö jakaa tämän käsityksen mielellään.
– Pikkurikolliset luovat tärkeän harjoittelualueen poliisille, sanoi Lundèn. – Sillä
tuo rikollisryhmä koetaan yhteiskunnallisesti välttämättömäksi ja rakenteita ylläpitäväksi. Tuskin mikään horjuttaisi suomalaista yhteiskuntaa yhtä pahasti, kuin pikkurikollisten
pitävä viiden vuoden lakko; vakuutusyhtiöt valittaisivat ääneen, koska eivät
voisi korottaa vakuutusmaksuja jatkuvien varkauksien vuoksi.
Työttömäksi jäisi kertaheitolla valtava määrä rikospoliiseja, syyttäjiä, avustajia, vankilaviranomaisia, tuomaristoa, lasitusliikkeitten työntekijöitä, yövartijoita, turvallisuusmiehiä, lukkoseppiä, sairaalahenkilökuntaa, lehtimiehiä, turvalaitteitten valmistajia, jne.
Lundèn ehdotti oikeudelle lukemassaan kirjelmässä, että milloin pikkurikollinen saavuttaa tietyn tason, vaikkapa 15 sivua rikosrekisterissä, ojennettaisiin hänelle itsenäisyyspäivänä ansioristi tammenlehvien kerran – kuten muillekin työllistäjille ja yhteiskuntaa pystyssä pitäville vaikuttajille.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
86. EDUSTAJAMME, HERRA TSHITSHIKOV
Nuoruuteni suosikkeihin kuului Gogolin teos, “Kuolleet sielut.” Se on aina mitä ajankohtaisin romaani. Päähenkilö Pavel Tshitsikov on asianajaja ja se on ammattina halveksituin ammattien joukossa. Hän kiertää laajaa Venäjänmaata ja ostaa kuolleitten maaorjien sieluja.
Orjista, jotka ovat kuolleet edellisen hengillepanon jälkeen, maksavat niitten omistajat edelleen veroa. Kannatti siis myydä, koska kuolleet olivat muodostuneet rasitteeksi. Sielut olivat siis taloudellisessa katsannossa edelleen eläviä ja koronkiskurit hyväksyivät ne lainan vakuudeksi.
Yhtä kepeillä vakuuksilla on operoitu 2000-luvulla ja saatu aikaan fi nanssikriisi. Typeryys hallitsi yhtä hyvin eilen kuin tänäänkin. Tshitshikovin taloudellinen nerokkuus rikastuttaa tänä päivänä ennakkoluulottomimpia toimijoita, esimerkiksi Latviassa. Sielut ovat siellä käypää valuuttaa. Russia Today-uutiskanava kertoi kesäkuussa 2009, että latvialainen
Kontora-yritys vaatii lainan vakuudeksi asiakkaan sielun. Lainapaperissa lukee, että lainan panttina on “asiakkaan aineeton olemus, nimittäin hänen kuolematon sielunsa.” Sielu pysyy lainanantajan omistuksessa kunnes viimeinenkin sentti on maksettu takaisin. Maksuaikaa on 90 päivää.
Kuinka asiakas pärjää ilman sieluaan, mikäli laina jää maksamatta? Ja ennen kaikkea: miten lainanantaja on ajatellut realisoida pantin? Ollaanko taloussuunnittelu ulottamassa rajan tuolle puolen?
Korkein Neuvosto odottaa malttamattomana, koska Kärsämäellä ryhdytään vaatimaan
sama pantti lainan vakuudeksi. Neuvosto ei osaisi asiaa ihmetellä. Onhan
täällä jo tehty melkein kaikki muukin.
Kuolleet sielut on satiiri, hienostunut ja sataprosenttisen uskottava romaani. Gogol luo Tshitsikovista hienostuneen ja huolitellun herrasmiehen, jonka ei voisi kuvitella sortuvan mihinkään arveluttavaan. Tshitshikov oppi lapsena miellyttämään opettajaa huomattuaan, ettei tämä suosi hyväpäisiä ja älykkäitä vaan niitä, jotka osaavat käyttäytyä ja istua hiljaa paikallaan.
