Turhakkeet ja elätit
Muutamana viime viikkona (ja aiemminkin) olen seurannut Yle:ltä ns. eduskunnan täysistuntoja. Paikalla on ollut max. 20 edustajaa ja noin 3-4 ministeriä.
Eduskunnan kyselytunneilla torstaisin puheenvuoroja käyttävät yleensä samat noin 10 edustajaa. Esitettyihin kysymyksiin selkokielellä ja edes osittain vastaa harva ministeri.
Sisällötöntä sanahelinää ja toistoa sanomatta itse asiassa mitään konkreettista harrastavat erityisesti pääministeri ja valtiovarainministeri.
Marginaalipuolueilla on ministeripaikkoja. Aika erikoista, kun kannatus on 4 – 2 prosenttia. Puolustusministerin vakanssi on kymmeniä vuosia ollut lähinnä RKP:n hallussa. Miksi? Johtuuko se Ruotsin kuningaskunnan sotamenestyksestä viimeisen runsaan 200 vuoden aikana? Nykyinen RKP:n edustaja puolustusministeriksi pätevöityi 10 päivän pakettikoulutuksella.
Uskottavaa osaamista ja kokemusta hallituksessa edustaa alle yhden käden sormilla laskettava henkilöluku.
Kansanedustajien lukumäärä jo passiivisuutensa ja osaamattomuutensa perusteella tulisikin vähentää sataan eli puoleen nykyisestä. Samassa suhteessa vähenisi avustajien määrä. Tietävätkö nykyiset edustajat edes perustuslain mukaisista edellytyksistä ja moraalisista velvoitteista KANSANedustajan tehtävään.
Sama vähentäminen tulisikin ulottaa myös kunta- ja kuntaliittymätasoille. Saamattomuus ja tehottomuus poliittisessa byrokratiassa maksaa todella paljon ja tulee kalliiksi. Lisäksi nämä ko. ”vaikuttajat” ulosmittaavat ja hyödyntävät kansalaisten verovaroja omiin etuuksiinsa ja nautintaoikeuksiin.
Virkamiesbyrokratia ja demokraattinen tehoton poliittinen hallinto kaiken kaikkiaan on se varsinainen syöpä ja pohjaton kulukaivo. Mm. ajan kuluttaminen ei olisi kustannus.
Biologiassa määriteltiin jako selkärankaisiin ja selkärangattomiin. Kumpaan ryhmään kuuluu enemmistö sekalaisista eri tason politikoijista ja veroeurojen omaksi edukseen käyttäjistä.
Valtio-omisteisten – kokonaan tai osittain – yritysten johtajien palkat ja palkitsemiset ovat karanneet lapasista. Nyt kuunnellaan tässäkin jälleen selityksiä ja lupauksia. Saas nähdä käytännössä korjausliikettä – tapahtuuko?
Keva on julkishallinnollinen laitos. Sekoittavasti on mainittu, että Varma ja Ilmarinen ovat yksityisiä yrityksiä.<
Näin ei aivan ole. Molemmilla on lakisääteinen tehtävä eri työeläkkeiden osalta. Kummassakin yhtiössä toimitusjohtajat kuittaavat täysin järjettömät palkka- ja bonusedut. Tekemättä mitään. Yhtiöiden tulokseen eivät tmj:t vaikuta mitenkään. Muu henkilöstö ei tuloksesta nauti. Korruptio ja hyvä veli- järjestelmä rehottaa. Aivan käsittämätöntä ! Päättäjät julkisuudessa ovat paheksuvinaan, mutta mitään korjausta ei tapahdu, koska erilaisten etujen nautinta ja korruptio ulottuu lähes kaikille tasoille.
Yritysjohtajien palkkoja ja palkitsemisia on perusteltu ”globaalilla ja USA:n” linjalla ja mallilla. Sitouttamista ja muuta kannustusta. Myös esiin on otettu pelko siitä, että muutoin ”kykyhenkilöt” lähtisivät tai värvättäisiin ulkomaille ja se olisi yhteiskunnalle, kansantaloudelle ja yrityselämälle menetys!?
Haloo ja herätys!
Mikäli tällainen oletettu huippuyksilö ei pääse työpaikalle ilman kannustinpalkkiota, niin jääköön sitten kotiin peilin ääreen itseään ihailemaan.
Peloteltu johtaja-aineksen ulkomaille siirtyminen palkkioiden perusteeksi on suorastaan naurettava – vaikka ei juuri nauratakaan. Jos kysyntää ulkomaille olisi, niin siitä sitten vain pakkaamaan laukut ja haasteisiin. Tällaista kysyntää en ole havainnut.
Duunarit ovat pääosin yhteiskunnan ja infran rakentaneet ja käytännössä luoneet.
Bert Lundström
Vaasa