Related Articles
Unohdettiiko sotessa potilas
Päätösten valmistelu sotessa on ollut puoluepoliittista, aluepoliittista ja rahapoliittista. Tässä puusta tyveen päätöksenteossa ei potilaalle ole mitään sijaa. Laatu jää omia etujaan ajavien jalkoihin. Tässä kun organisoidaan vain hallintoa, ei parempia olosuhteita potilaille.
Eikös ensiksi pitäisi organisoida potilasasiat, jotka ovat laatua, käytäntöä ja menettelytapoja. Kun nämä on ratkaistu, hallinto ratkeaa helpommin. Näin tämän ongelman ymmärrän. Tavoitehan on potilaan hyvä hoito. Hallinnollinen organisaatio on vain keino, joka tukee ja palvelee potilaan hyvää.
Potilasasioissa riittää kolme laatusanaa, helppo, nopea ja luotettava kuvaamaan tavoiteltavaa laatua. Diagnoosi, hoito ja operaatio kuvaavat terveydenhoidon sisällön.
Pääsy lääkärille
ja yleensäkin tutkimuksiin on vaikeaa, lähes mahdotonta. Miksi on? Tähän täytyy olla käytännön syitä, jotka pitää etsiä ja löytää. Onko lääkäreitä liian vähän? Onko töiden organisoinnissa pullonkauloja? Onko vastuu- ja työnjakoasioissa parannettavaa? Tehdäänkö tarpeettomia töitä? Entä rutiinit?
Reseptiasioissakin on ihmeteltävää. On potilas, jolla on tauti, johon tarvitsee elinikäisen lääkityksen. On toimiva lääke. Reseptin uusii lääkäri. Miksi? Apteekkikin voisi sen tehdä, kun potilas hakee annoksensa. Uusiminenhan on rutiinia.
Kuntoutuksessakin on parantamisen ja kehittämisen varaa sekä käytännössä että asenteissa. Sairaaksi makuutettu potilas tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Saattohoito on täysin retuperällä. Se osataan saattohoitosairaaloissa, mutta ei muualla. On myös loistavia yksityisiä osaajia, joista sairaanhoidon ammattilaiset voisivat ottaa oppia. Onko koulutuksessa puutteita vai mistä johtuvat asiattomuudet potilasta kohtaan?
Olipa syy mikä tahansa, näin ei saisi käydä: Syöpäpotilas on ollut kotihoidossa ja siirretään keskussairaalaan. Sieltä hänet, 58-vuotias, siirretään geriatriselle osastolle kaupunginsairaalaan. (ei Vaasa) Hän on tiputuksessa ja lääkäri on kieltänyt liikuttamasta kättä. Huoneeseen astuu sairaanhoitaja. Potilas pyytää antamaan lääkekapselin läpipainopakkauksesta. Hoitaja suorastaan huutaa: ”Kyllä sinä sen verran voit kättäsi liikuttaa”, eikä auta. Housunlahje vain ovessa heilahtaa.
Aikoinaan kotopitäjässä oli vain yksi lääkäri, joka hoiti vastaanoton, sairaalan ja kotikäynnit. Ehtipä hän etevänä kirurgina vielä leikkaamaan seinäjokisiakin. Silloin joskus kauan sitten oli myös jonkinlainen terveyssisarorganisaatio pitämässä huolta potilaista.
Muutokset ja parannukset ovat tarpeen. Sairaanhoidon organisointi on vaativa tehtävä, johon tarvitaan ennakkoluulottomia osaajia, ei lobbareita.
Jaakko Vainionpää
Arkkitehti Vaasa
