Related Articles
Sivistystä, käyttäytymistä, kulttuuria –
Vai ihan perusjuttuja
Muutama vuosi sitten kävelin aamulla työpaikalle keskustassa Vaasanpuistikolla.
Edelläni muutaman metrin päässä kuuloetäisyydellä käveli myös kaksi noin 14-15 vuotiasta tyttöä matkalla kouluun.
Tyttöjen keskustelun kuulemiselta ei voinut välttyä.
Se meni jotakuinkin näin:
”No voi v-tu p-kele. Ihan totta s-na, no voi v-tu. Aivan perkele.
Joo, saatana on se v-sta.” Keskustelun kulku meni näin. Itselleni ei selvinnyt mistä oli puhe ja mikä aihe tytöillä oli.
Alatorilla tuli vastaan nuori äiti lykkien lastenvaunua ja raahaten kädestä noin 4 vuotiasta tytärtä.
Kasvatustapahtuma oli meneillään, kun marketissa oli käyty. Pientä tytärtä ohjeistettiin:
”Kyllä mä saatana sut opetan käyttäytymään. S-na v-tu ihan varmasti. Ja odota kun iskä tulee illalla kotiin. Niin v-tu alat oppimaan.”
Asuntoni (1. kerroksessa) edustalla on taloyhtiön viheralue muutamine pensaineen ennen jalkakäytävää. Nuori äiti kulki siitä ohitse pienen tyttärensä kanssa. Tytär halusi poiketa nurmikolle.
Sitten tuli äidin käskytystä, joka avoimista ikkunoista kuului selkeästi:”
”Tuu v-ttu s-na heti pois sieltä. Eksä kuule, tuu s-na pois sieltä. Siell on koiranpaskaa ja ties mitä. Heti tuut ny, s-na. ”
Perään tuli lausahdus: ”Kato kun lentää nätti perhonen.”
Jotenkin sanattomaksi menin.
Edellä kuvaamani tilanteet ovat jääneet mieleen sekä herättävät monenlaisia hämmentäviäkin ajatuksia. Vanhemmuudesta, aikuisuudesta.
Lasten hankinta ei ole heräteostos. Se on harhaanjohtavasti nykykielellä ns. ”universaalioikeus”.
Äitiyden ja isyyden valmiuksien mittaamiseen ei ole arviointikeinoja.
Moottoriajoneuvon ajoluvan/-kortin hankintaan edellytetään jonkinlainen näyttö. Ajokorttia ja lastenhankintaa ei kuitenkaan kaiketi voisi verrata. Sehän olisi aika kornia – vai kuinka? Tai ehkä ei sittenkään.
Bert Lundström
Vaasa
