Vaaan kaupunginkirjaston ”Maat ja kansat” osaston palvelutiskiä vastapäisellä seinämällä on tummanaruskea korkea vanhanajan kirjakaappi. Jos kysyt kaapin tarkoitusta ja sisältöä niin sinulle kerrotaan, että kysymyksesä on ”Myrkkykaappi”. Ovatko siis kirjat myrkkyllisiä?
Ovat tai oikeastaan olivat, sillä Valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta poistettiin vuosina 1944-46 yleisön ulottuvilta, kirjakaupoista ja kirjastoista, Neuvostoliitolle vihamielistä kirjallisuutta.
Kai Ekholm kertoo kiellettyjä kirjoja koskevassa väitöskirjassaan, että ”Täsmällinen luettelo poistettavista teoksista annettiin vain kirjakaupoille. Kahdessa kiertokirjeessä syksyllä 1944 ja 1945 Suomen kustannusyhdistys kehotti poistamaan myynnistä ja palauttamaan kustantajille noin 300 kirjanimekettä.”
Ekholmin mukaan kirjastoista poistettujen teosten kokonaismäärä on ollut arvailujen varassa; on arveltu, että kirjastoissa rajoitettiin muutaman sadan teoksen lainaamista. Poistettujen teosten nimekemäärä oli 1783 kappaletta. Määrällisesti teoksia poistettiin yli 22 000 nidettä. Teoksia poistettiin 403 kunnassa. Keskimäärin kunnassa poistettiin n. 50 nimekettä. Tavanomainen nimeke poistettiin 11 kunnassa.
Lainaus Kai Ekholmin väitökirjan tiivistelmästä
Myrkkykaappi
Asiasta kiinnostunut saa kaupunginkirjastossa luettavakseen mapin missä on melko tarkka kuvaus tilanteessa Vaasasasa vuoden 1944 loppupuolella.
Vaasan kaupunginkirjaston johtaja sai vuoden 1944 loppupuolella luottamuksellisen kirjeen, jonka oli allaekirjoittanut Valtion kirjastotoimiston johtaja Helle Kannila. Kannila toteaa kirjeessään mm:
”Kun nyt on pyrkimyksenä luoda luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ja kaikkia hankauksen aiheita on vältettävä, katsotaan olevan syytä vapaaehtoisena toimenpiteenä myös toimeenpanna kirjastoissa kaikessa hiljaisuudessa sellainen karsinta, että yleisölle kotiin tai lukusaliin lainattavien kirjonen joukosta siiretään syrjään erityiseen varastoon sellaiset, joiden arvellaan loukkaavan Neuvostolittoa tai muuten vihamielisen sävynsä vuoksi herättää venäläisten paheksuvaa huomiota.”
Mitää tarkkoja ohjeita säilyksestä ei kiertokirjeessä annettu mutta sen sijaan varoitettiin kirjastonjohtajia:
”Oikeusministeriön toivomus ilmoitetaan kirjastojen toimihenkilöille luottamuksellisesti siinä mielessä, ettei asia tule sanomalehtiin tai muilla tavoin julkisesti esille.