Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 22 ja 23: Lipposen älykkölista ja Raha ihmisheankeä tärkeämpi "”
““Ruhtinaan” suosituin totuus kuuluu: “Viisas ruhtinas ei
voi pitää sanaansa, eikä sitä voida häneltä vaatiakaan, jos siitä on
hänelle vahinkoa ja jos lupaukseen vieneet syyt ovat lakanneet
vaikuttamasta.”.", kirjoittaa Ojaharju Niccolo Macciavellliä siteeraten..
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
22. LIPPOSEN ÄLYKKÖLISTA
Globaalin markkinatalouden kriitikko Heikki Patomäki lausui kaikella kunnioituksella käsityksenään, että Paavo Lipponen oli varsinainen uusliberalismin airut. Vuonna 1995 Paavo höynähti yltiömarkkinauskoon ja ryhtyi oikeistolaisen politiikan ajajaksi yhdessä valtionvarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailaksen kanssa.
Pääministeriks mainittiin,
verraksi Väiskin väitettiin,
mutt` en ma ollut kuin
Pääoman Lakeija ja köyhän
korskuva kurittaja vaan.
Pipin Pienen… Anteeksi, Kaarle Suuren jälkeläinen Lipponen laati vuonna 2008 julkaistuun kirjaansa listan suomalaisista älyköistä. Enemmistö valituista hyppi riemusta, vähemmistöön jääneet nyyhkivät piilossa.
Listalle päässeet vaikeroivat onnesta, mutta rauhoittuivat ajateltuaan asiaa uudelleen. Eräskin pyysi, että Lipponen poistaisi hänen nimensä listalta, mikäli toinen painos otettaisiin.
Prinsessanherkäksi Kaunan Kuninkaaksi kaikella kunnioituksella luonnehdittu Lipponen määritteli Heikki Patomäen johtavaksi anti-intellektuelliksi. Voi Herre Gud sentään.
Ei Patomäki ollut mitään uutta esittänyt. Ajat sitten tiedettiin, että raha oli korvannut demokratian. Pian koittaisivat Onnen Ajat Suomellekin. Demokratia vaikeni kun taloudellinen valta saneli ehdot elämän kaikilla aloilla ja poliitikot tottelivat kyselemättä.
Kunnian mies puolustaa loppuun saakka isänmaataan sen hallitusta vastaan, sanoi entinen mies ja entinen mies oli viisas mies.
Luin Arja Alhon kirjan yhdellä istumalla. Lukijan mielenkiinnon aste nousee kun hän huomaa, että kriivari tietää, mistä kirjoittaa:
“Lipposen toinen hallitus jatkoi taivallustaan köyhiä kyykyttämällä ja rikkaita rikastuttamalla.”
Alho muistelee, että paine talouspolitiikan maksajiksi valittujen köyhien ja syrjäytyneitten hyväksi alkoi väkisinkin kasvaa. Ja kun SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Virpa Puisto vaati Kesärannan kokouksessa köyhyyspakettia, niin Paavo Lipponen yritti heittää hänet ulos. Puisto kieltäytyi lähtemästä.
Puisto lausui, että jos tämä olisi Lipposen yksityistilaisuus, hän noudattaisi kehotusta. Mutta hallitusryhmän kokouksesta hän ei lähde. “Tuloksena oli vihdoin jotakin myönteistä, joka soti uusliberalismia vastaan”, kirjoittaa Alho. Ennen vuoden 2003 vaaleja hallitus sitten esittelikin köyhyyspaketin.
Mutta kaikki haipuu unhotaan. Kuka enää muistaa, että oikeuskansleri pelasti Lipposen Ulf Sundqvistin korvausasiassa ja hänen sijastaan uhrattiin Arja Alho.
Jorma Ojaharju
Uholan Ulapoilta
23. RAHA IHMISHENKEÄ TÄRKEÄMPI
Ministeriksi valitsemisensa jälkeen on kansanedustajan luettava ainakin yksi kirja, nimittäin Macchiavellin “Ruhtinas.” Kirjalla oli kunniapaikkansa Urho Kekkosen työ- ja yöpöydällä. Kunniapaikka kirjalla on myös johtavien talousteoreetikkojen- ja pankkimiesten pöydällä.
Muistan minäkin “Ruhtinaasta” yhtä ja toista sellaista, mikä on välttämätöntä eräitten Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston jäsenten juonittelujen tukahduttamisessa. Ihmisistä voidaan yleisesti sanoa, kirjoittaa Macchiavelli, että “he ovat kiittämättömiä, häilyväisiä, salakavalia ja teeskenteleviä, saaliinhimoisia ja vaaran tullen arkoja. Niin kauan kuin sinä toimit heidän hyväntekijänään ja hätä on kaukana, he ovat yhtenä miehenä puolellasi ja tarjoavat sinulle omaisuutensa, elämänsä ja lapsensa (…) mutta ahdinkoon joutuessasi he nousevat kapinaan.)
“Ihmiset nousevat herkemmin rakastettua kuin pelättyä hallitsijaa vastaan. Rakastettuun ruhtinaaseen ollaan näet sidoksissa kiitollisuuden sitein, ja ihmisetovat niin kelvottomia, että katkaisevat nämä siteet aina kun se on heidän omien etujensa mukaista. Pelätyn ruhtinaan alamaiset taas ovat kuuliaisia rangaistusten pelossa, eikä tämä pelko hälvene koskaan.”
Siteeratuinta Macchiavellin “Ruhtinaassa” on sen kahdeksastoista luku nimeltä:
Missä määrin ruhtinaiden on pidettävä lupauksensa.” Machiavellin mukaan suurtekoja
ovat tehneet nimenomaan ne ruhtinaat (presidentit, pääministerit, poliitikot), jotka eivät ole pitäneet lupauksiaan. Tänään luetteloon voi lisätä pankkiirit.
“Ruhtinaan” suosituin totuus kuuluu: “Viisas ruhtinas ei voi pitää sanaansa, eikä sitä voida häneltä vaatiakaan, jos siitä on hänelle vahinkoa ja jos lupaukseen vieneet syyt ovat lakanneet vaikuttamasta.”
Ruhtinaan on osattava valehdella ja pettää. Ja samaan aikaan teeskennellä rehellistä ja uskollista. Teeskenteleminen on tärkeintä, sillä rahvas kiinnittää aina huomionsa vain pintavaikutelmaan ja lopputulokseen, eikä maailmassa ole muuta kuin rahvasta.
