Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 77 ja 78 ja 79
Urheilutalon vieressä, legendaarisessa Paassilassa, asui harmonikkakuningas Viljo Vesterinen ja nimi Kinga annettiin hänen kunniakseen. Näyttelijöitten kuningas Tauno Palo asui Brännäsinä Kirstinkadun puolella, mutta myös Olavi Virta ja Dynamiitti-Laine – kingoja, siis.”, kirjoittaa Ojaharju.
jomppa.ojaharju(miuku)gmail.com
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
77. RAIMO VARTIA
Raikka Vartia toimi palokunnassa, ajoi ambulanssia ja paloautoa. Välillä hän työskenteli Veikkaus Oy:ssä, mutta palasi asiaa tarkemmin harkittuaan brankkareihin.
Mies kuului koripallomaajoukkueeseen yhtenä sen parhaista. Edessä kehuttiin taitavaksi ja takana panelteltiin kovaksi taklaajaksi. Tapasin Raikan ensimmäisen kerran edesmenneen ystäväni Juha Palon porukassa joskus 50 vuotta sitten.
Mutta myös Vartia työskenteli Veikkaus Oy:ssä, nimittäin leimauskonemekaanikkona. Milloin säätiössä syntyy keskustelua fl unssan hoitamisesta, tai muusta yhtä tärkeästä, tapaa Vartia huomauttaa, että “Meillä lääkäripiireissä”, on havaittu parhaaksi toimia seuraavalla tavalla, jne.
Asiaa avarasti tarkastellen hänellä on varaa tuollaiseen huomautukseen. Kun mies vei viimeisillään olevaa neljän lapsen äitiä pillit soiden synnyttämään, hihkaisi nainen Hämeentien varrella:
– Se tulee nyt!
Vartia pysäytti jalkakäytävälle ja ryntäsi auttamaan. Apumies ei pystynyt seuraamaan
tilannetta kuin sekunnin kaksi kun hän pakeni ulos ja alkoi oksentaa.
– Minä tein niinkuin se rouva käski, kertoo Vartia.
– Ja sieltä tuli nelikiloinen terve poika.
Synnytyslääkärin rooli oli raskaampi, kuin esimerkiksi junan alle murskautuneen nyppiminen veturin pohjarakenteista Helsingin rautatieasemalla.
– Mies oli silpoutunut varttikilon paloiksi, Vartia kertoi.
– Emme kaverin kanssa huomanneet uteliaita katsojia ja paiskasin epähuomiossa vainajan pään heidän jalkoihinsa. Kaikille tuli kiire jatkamaan askareitaan.
Raikka Vartian mukaan stadionin torni oli suosittu hyppyalusta silloin kun Lsdhuume levisi Suomeen. Nuoret kuvittelivat osaavansa lentää.
Muutaman tällaisen tapauksen jälkeen torniin asennettiin suojaverkko, eikä sieltä sen jälkeen ole voinut yrittänyt lentoon.
Seuraava kuuluu palomies Vartian raskaimpiin kokemuksiin: Hän joutui vuorollaan oopperan kulissien takaiseen vartioon sankoruiskuineen,
istui sormet korvilla kun Anita Välkki kypärä päässä ja keihäs kädessä lauloi Wagneria, ja rukoili kidutuksen päättyvän mahdollisimman pian.
– Mutta sieltäkin selvittiin, hän sanoi.
Unohtumaton kokemus palomiehenä oli seuraava: palava talo täytyy tutkia tarkoin. Raikka tarkasti jokaisen sängynalusen ja kaapit.
– Pullo selässä ja maski kasvoilla avasin kaapinoven, hän kertoo.
– Arviolta 5-vuotias poika tuijotti suurisilmäistä puhisevaa hirviötä ja syöksyi päin muovisella avaruusaseella tulittaen. Kaappasin hänet syliini ja kysyin myöhemmin, miksi hän oli alkanut ampua minua. “Luulin, että tulit viemään minut avaruuteen”, vastasi
poika.
Raikka Vartia osallistui Tokion kisoihin 1964, kuten kaverinsa Limmonenkin. Menestys oli mitä oli, mutta kotiin palattiin Bangkokin kautta, missä viivyttiin muutama vuorokausi.
– En viitsinyt lähteä uimahoususillani kävelemään käytäville altaaseen päästäkseni, Vartia kertoo.
