Ajan kuluttaminen ei ole sama asia kuin ajanviete. Ei ainakaan kaupunkilaisen, veronmaksajan ja alamaisen näkökulmasta.
Toisin kuin virkahenkilöt ajattelevat ja mieltävät asioita, niin tekemättömyys ja ajankuluttaminen maksaa ja tulee kalliiksi.
Missä vaiheessa voisimme odottaa ryhdistäytymistä ja terävöitymistä sekä aitoa ja vakavaa panostusta asioihin ja niiden edistämiseen kohtuullisessa ajassa. Ja se ei tarkoita kymmeniä vuosia.
Mansikkasaarta en nyt viitsi edes enää mainita. Mutta voisin ottaa esiin Valkolinnan, sen sen suhteen on prosessit ja valitukset käyty ja siten asia pitäisi olla selkeä. Eli Valkolinna voitaisiin purkaa ja tilalle rakentaa uutta. Mutta kun ei, ei Vaasassa.Ratahanke ja sähköistys vei ”pitkähkön” aikansa. No, nyt se on. Mutta Vaasan kaupunki ei edelleenkään ole ja elä ajassa ja ymmärrä reagoida. Useasti joutuu toteamaan, että junat menivät jo.
Muualla päätetään ja tehdään, Vaasassa auringossa ja meren äärellä vain pilkitään ja ihmetellään. On se vain erikoista kun muut ajavat ohitse oikealta ja vasemmalta. Hienoa aikaa oli vuonna 1918 kun Vaasa oli vajaat kolme kuukautta Suomen pääkaupunki, niin ja olihan täällä Suomen Pankkia edeltävä pankki.
Vaasa ansioituu suhteellisesti Suomen suurimpana erilaisen julkisen sektorin työnantajana.
Siksi vetoankin byrokraattien vastuullisuuteen sekä aktiivisuuteen. Palkkoja eikä palkkioita pitäisi turhasta maksaa – ihan perinteen vuoksi vain. Heille ohjatut veroeurot ovat ansaittuja ja tienattuja – kannattaisi pitää mielessä.
Bert Lundström
Vaasa