Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 28 ja 29: Venäläinen sielu ja Kokoussäännöt "”
“Kaikki russot eivät kuitenkaan ole russofi ileja.
Suomessa asuva venäläinen taiteilija Alexander Reichstein oli kutsuttu yksityisiin illatsuihin Vallilaan. Emäntä ilmoitti oven avatessaan, että tervetuloa, täällä me kaikki olemme suuria Venäjäfriikkejä. Tähän
erinomaisesti suomea puhuva Reichstein vastasi:
– Minä en ole. Toivottavasti se ei haittaa?", kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
28. VENÄLÄINEN SIELU
Eräät innostuivat Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Venäjästä siinä määrin, että ostivat tahi vuokrasivat kieliopintoja varten asunnon Pietarista. Mielekkäimmin motivoitui hän, joka päätti oppia venäjän kielen kahdessa vuodessa voidakseen lukea Gogolin “Kuolleet sielut” alkukielellä.
Näin sinkoilee täällä miehen aatos riekaleiksi ryypätyn keskushermoston armoilla. Kunpa joku taitaisi heitellä ansoja sen tielle.
Muutkin olivat innostuneet venäläisestä sielusta ja ylistivät sitä Ihmisyyden Korkeana Veisuna. Me maalliset oudoksuimme mokomaa haltioitumista. Harvat russofi ilit eivät kuitenkaan vedä vertoja dosentti Johan Bäckmanille, jonka puheet virkistivät paitsi Säätiön ulkopoliittisia asiantuntijoita myös lapualaissiipemme jäseniä.
Kaikki russot eivät kuitenkaan ole russofi ileja. Suomessa asuva venäläinen taiteilija Alexander Reichstein oli kutsuttu yksityisiin illatsuihin Vallilaan. Emäntä ilmoitti oven avatessaan, että tervetuloa, täällä me kaikki olemme suuria Venäjäfriikkejä. Tähän erinomaisesti suomea puhuva Reichstein vastasi:
– Minä en ole. Toivottavasti se ei haittaa?
2000-luvun puolella äänestivät naapurit Josif Stalinin kaikkien aikojen kolmanneksi suosituimmaksi venäläiseksi. Kyllä he tietävät, ettei kukaan ole tapattanut venäläisiä enemmän kuin juuri Stalin, mutta he tietävät myös sen, että se tapahtui kansan parhaaksi.
Maatalousbiologi Trofi m Lysenko oli Stalinin suosikki. Hän nimittäin esitti teorian, jota Stalin suorastaan rakasti. Lysenko väitti, että hankitut ominaisuudet periytyvät: hyvän sorvarin pojasta tulee isäänsä parempi sorvari. Tämä oli tietenkin potaskaa, mutta Stalin ei halunnut käsittää asiaa, koska Neuvostoliitosta teorian mukaan tulisi johtava kansakunta.
Neuvostoliiton pilalehdet huvittelivat ruhtinaallisesti Lysenkon kustannuksella.
Esimerkki: Lysenko tuo sammakon luentosaliin, asettaa pöydälle ja sanoo: “Hyppää.” Sammakko hyppää. Lysenko nostaa sen uudelleen pöydälle, leikkaa toisen takajalan irti ja sanoo: “Hyppää.” Sammakko loikkaa. Mutta sitten hän katkaisee toisenkin takajalan ja komentaa: “Hyppää.” Sammakko ei liikahdakaan. “Mitä opimme tästä”, kysyy Lysenko ja vastaa itse: “Kun sammakolta leikkaa molemmat takaraajat, siltä menee kuulo.”
Minulta pääsee asiaankuulumaton kysymys:
– Muistatteko kun Hrutshev paukutti pöytää kengällään YK:ssä?
Kukaan ei muista.
Venäjäfriikeistä valistuneimmat osaavat lyödä hurmioitumisensa leikiksi. He katsovat ikuisen vapauden ajan alkaneen Neuvostoliiton romahduksesta ja laulavat Gennadi Janajevin ja Ruslan Hasbulatovin vallankumousyrityksen tiimoilta mukailtua laulua.
Kysymys on muinaissuomalaisten suuren suosikin J. Alfred Tannerin “Tavaritshin svabodaseikkailut” -laulusta vallankumousvuodelta 1917. Tannerin lisäksi laulun on levyttänyt Sakari Halonen. Lienee syytä muistuttaa, että Janajevin vallankumouksen epäonnistuminen oli armonisku myös Suomen stalinisteille:
JELTSIN TANKIN PÄÄLLÄ
Täss` on juks turskij tavarits,
gans ollu Petrogorodijs.
Mutt` sitte Rutskoi lausui näin:
“Tavaritsh, atakki päin parlament, pikom mars!”