– Vaan hyppäsin parvekkeelta. Huoneeni oli kolmannessa kerroksessa. Noustuaan altaasta Raikka huomasi tutunoloisen naisen tulevan kohti.
– Excuse me, nainen sanoi. – But where are you from?
– Suomesta, Vartia vastasi. – From Finland. Naista nauratti. Hän oli käynyt melko lähellä Suomea. Mikä se pieni maa taas olikaan? Ruotsi. Ja sinne pitäisi taas mennä.
Nainen valitti yksinäisyyttä. Hänen miehensä tulisi vasta seuraavana päivänä. Hänellä olisi aikaa kahvikupilliselle, mutta suojelija puuttuu. Raikka ilmoitti käyvänsä pukeutumassa ja palaavansa alas.
Pikkupöydän ympärille alkoi kerääntyä väkeä, suurin osa suomalaisia. Raikallekin oli jo kirkastunut, että nainen oli maailmankuulu näyttelijä Shirley McLaine. Hän alkoi huomautella kavereille, ettei sopinut seistä siinä ja toljotella meitä julkimoita, kuin mikäkin kuolaava juorutoimittajalauma.
– Menkää nyt, hän sanoi. – Muualle.
Ja ihme kyllä porukka poistui. Milloin Raikka joutuu maatöihin Asikkalan mökille, tulee kokoukseen varamies ja velimies Reijo Vartia.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
78. ANJA-RIITTA BERGIUS
Säätiön jäsenten mukaan Anja-Riitta Bergius on Vartian kollega, koska toimi työelämässä ollessaan lääkärinä; pari vuotta kirurgina Meilahdessa ja sen jälkeen Auroran sairaalan röntgenpuolen ylilääkärinä.
Anja-Riitta on monipuolinen kulttuurin mutta myös tieteen harrastaja, ja kunnioittaa Koirasmarttasäätiön kokouksia läsnäolollaan pari kolme kertaa viikossa. Hän on syvästi rakastunut venäläiseen sieluun.
Useimmin hän ei ehdi paikalle, koska kulttuuritilaisuuksia on siellä mutta myös täällä. Rouva Bergius on aktiivinen kulttuurin kuluttaja, koska tekee muistiinpanoja yhtä hyvin teatterissa kuin esitelmätilaisuuksissakin.
Anja-Riitta on ensimmäisenä valmis myöntämään, ettei ymmärrä politiikasta mitään. Väitettä tukee se tosiasia, että hän on osallistunut mielenosoituksiin, jotka
103 osoittavat mieltä joko fasismia tai rasismia vastaan.
Koirasmarttasäätiön Korkein Neuvosto on osoittanut ladylle hienotunteisuutensa ja vaiennut asiasta.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
79. KINGAN BÄRTSI
Anja-Riitta seuraa myös tarkasti kokouslistan käsittelyä, esimerkiksi jokaviikkoista kiistaa Kingan Bärtsistä, koska asuu vieressä.
Josafatin kallioilla oli kuulema 1950-luvulla punttilava ja siellä treenasivat sellaiset voimamiehet kuin Frank Teräskari, Kai Outa, jne.
Tappari Manninen esitti, että kalliot ristittiin Teräskarin mukaan, koska hän oli voimailijoitten kuningas – King.
Kilpaileva teoria on Oula Leinon. Sen mukaan Kingan bärtsi sijaitsi siinä, missä Vaasan hallit myöhemmin olivat. Näin oli knigassa sanottu. Kniga on kirja venäjäksi.
Urheilutalon vieressä, legendaarisessa Paassilassa, asui harmonikkakuningas
Viljo Vesterinen ja nimi Kinga annettiin hänen kunniakseen. Näyttelijöitten kuningas Tauno Palo asui Brännäsinä Kirstinkadun puolella, mutta myös Olavi Virta ja Dynamiitti-Laine – kingoja, siis.
Talo on edelleen pystyssä.
Kingan bärtsistä herää keskustelu aina milloin Manninen, Salo ja Leino sattuvat kokoukseen samaan aikaan. Eroka muistuttaa, että treenipaikka oli Josafatinkadun loppupäässä ja, että Erkki Auvista kutsuttiin Kingaksi. Hänen hautakivessään on
sana “kinga.” Väinö Leskinen asui Josafatinkatu kolmessa; eräänlainen kunkku hänkin.
Itse en ole pystynyt muodostamaan kuvaa po. paikasta, mutta yritän siitä huolimatta jaksaa elää edelleen