Related Articles
Ihmisellä on tarve selittää. Selittää selittämättömiä (ja selvittämättömiä) kysymyksiä ja asioita. Olemassaolonsa mysteeri muun muassa.
Hyvät selittäjät ja tarinoiden kertojat sekä satuilijat ovat aina kaikissa yhteisöissä ja kulttuureissa olleet vaikuttajahahmoja sekä samalla myös suosittuja. Puhetaito ja esiintymistaito ovat ominaisuuksia, jotka tehoavat.
Hyvin kerrottu satu (tai valhe) on kiehtova ja viihdyttävä – jopa koukuttava eli se voi viedä mukanaan.
Elämykset, mielikuvat ja mielikuvitus sekä unet ja unelmointi ovat oleellinen osa elämäämme.
Kirkot ja ismit ovat tarinoinnista kehittäneet ja luoneet vaikuttavan vallankäytön välineen. Medioilla ja elokuvatuotantoyhtiöillä on omat sovelluksensa ja keinonsa
”Teko” sitä ja tätä. Kaikenlaista löytyy, joista valita. Tekopyhyys, tekohurskaus, tekosiveys, tekoäly, teeskentely, hurskastelu, näytteleminen (roolin esittäminen), sievistely, hymistely… jne.
Kirkollisissa yhteyksissä rituaaleilla ja kaavoilla on tarkoituksena vahvistaa ja konkretisoida uskomisen merkitystä käsittämättömässä ja älyllisen ymmärtämisen rajallisuudessa.
Uskominen lienee jonkinlainen pelastusrengas ihmiselle. Johonkin on pakko uskoa?
Tosiuskovaisten, uskoon tulleiden sekä julkisuskovaisten olemuksessa ja imagokäyttäytymisessä on piirteitä, jotka eivät tunnu aidoilta. Ikään kuin ollaan parempia. Syntien ja kadotuksen merkityksestä edelleenkin ”saarnataan” ja kansalaisia uhkaillaan.. Toisaalta lupaillaan (en tiedä millä mandaatilla ja oikeutuksella) loppupeleissä kaikkien syntien anteeksiantamista sekä ylösnousemusta ja ikuista rauhaa sieluille.
Ymmärtämistä syntiselle helpottaisi, jos voitaisiin kertoa ja paljastaa mitä on sielu, äärettömyys, iankaikkisuus. Syntien anteeksiantamisen lupaus mielestäni on ristiriidassa pohjoismaisen oikeusvaltion lainsäädännön kanssa.
Arvioikoon ja tuomitkoon se, jolla ymmärrystä ja käsityskykyä on.
Bert Lundström
Vaasa