Tramtamtamtam ta-ra-ra, ei Gorbaa enää tavata!
Nopsaan päättyy perestroik ja katoo glasnostij.
Niin astelin Gumin prospektii ja katselin akkunaa
a ajattelin, kuin tsorttii nyt saisi svabodaa.
Vot, ma teki “napraa op” kongressitaloon päin.
Tram-tam-tam, “mars piriot”, Janajevin siell` näin.
Sanoin: – Drasti, generalis? Joko näkyy paradis?
Minä ottaa vielä juks napaus, vot, Ryssänmaa tulee vapaus,
ja mamushka ja babushka ja kaikki bandiiti, hiuh!
Nyt me tanssii ripaskaa,
hjah, hjah, hjah,
hjah, hjah, ha haa!
Vot, Jei bohu, hiuh, kun me ollaan iloisii!Niin, Gorban panin minä lataamoon.
menin itse palazoon valkoiseen.
Ai-ai, kuin hjuva kortteeri ja fi ini mööbeli.
Ei tarvis paljon robottaa, vähän kirjoittaa ja sopottaa,
istu pehmeen tuolin pääll`ja suimii siemenii.
Offi tser on bitsjentti ja kaikki harashoo,
hän kanta tsaiju siks kun sano: “Bolshi, nitshevoo!”
Putsaa saappaat kiiltäviks, auttaa sinellii,
mine anta natsaju, hän tekee hunöörii.
Viisitoista vuotta saa,
ken Borkkaa totella uskaltaa.
Svaboda, vot eta harashoo,
hävisin tai voitin, soromnoo,
kun babushka ja Verushka ja kaikki bandiiti, hiuh,
saa vain tanssii tripatskaa,
hjah, hjah, hjah, hjah, hjah, ha-ha-haa!A, Jei bohu, kun me ollaan ilosii!
Mine muisti myöskin Suomenmaa
mine antaa sill` kans svabodaa,
kun ma tykkä Suomest nii, ma tykkää Suomest nii.
Pankista saa taalarei, ei lopu liha eikä voi
ja kaikk` pääsee mukaan optioanteihin.
Jeltsinpoika tankin päällä kärsii vilua,
hän ei saa pitää Lugeria eikä ilua.
Vot, mullon moosna päivät mull` poltan maria,
istun korkeell` ikkunal ja soitan munnarii.
Wirlitsjumturijullallaa, jal lublju tebja.
Svaboda, vot eta harashoo,
hävisin tai voitin, soromnoo,
kun mamushka ja
babushka ja kaikki bandiiti, hiuh
saa vain tanssii tripatskaa,A Jei bohu kun me ollaan iloisii!
Ei tullut kaivattu vapaus,
sattui seuraava surullinen tapaus:
Borkka pommitti parlament.
Hasbu kirosi: “Satans, bjerkele, sapperment.”
Kun sankarit tuonelaan rantautui,
jo Hasbulatov ja Rutskoi antautui.
Ei ehditty säätää lakeja, ei laingan asetuksia.
Jeltsin
marssi Tshetseniaan: “Heti voitetaan selkkaus!”
Vaan tulikin
pirunmoinen melskaus.
Svaboda, vot eta harashoo,
hävisin tai voitin, soromnoo!
Vaikka tarmolla maailmaa muutin,
valittiin tämä perkeleen Putin.
Hjah, hjah, hjah, hjah, hjah, ha-ha-haa.
A, Jei bohu kun me ollaan ilosii.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
29. KOKOUSSÄÄNNÖT
Tutkin paitsi Maltan ritareitten myös vapaamuurarijärjestön kirjaamat säännöstöt ja laadin Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokoussäännöt niitten perusteella ja toin terävimmän pään hyväksyttäväksi:
1. Säätiön toiminnan tarkoitus on tuomita yhteisillä varoilla harjoitettu yksityinen edunvalvonta ja puolustaa suomalaisia rahamaailman ja poliitikkojen omaneduntavoittelua vastaan.
2. Säätiön Korkeimpaan Neuvostoon kuuluvien on suosittava hyviä tapoja; siittimen ja ulkosynnyttimen kansanomaisten nimitysten viljeleminen sopinee paremmin rahvaalle ja nuorisolle.
3. Valppauden ylläpitämiseksi on jäsenen oltava alati huolissaan jostakin. Se antaa valmiuden vääryyksien paljastamiseksi. Kaiken mahdollisen kauhisteleminen on myös suositeltavaa.
