Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 67 ja 68: Kiilakanta ja Urheilijohto hoitokodin hiljaisuuteen . "”
“Ennen Helsingin EM-kilpailuja halusi Väätäinen piikkarit, joissa on kiilakanta. Ajettiin Karhun liikkeeseen Porvooseen. Siellä pidettiin juoksijaihmettä tärähtäneenä ja kieltäydyttiin mainitun kannan lisäämisestä piikkareihin. Ei piikkareissa ole kantaa.”, kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unholan Ulapoilta
67. KIILAKANTA
Juoksijaihme hengästyi kun kysyin kuvitteliko hän säätiön jäsenten antavan äänensä kepulaiselle.
– En minä ole kepulainen, hän vastasi. – Minä olen sitoutumaton.
Väätäinen sai noin 1 700 ääntä, eikä siis mennyt läpi, joten äänet menivät kepulien pottiin.
Juha Väätäinen alkoi vaalien jälkeen kunnioittaa kokouksia läsnäolollaan. Hänen tarinoitaan on ollut mukava kuunnella. Espanjassa asuessaan mies maksoi kahdelle suomalaiselle naiselle siitä, että he nauhoittivat hänen muisteluksensa ja purkivat
ne graafiseen muotoon.
– Luin ne läpi, hän kertoi.
– Mutta ei niitä voi julkaista. En ymmärrä, miksi esimerkiksi seuraavan kaltaisia juttuja ei voisi julkaista:
Keihäänheiton entinen maailmanennätysmies Soini Nikkinen osallistui Kuhmoisten urheilukentän vihkiäiskilpailuihin. Järjestäjät olivat huolissaan siitä, ilmestyykö mies paikalle. Järjestäjiä rauhoitettiin: “Soini tulee heittopaikalle vuorollaan.”
Mies oli pusikossa selällään keskittymässä. Ja tuli. Soini otti vauhdin ja löi tukijalan maahan. Mutta astuikin lehmänpaskaan. Tukijalka liukui viitisen senttiä eteenpäin ja törmäsi kiveen. Äkkipysäys sai lantion ja ylävartalon kiertymään voimakkaasti ja keppi lensi uusiin MM-lukemiin.
Ennen Helsingin EM-kilpailuja halusi Väätäinen piikkarit, joissa on kiilakanta. Ajettiin Karhun liikkeeseen Porvooseen. Siellä pidettiin juoksijaihmettä tärähtäneenä ja kieltäydyttiin mainitun kannan lisäämisestä piikkareihin. Ei piikkareissa ole kantaa.
Juha ajoi Herttoniemeen tutun suutarin luo joka ilmoitti, että kyllä käy. Otettiin mitat. Ja kiilakannalliset piikkarit luovutettiin juoksijalle seuraavana päivänä. Itse kilpailuissa keksivät teollisuusvakoilijat, että Väätäisen piikkareissa on jotakin kummallista. Kamerat kävivät kuumina. Ja Juha Väätäisen kaksoisvoiton jälkeen alkoivat Puma ja muut suuret urheilujalkineitten valmistajat markkinoida samanlaisia kiilakannallisia piikkareita.
– Kiilakanta on minun keksintöni, Väätäinen sanoo. – Mutta tekijänoikeuslain mukaisia palkkioita ei ole näkynyt ei kuulunut.
Jorma Ojaharju
Unholan Ulapoilata
68. URHEILUJOHTO HOITOKODIN HILJAISUUTEEN
Julma-Juha opiskeli vuosina 1966- ja 67 anatomiaa ja fysiologiaa Coloradon yliopistossa ja pystyy siis perustelemaan kritiikkinsä. Aktiiviuransa jälkeen hän on
menestyksellisesti valmentanut suomalaisia juoksijoita ja seuraa edelleen juoksulajeja
tiiviisti. Väätäinen tuntee valmentajia eri puolilla maailmaa.
Ennen Berliinin MM-kisoja 2009 hän ruttasi facebookissaan nykyiset tieteelliset valmennusmenetelmät alimpaan helvettiin; ainuttakaan mitalia ei Berliinissä tule, koska urheilijat eivät nykyisin saa harjoitellessaan hengästyä saati hikoilla.
Vastauksia tuli 60 000. Vain yksi niistä oli Juhan käsityksille vastakkainen.
Nykyisistä guruista joku esitti vastalauseenaan, että 1970-luvun juoksijoilla oli omat enemmän tai vähemmän valonarat konstinsa.<
Väätäinen naurahti nuo vastalauseet Huizulaan ja kysyi, olivatko sellaiset myös salosilla ja vuorisaloilla, jotka 1950- ja 60-luvuilla juoksivat paljon pitempiä harjoitusmatkoja kuin nykyiset, joille riittää 8 kilometriä päivässä.
Tavasta, jolla Jukka Keskisalon valmentaja Risto Ulmalaa käsiteltiin Väätäinen ilmoitti avoimella kirjeellä netissä virkistävällä tavallaan. Otsikko oli:
VIISAS VÄISTYY SOVINNOLLA, TYHMÄ EI KULUMALLAKAAN!
“Annoin aiemmin Urheiluliiton puheenjohtajalle Antti Pihlakoskelle ilmaisen neuvon Risto Ulmalan palkkaamisesta. Nyt rohkenen antaa niin hänelle kuin Liiton huippu-urheilujohtaja Mäkelälle kehotuksen erota onnistuneesta tehtävästään Suomen yleisurheilun alasajamisessa.
Ette ole vielä saaneet sitä kokonaan tuhottua, mutta osaatte varmasti senkin tehdä, jos saatte jatkaa tehtävissänne tulevat vuodet. SUL = ei huippuja, ei juniorivalmennusta, ei osanottajia, ei kansainvälisiä kisoja Suomessa, ei massoja, ei ammattivalmentajia, vain tyhjää lätinää kuin sonta tippuisi veteen! Haisee ja rajusti!”
Juha Väätäinen lisää, että herrat Pihlakoski ja Mäkelä ovat olleet liiton hommissa 20 ja 24 vuotta ja käyrät ovat olleet koko ajan rajusti laskevat kaikilla sektoreilla.
-Te molemmat olette siitä vastuussa. Toivoisin jonkun läheisen ajavan teidät hoitokodin hiljaisuuteen.
