Related Articles
Kaarina Heikinheimo on yksi Suomen merkittävimmistä tekstiilitaiteilijoistamme. Hän on mullistanut käsityksemme tekstiilitaiteesta.
”Lähes alusta asti toimintani on ohjautunut pääasiassa julkisiin tiloihin, yrityksiin ja seurakuntiin. Juuri nyt haasteenani ovat lasiteokset: taivutettujen julkisivulasien väliin asetetut tekstiilityöt. Lasiteosten käyttötapa kattaa rakennusten julkisivuista liikenteenjakajiin ja uimahallien taidehankintoihin asti.”
Kulttuurikasarmi
Heikinheimon työhuone sijaitsee Vaasan kulttuurikasarmissa. Tapaamme jälkitalvisena päivänä. Kasarmille johtava jalkakäytävä ja kasarmin piha ovat hengenvaarallisen liukkaat. Sataa räntää ja kylmä puuskittainen pohjoistuuli tuntuu luissa ja ytimissä.
Kaarina Heikinheimon pimennysverhoilla peitetty työhuone on tupaten täynnä valmiita teoksia. Vapaata tilaa on juuri ja juuri kahdelle tuolille; taiteilijaa itseään varten ja satunnaiselle vieraalle. Kirkkaanvärisistä pellavalangoista punotut isokokoiset kukin, kranssein, hedelmin, pampuloin ja karkein sekä oudonmuotoisten fantasiakasvien koristellut teokset hätkähdyttävät.
Kaarina Heikinheimo, s. 19. marraskuuta 1946 Vaasa, on yksi suomen merkittävimmistä tekstiilitaiteilijoistamme. Hän valmistui vuonna 1968 ja on sen jälkeen toiminut vapaana taiteilijana Vaasassa. Taiteilija muutti Alajärveltä Vaasaan 5-vuotiaana, mutta yhteys Alajärvelle on säilynyt suvun mökkisaaressa vietettyjen kesien kautta.
Heikinheimon pellavakudelmat pohjautuivat alussa maalauksiin, mutta ovat nykyään itsenäisiä kolmiulotteisia rakennelmia, joiden runkona on kuparilanka ja puikosta tehdyt tukirakenteet.
Heikinheimo on tehnyt myös lasitöitä, joita edustavat taivutettujen julkisivulasien väliin asetetut tekstiilityöt. Heikinheimo on järisyttänyt kolmiulotteisilla taidekäsitöillään tekstiilitaiteen käsitteitä.
Varsinkin suurikokokoiset useita metrejä korkeat työ ovat herättäneet ihastusta eri puolilla maapalloa. Räikyvät väri ja yllättävät väriyhdistelmät ihastuttavat erityisesti latinalaisamerikkalaisia ja italialaisia ja pelkistetty muotokieli japanilaisia.
Seinältä tilaan
-Ensimmäiset työni olivat kaksiulotteisia ja ne oli ripustettu seinälle Vaasalainen taitelija Veikko Takala tuli näyttelyyni ja sanoi, että ”Kaarina, ei tämä käy. Ja nosti teokset seinältä tilaan. Nyt teoksen pystyi kiertämään ja se muutti koko ajattelutapani.
Toinen mentorini oli Nandor Mikola. Mikola ei millään tavalla puuttunut taiteelliseen sisältöön, mutta antoi tärkeitä vinkkejä teosten ryhmittelyyn, valaistukseen ja moniin muihin näyttelyteknisiin asioihin. Saan kiittää Veikkoa ja Nandoria siitä, miten nyt työskentelen.”
Tilan haltuunotto
Heikinheimon pyrkii rakentamaan jokaisesta näyttelystä kokonaisuuden ja säilyttää rytmin ja vapaan assosiaation töiden välillä. Näyttelyssä valaistuksella on tärkeä osuus tunnelman luomisessa.
-Minulla on aivan lapsesta saakka ollut kyky aistia eri tilojen sisäinen tunnelma. Tästä on ollut suuri apu, koska teoksiani on sijoitettu mitä erilaisempiin ympäristöihin – kirkkoihin , uimahalleihin, sairaaloihin, julkisiin auloihin ja niin edelleen.
Kaarina Heikinheimon teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä useissa Suomen museoissa.
Kokoajan jotain uutta
Iltapäivä on jo pitkällä. Kaarinan työhuoneen ulkopuolella kasarmin käytävällä kuuluu tuulen ujellus. Keskustelemme siitä, miten aika on muuttanut tapaa tehdä taidetta. Heikinheimo on hyvin selvillä uusista mahdollisuuksista.
-Olen pohtinut miten esimerkiksi silkkipaino, hiekkapuhallus tai digitaalikuvien siirto teoksiini muuttaa niiden olemusta. Olen myös pohtinut isojen tilojen, esimerkiksi kirkon kupolin kuvioimista uudella tekniikalla. Tulevan Valamon näyttelyni 2020 jälkeen on tarkoitukseni perehtyä näihin, ja muihin uusiin tekniikoihin. Keskusteluun nousee myös kolmiulotteinen tulostus.
-Se on todella mielenkiintoinen mahdollisuus. En pidä esimerkiksi virkkaamalla saatua lopputulosta niin tärkeänä etteikö sitä voisi korvata modernilla tekniikalla, jos se vastaa mielikuvaani.
Haaveenani on myös saada näyttelymahdollisuus Vaasaan Valamon näyttelyni jälkeen.
Pari tuntia on kulunut huomaamatta.
-On aina mukava keskustella taiteesta. Tämä on kovin yksinäistä työtä vaikka viihdyn hyvin yksikseni, Kaarina Heikinheimo hyvästelee.
Jätän Heikinheimon näpräämään uutta teosta ja yritän pysyä liukkaalla kadulla pystyssä