4. Vain viisi jäsentä saa puhua samaan aikaan.
5. Oikeassa on jäsen, joka puhuu kovimmalla äänellä.
6. Taitamaton valehteleminen kielletään. Valehtelemisesta ei saa jäädä kiinni
– kuten poliitikot tapaavat jäädä – ja siten leimautua hölmöksi. On opittava suhtautumaan luovasti todellisuuteen. Valehteleminen on syntymälahja.
Oscar Wilden mukaan luolamies, joka kertoi ystävilleen kellistäneensä
mammutin paljain käsin, vei kehitystä jättiläismäisin harppauksin eteen päin. Hän loi sosiaalisen kanssakäymisen ja totuudelle perustuvan sivistyneen yhteiskunnan pohjan. Siis perustan kirjallisuudelle, lehdistölle, kulttuurille, historialle, politiikalle, mainonnalle ja mielipidemittauksille.
7. Joka ei kestä veljellistä vittuilua on väärässä porukassa.
8. “Normaali”-sanan viljelemistä ei suositella. “Normaali” ei ole “terveen” synonyymi. “Normaali” toimii jossakin asetettujen normien mukaisesti.
9. Homahtavien adjektiivien kuten “hupsu”, “ihana” “viehättävä”, “kiehtova” ja “suloinen” käyttäminen ehdottomasti kielletty.
10. Säätiö seuraa tarkasti tilannetta täällä mutta myös siellä. Joka rikkoo jotakin näistä säännöistä, julistetaan häiriköksi ja karkoitetaan.
Opetusneuvos Keijo Voudinmäki luki säännöt ja ilmoitti käsityksenään, että ne kelpaisivat sellaisinaan valtionhallinnon kokoussäännöiksi. Tämän lausunnon jälkeen kukaan ei esittänyt niihin muutoksia.
Pikainen assosiaatio termistä “normaali.” Lapinlahden sairaalan ylilääkäri Toivo Pihkanen kysyi henkilökunnalta, mikä on huomattavin ero heidän ja potilaskunnan välillä. Kukaan ei tiennyt. Pihkanen selitti:
– Potilaskunnan puolelta on kahdelle pystytetty patsas, Aleksis Kivelle ja J.K. Paasikivelle, hoitajien puolelta ei yhdellekään.
Valppaina, kuten aina tarkkailivat Korkeimman Neuvoston jäsenet hyörinää Itäkeskuksen pääkäytävällä, jotka pitkin työnnettiin arpajaisten päävoittoa, tuliterää Hondaa. Joku hihkaisi:
– Varokaa! Arto Paasilinna tulee!
Paasilinna oli vahingossa ajautunut vastaantulevien kaistalle. 71-vuotias hihkuja lausui myöhemmin – kun apteekissa käynyt tarjosi Korkeimman Neuvoston jäsenille c-vitamiinipillereita – että “Kiitos. Kaari Utriolta en olisi ottanut.”
Utrion armonpilleriä ei voitu ottaa käyttöön asian saaman suuren huomion vuoksi, joten oli keksittävä muuta. Keksittiin hengiltä hivuttaminen, eutanasiaa julmempi juttu. Lokakuun alussa 2009 jätti Palmia yli seitsemänsataa vanhusta päiväkausiksi ruokkimatta. Palmia syytti Helsingin terveyskeskuksia ja terveyskeskukset Palmiaa.
En jaksa osallistua ympäristön kriittiseen tarkkailemiseen, koska minua ja vaimoani on kohdannut suurin kuviteltavissa oleva vääryys. Asumisrauha ei koske meitä. Emme ole nukkuneet lainkaan. Yläkerrassa asuva bulgaari on löytänyt
vasaran, eikä enää laske sitä käsistään. Teknik, sanoi bulgaari kun vasaran näki.
Yötäpäivää mies hakkaa kuin kiihkein kuutamokeikkalainen. Huomautin asiasta isännöitsijälle, mutta se ei kiinnostanut häntä vähääkään.
Viimein hän kutsui bulgaarin toimistoonsa. Bulgaari otti lapset ja vaimon mukaan. Viattomuus loisti heidän olemuksestaan. Isännöitsijä selitti minulle:
– Tämä ei voi olla se vasaroitsija. Kun ne kaikki olivat niin viattomia. Mies itse sanoi, että heidän yläpuolellaan kalistellaan kangaspuita. Ne siellä metelöivät.
Bulgaarin yläpuolella ei kenelläkään ole kangaspuita. Ja koska isännöitsijä ulkomaalaisviraston pelossa asettui bulgaarin puolelle joudumme me alakertalaiset sietämään vasarointia öin ja päivin. Kukaan ei kehdannut väittää, että vasarointi kuuluu heidän kulttuuriinsa. Verenpainelääkkeitä ja korvatulppia kuluu enemmänkin.